Parvekkeeni heräsi henkiin

Pääsiäisenä satuin selailemaan sisustuslehtiä. Niissä puhuttiin parvekkeista. Ymmärsin, että minulla sattuu olemaan parveke, jota en viime kesänä juurikaan käyttänyt. Tänä kesänä parveke pitäisi ottaa hyötykäyttöön. Aloin heti selaila kännykällä Huuto.nettiä ja etsiä sopivaa parvekesisustusta. Halusin parvekkeelle pirteitä hippivärejä.

Parvekkeella viihtymiseen vaikuttaa suuresti se, että siellä on mukavat tuolit. Tyynyttömät puutuolit eivät houkuttaneet, joten pehmeyttä täytyi lisätä. Vihreän peiton ja tyynyt löysin tarpeettomina lapsuudenkodistani. Pöytäliinan ja toisen peiton löysin sieltä Huuto.netistä. Peittojen alle selkänojiin laitoin myös tyynyt, jotta nojaaminenkin olisi miellyttävää.

Menin jopa niin pitkälle, että ostin parvekkeelle kukan. Sävyihin sopiva sekin! Se löytyi ihan K-citymarketin valikoimista ollessani ruokaostoksilla. Se on elänyt ja kukoistanut jo monta viikkoa. Kerrankin saan jonkun kasvin pysymään hengissä.
Nyt minä todellakin käytän parvekettani. Juon siellä mm. aamiaiseni vapaapäivinä.

 Luen siellä Teuvan paikallislehdessä olevat kuumat uutiset.

Kirjoitan tätäkin päivitystä. Tajusin tänään, että koska parvekkeelleni paistaa ilta-aurinko, voin aamupäivällä ihan hyvin istua parvekkeella tietokoneen kanssa. Ei nämä tuolit ehkä ergonomiset ole, mutta aina voi nostaa jalat tuolille, laittaa tietokoneen kiinni ja alkaa lukea kirjaa.

Terveisiä makuuhuoneestani!

Minulla olisi monta asiaa, joista voisin kirjoittaa. Kirjoitan siis siitä, jota vähiten odotetaan: sisustamisesta. Olin penkomassa isän luona vanhoja tavaroitani ja löysin päiväpeiton. Päiväpeitto on ollut jo mammallani (eli isoäidilläni!) lapsuudenkodissaan. Halusin ehdottomasti ottaa päiväpeiton käyttööni.

Peitto on hivenen liian pieni sänkyyni. Minulla on siis menneisyyden mittakaavassa jättiläisen sänky. Hahaha. Onneksi aiempi päiväpeittoni oli valkoinen. Koska makuuhuoneeni on myös elokuvanurkkaukseni, olen keksinyt laittaa sängyn viereen vieraspatjan selkänojaksi. Patjalla oli musta-valkoinen pussilakana, mutta kaksi erilaista kuosia alkoi ottaa silmiini. Halusin ostaa patjalle punaisen pussilakanan.

Lähimmän K-Citymarketini valikoimassa ei kuitenkaan ollut punaista pussilakanaa. Löysin ainoastaan valkoisen muotoon ommellun lakanan. Päätin kokeilla sitä, koska enhän minä nyt jaksaisi yhden lakanan takia jonnekin Ikeaan (tai mihinkään muuhunkaan kauppaan) lähteä. Valkoinen on ongelma. En pidä valkoisista lakanoista. Niistä tulee mieleen ruotsinlaiva, hotellit ja sairaalat. Miksi kukaan haluaisi saman tunnelman omaan makuuhuoneeseensa?

Voi siis olla, että joudun kuitenkin ostamaan vielä punaisen lakanan patjalleni, kun en vain kestä makuuhuoneessani villiä risteilytunnelmaa. Valkoinen on kuitenkin parempi kuin se aiempi Marimekon mustavalkoinen kivi-kuosi.
Punainen on myös tv-tasoni. Tosiaankin, minun tv:ni on makuuhuoneessa, eikä olohuoneessa. Olohuoneessa keskitytään sivistyneeseen seurusteluun ja keskusteluun. Makuuhuoneessa maataan väsyneenä tv:n ääressä.

Verhoissanikin on punaista. Yksi syy sille, että kotini sisustus on pientä viilausta vaille valmis, lienee se, että viime kesänä minulla oli aikaa. Oli aikaa mm. selailla huuto.netistä 60 sivua eri verhoja.  Muuten olisin varmaan silloinkin tyytynyt Cittarin valikoimaan. Toinen syy on se, että – vaikka ei ehkä uskoisi – olen melko tarkka siitä, miltä kotonani näyttää.