Verona: Kaunis ja ihana

Julkaistu Lilyssä 17.10.2012
 

Verona on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani Italiassa. Romeon ja Julian kaupunki on yksinkertaisesti aivan uskomattoman suloinen. Tästä syystä Verona tuli mieleeni melkein heti, kun pohdimme missä kaikkialla reissullamme kävisimme. 

Olen käynyt Veronassa monta kertaa, koska sinne pääsee Venetsiasta junalla nopesti ja halvalla. Olen käynyt kaikki turistinähtävyydet läpi, ja jopa kirjoittanut Julian talossa kirjeen Julialle.  Kyllä, siellä ne ihmiset kirjoittelevat kirjeitä Julialle ja kyselevät neuvoja rakkaushuoliinsa. Itse taisin yksinkertaisesti kirjoittaa: ”Dove é il mio Romeo?” ”Missä minun Romeoni on?” Julia ei ole vastannut, eikä Romeo tälläkään kerralla kävellyt vastaan. Parasta Veronassa on kuitenkin kulkea kaduilla ja nauttia kaupungin tunnelmasta.  Joidenkin kaupungin baarien ja kahviloiden vessoista nauttiminen onkin sitten aivan eri juttunsa. Joillekin saattaa tulla järkytyksenä se, että lattiassa on pelkkä allas ilman pyttyä…

Katsokaa nyt! Noillakin parvekkeilla voisi Romeolle huhuilla, tai Fabiolle, tai Antoniolle, tai mitä näitä italialaisia miehiä nyt on…

Kuvassa on Dante. Paikallinen oppaamme (no sellainen italialainen mies! Kyllähän ne huutamalla – tai ainakin sähköisillä yhteydenotoilla ilmaantuvat lopulta paikalle.)  kertoi, että Dante oli paennut Veronaan, koska Verona oli valtion vallan alainen ja hyväksyi hänen kirjoituksensa helvetistä. Opas kertoi myös, miten linnoituksen muurien ylälaidan muodosta voi päätellä, onko kaupunki kuulunut valtiolle vai kirkolle. Eihän minulla niistä muureista ole kuvaa. Olisihan se ihan liian fiksua. Voisi vaikka seuraavallakin kerralla muistaa asian. 

Tuomiokirkko. Eihän se nyt mihinkään kuvaan mahdu. Näimme lauantaipäivän aikana 2-3 hääparia. Yksi pari käveli muina miehinä keskellä Veronan katua. Mikä voisi toisaalta olla idyllisempää? 

”Hei, jos te jaksatte kiivetä, niin tuolla ylhäällä on aivan mahtava näkymä tähän kaupunkiin”, totesi Herra F. ”Joo, voin kuvitella!” vastasi siihen Neiti A. ”No haluatko kuvitella, vai haluatko myös nähdä?”
”Tarkoittaako kiipeäminen jotain tuntien urakkaa?”, minä halusin tietää. ”No, eikun jotain 10 minuutin kiipeämistä, mutta matkalla on paljon portaita.” ”Aijaa! No meidän pitääkin saada vähän treeniä kaiken tämän syömisen jälkeen.”



Sanattomaksi menimme. Ilman opastusta emme olisi tuonne osanneet kiivetä.

Romeo & Julia – vuosien rakkaustarina Shakespearen kanssa

Vuonna 1996 istuin elokuvateatterissa katsomassa Baz Luhrmannin ohjaamaa Romeo + Julia -elokuvaa. Rakastuin tietenkin Leonardo DiCaprioon syvästi. Tietenkin. Kukapa ei? Hän oli varmasti kaunein mies, jonka olin koskaan nähnyt.
Sen lisäksi rakastuin Shakespearen kieleen. Olin vaikuttunut siitä, miten kauniisti ja osuvasti hän asiat ilmaisi. Sinä jouluna toivoin lahjaksi Romeo ja Julia -näytelmän. Luin sen useaan kertaan. Opin vuorosanoja ulkoa, ja lukioikäisenä esitin musiikkiteatterikurssilla Julian monologin. Se nyt vaan tuli ensimmäisenä tekstinä mieleeni, kun piti monologi jostain teoksesta esittää.
Viime viikolla näin Romeon ja Julian ensimmäistä kertaa teatterin lavalla. Edelleen kuuntelin kieltä lumoutuneena. Tarinalla ei ole ollut ihan niin paljon merkitystä. Imen sanoja itseeni, ja se riittää.
Kaikesta huolimatta tajusin vasta nyt, että Romeo ei suinkaan ole unelmien mies, eikä parin rakkaustarina millään tavalla ideaalinen ja tavoiteltava. Vuosien aikana ajatukset siitä, että traaginen rakkaustarina on ainoa oikea vaihtoehto, ovat oman itsensä arvostuksen myötä muuttuneet. Oikea rakkaustarina on ihan jotain muuta kuin silmänräpäyksessä koettu huuma, jonka seurauksena on valmis kumoamaan myrkkymaljan.
Veronassa on seinä, johon ihmiset käyvät kirjoittamassa rakkaidensa nimiä. En ole itse Veronassa käydessäni kokenut ketään miestä niin tärkeäksi, etät olisin hänen nimensä seinään kirjoittanut. Olen ajatellut, että tarpeeksi tärkeä mies vie minut Veronaan. Julialle taisin kirjoittaa kirjeen, jossa luki: ”Mistä tiedän, kuka on Romeo?”
Romeo ja Julia on tarina, jonka kaikki tuntevat. Se on tarina, joka on eri syistä vaikuttanut eri ihmisiin. Se on myös tarina, josta jotkut eivät pidä lainkaan.
Minulle se on kielen fantastista tanssia. Suomennettuna kuitenkin.

Top 5: Parhaat matkamuistot

Julkaistu Lilyssa 1.4.2011

1. Junamatka Venetsiasta Budapestiin

 

Olin Venetsiassa vaihto-oppilaana ja opiskelin San Servolon saarella Venetsian kansainvälisessä yliopistossa (VIU) syksyn ajan. Opiskelu oli todella raskasta ja stressaavaa, sillä tehtäviä oli todella paljon.

Yhtenä aamuna kaverini kysyi: ”Lähdetäänkö yöjunalla Budapestiin?” ”Ai koska?” ”Tänään!” Ja niin me lähdimme. Meillä ei ollut mitään varmaa majoituspaikkaa, ja perillä tuli yllätyksenä, että Unkarissa on oma rahayksikkö. Nostin ensin varovasti muistaakseni 10 000 paikallista rahaa. Myöhemmin sain kuulla, että sen arvo oli n. 4 euroa.

Junamatka itsessään oli todellakin kokemus. Se kesti koko yön, ja matkalla kysyttiin useaan kertaan lippua ja passia. Ei voi siis sanoa, että olisin levännyt. Onneksi olimme varustautuneet matkaan viinillä ja suklaalla. 🙂

Budapestin reissu oli kaikin puolin tosi onnistunut ja piristävä keskellä suurinta stressikautta. Olin hyvin ylpeä itsestäni, että lähdin tuollaiselle ex tempore -matkalle. Tämä matka säilyy taatusti yhtenä parhaista muistoista mielessäni aina.

 

 

2. Rooma

Meillä oli ystäväni kanssa tapana juoda kalja kaikissa mahdollisimman kauniissa paikoissa, kuten kuvasta näkyy. Kuva on Rooman korkeimmalta paikalta. Samalla paikalla on esimerkiksi Suomen Suurlähetystö.

Rooma on ollut monta vuotta yksi paikka, johon olen aina halunnut päästä. Vaihto-oppilasvuoteni aikana kävin viimein sielläkin. Kävelimme muutaman päivän ympäri Roomaa hiki virraten 40 asteen helteessä. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Rooma on uskomattoman kaunis paikka. Sinne on päästävä uudelleen!

3. Aran Saaret

”Hei, olen maailman söpöin kili!”

Koko Irlanti on aivan uskomattoman kaunis ja ihana paikka. Jokainen hetki Irlannissa voisi olla tässä listassa.

Yksi hienoimpia kokemuksia oli pyöräilyretki Aran Saarilla. Ensin satoi kaatamalla, sitten paistoi aurinko, ja lopulta oli niin lämmin, että olisi voinut pulahtaa uimaan.

Pyöräilyretken jälkeen menimme paikalliseen pubiin syömään. Siellä saimme kuulla iirinkielistä laulua, ja tuntui kuin olisi jo tunnistanut paikallisia ihmisiä, vaikka oli ollut saarella ainoastaan päivän. Yöpymispaikkamme oli hostellissa, jota piti herttainen pariskunta omassa talossaan.

4. Edinburgh

En koskaan unohda sitä, miltä tuntui nähdä Edinburgh ensimmäistä kertaa. Huokasin sisäisesti:  ”Vau, mikä vampyyrikaupunki!”

Sain Edinburgiin tutustuessani mielin määrin kauhuun ja tarinoihin liittyvää romantiikkaa sekä opin, että hyviä siidereitä on olemassa. Tutustuin siis hostellin baarissa Strongbowhun.

Ainut ongelma oli se musiikiksi kutsuttu epämääräinen ulina. Vaikka miehet kilteissä ovat kuuminta ikinä, niin säkkipillinsoittoa en ymmärrä. 😉

Olin Edinburghissa niin vähän aikaa, että uudelleen on joskus päästävä. Onneksi Ryanair ainakin tällä hetkellä lentää sinne suoraan. 🙂

5. Villa Franca di Verona

Kuvassa näette mallinäytteen, miten valoletkua EI pidä käyttää.

Verona on yksi lempipaikoistani Italiassa. Se on todella sympaattinen ja kaunis kaupunki – kunhan välttelee niitä Romeo & Julia -turistipaikkoja. Villa Franca di Verona on jossain Veronan maaseudulla.

Menin sinne ystäväni kanssa katsomaan Placeboa. Placebo esiintyi tuossa ylläolevassa linnassa. Melkoiset keikkapuitteet, vai mitä? Keikka oli tietenkin aivan ihana, mutta ainoa ongelma oli, että keikan jälkeen ei enää kulkenut junia.

Päätimme säästää hotellikustannuksissa ja viettää yön kierrellen ympäri kaupunkia. No, pienessä kaupungissa eivät edes baarit olleet kovin myöhälle auki, joten täytyi käyttää aika paljon mielikuvitusta, että sai pidettyä itsensä lämpimänä aamuun asti. Huumorin taso oli myös jotain aivan uskomatonta yön pimeinä tunteita.

Joka tapauksessa se oli yksi elämäni parhaista öistä ja ansaitsee paikkansa tässä TOP 5 listassa. 🙂