Gluteenittomat maissitortillat mahdollistavat, että voin nauttia meksikolaista ruokaa kotonakin!

Yhdysvalloissa söimme todella paljon meksikolaista ruokaa. Nachot ja guacamole kuuluivat lähes päivittäiseen ruokavalioomme. Onni oli se, että myös liikuimme paljon, sillä muuten olisi saattanut reissukiloja kertyä enemmän kuin muutama.

Ykkössuosikikseni muodostui ehdottomasti quesadillat – ainut ongelma niiden valmistamisessa on se, että tortillat ovat yleensä vehnää ja yritän välttää vehnän syömistä. Olinkin varsin ilahtunut, kun huomasin suomalais-meksikolaisen perheyrityksen Tortillas la Familian etsivän blogiyhteistyökumppaneita. Mielelläni maistoin heidän maissitortillojaan, jotka ovat gluteenittomia, laktoosittomia ja vegaaneja sekä jaan niiden ilosanomaa muillekin! Tiedän nimittäin, että omaan ruokavalioon sopivien ruokien löytäminen ei ole aina kovinkaan helppoa.

Maissitortillojen löytämisen lisäksi olin erittäin onnekas siinä, että minulla oli suunnitelmissa ysärifestareille suuntaaminen kolmen sellaisen naisen kanssa, jotka viihtyvät minua huomattavasti paremmin keittiössä. Yksi heistä on jopa ravintola-alan ammattilainen! Täten minun tarvitsi vain ehdottaa, että nauttisimmeko quesadilloja ennen festareille lähtemistä.

Ravintola-alan ammattilaisen ansiosta meillä oli myös asiaankuuluvat juomat: mansikkamargaritaa ja tequilaa. Tequila ei ollut mitään yökerhoista tuttua hirveyttä, vaan hyvältä maistuvaa juomaa, joka olisi mennyt alas ilman limeäkin. Mieleen tuli muistoja Turun yliopiston pohjalaisen osakunnan tequila-tiistaista torstaisin. Kyseinen perinne taitaa yhä olla voimissaan, joten jos olet turkulainen opiskelija, mene ihmeessä maistelemaan osakunnan tequilat!

Mutta asiaan! Ne maissitortillat ja quesadillat. Tortillat maistuivat todella hyviltä ja kokkimme kehui kovasti niiden koostumusta. Ne pysyivät hyvin kasassa pannulla ja olivat sitkeitä, joten quesadillojen valmistaminen oli helppoa. Markkinoilla ei ole vastaavaa tuotetta lainkaan.

Miten ne quesadillat sitten valmistetaan? Ne paistetaan paistinpannulla ja nimensä mukaisesti niiden väliin laitetaan juustoa. Meillä oli välissä sekä Emmentalia että Old Amsterdamia.

Juuston lisäksi täytteenä voi olla ihan mitä vain, mistä tykkäät! Meillä oli kanaa fajitas-mausteseoksella maustettuna, lime-siivuja, sipulia ja paprikaa.

Makunautinnon kruunasi ranskankerma, itsetehty salsa (tomaattia, sipulia, paprikaa, limeä, chiliä, öljyä ja pippuria) ja guacamole. Guacamole tehtiin valmiiseen tuorehyllystä ostettuun guacamoleen, mutta jos haluat hyvän reseptin, niin sellainen on Tortillas la Familian sivuilla.

Kuvassa on meksikolaisesta ruuasta ja juomasta onnellinen nainen. Parasta oli se, että kilo maissitortilloita riitti neljälle hengelle ensimmäisen aterian jälkeen vielä illalliseksi ja seuraavan päivän brunssiksi. Meksikossa quasadilloja syödään kaikkina vuorokauden aikoina, joten emme tehneet poikkeusta.

Me paistoimme tortillat illalla pannulla ja söimme niiden kanssa päivällä jääneet tähteet. Tortilloista tuli tosi rapeita ja hyviä myös ilman juustotäytettä!

Seuraavana päivänä laitoimme quesadillojen väliin sweet chili -kastikkeella maustettua kinkkua ja söimme loput kastikkeet. Sekin toimi mainiosti.

Ystäväni neiti T sanoi kolmannen tortilla-aterian aikana: ”Jännä, ettei suomalaiset ole keksineet tätä, että leipä ja sen kanssa ruuantähteet ovat ihan parasta. Muissa maissa tämä on älytty!”

Karjalanpiirakka on muka surkea suoritus. Olen kyllä eri mieltä. Karjalanpiirakka on neroutta. ”No, ei kai sille mitään voi, jos tähteenä on vain puuroa”, totesi neiti T.

Lopputuloksena suosittelen siis kovasti näitä maukkaita ja monipuoliseen käyttöön sopivia maissitortilloja – puuroa en ehkä kuitenkaan ihan heti niiden kanssa testaisi.

Maissitortilloita on hyvin varustetuissa K-ruokakaupoissa. Jos niitä ei vielä löydy omasta lähikaupastasi, voit pyytää K-kauppiastasi tilaamaan niitä. Tortillat myydään 250 gramman pakkauksissa kaupan pakasteosastolla.

Aikatauluttomuutta ja gluteenittomia herkkuja

Elämässäni on aika harvassa semmoiset viikonloput, joille ei ole suunniteltuna yhtään mitään. Tästä viikonlopusta tuli yllätyksenä sellainen.

Olen lukenut, että aika moni colitis ulcerosaa sairastava syö laktoositonta ja gluteenitonta ruokaa sekä välttää punaista lihaa.  Itse olen ollut sairauden diagnoosista asti aika laiska miettimään, miten pitäisi syödä. Siihen vaikuttaa osittain se, että lääkäri heti sanoi, ettei ruokavalion muutoksella ole mitään tutkittua hyötyä. Osittain vaikuttaa ihan laiskuus ja hektinen elämä. Totuus ruuan suhteen on se, että jokaisella eri asiat vaikuttaa eri tavalla – ei auta muuta kuin kokeilla.

Ruuanlaitto on kivaa silloin, kun siihen on aikaa. Yleensä ei vain ole. Niinpä olen lähinnä tuskastuneena miettinyt, että mitä tässä nyt sitten enää voi syödä ja mättänyt suuhuni vähän kaikkea.

Tämän viikonlopun yllättävä vapaa-aika antoi minulle mahdollisuuden todistaa, että gluteenittomalla ruokavaliolla voi syödä kaikenlaisia herkkuja.

Eilen aamulla paistoin uunissa Semperin gluteenittomia minibaguetteja. Laitoin niihin täytteeksi kalkkunaa, munavoita, juustoa ja kurkkua. Ne olivat todella hyviä! Jos siis joskus iskee tarve vaalealle leivälle, niin hyvä vaihtoehto on olemassa.

Tänään tein aamiaiseksi kookoslättyjä tällä reseptillä:

Gluteenittomat kookoslätyt (yhden hlön annos)

1 dl vettä

3 rkl kookosjauhoja

1,5 dl kookosmaitoa

3 rkl mantelijauhoja

3 munaa

ripaus suolaa

vähän kookosöljyä

Söin lättyjen kanssa pakastettuja mustikoita ja suklaa-pähkinävoita. Suklaapähkinävoi oli sokeritonta terveysversiota (Urtekram: Peanut butter crunchy choco), eli aika tuhtia tavaraa. Ei se nyt ihan Nutellan veroista ollut, mutta ihan ok kuitenkin.

Lisäksi tein kookos-mansikka-smoothien, joka on oikeasti varmasti yksi ihan parhaita jälkkäreitä ikinä. Siihen tulee yksinkertaisuudessaan paljon mansikoita ja kookosmaitoa. Kookosmaitoa voi laittaa maun mukaan. Vähemmästä tulee paksumpaa ja enemmästä löysempää juomaa.

Ihan kokonaan en ole viikonloppua viettänyt ruuan parissa, vaikka maha ei todellakaan ole tyhjyyttä huutanut. Aikatauluttomuudessa on parasta se, että voi tehdä sitä, mitä juuri sillä hetkellä huvittaa.

Luin Tommi Kinnusen Lopotti-kirjan loppuun. Se oli ihana. Suosittelen kaikkia maailman ihmisiä lukemaan Neljäntienristeyksen ja Lopotin. Tommi käyttää kieltä todella, todella kauniisti. Sen lisäksi kirjat käsittelevät todella tärkeitä ja koskettavia aiheita.

Katsoin Suicide Squadin, josta ajattelin etukäteen, että se on varmasti ihan kamalaa roskaa. Ei se itseasiassa ollut. Se oli ihan viihdyttävä ja hauska elokuva. Jared Leto oli häikäisevän hyvä Jokeri. Viime viikolla Facebook tarjosi minulle muiston, johon olin kirjoittanut, että Jared Leto ja 30 Seconds to Mars ovat asioita, joiden vuoksi uskon ihmisen pystyvän mihin vaan. Se on edelleen totta.

Kävin myös ulkona kävelemässä. Tämä kuva kuvaa mielestäni hyvin sitä, millainen fiilis Turussa on tällä hetkellä. Vielä on kylmä tuuli, mutta kevät on jo oven takana. 

Haluaisin kovasti jo laittaa talvivaatteet pyykkikoriin, mutta vielä en uskalla. Tiistaina lähden Sisiliaan etsimään kevättä ja toivon, että palattuani täälläkään ei ole enää lunta ja jäätä.

Vuosi vuodelta tunnun inhoavan talvea yhä enemmän ja odottavan kesää. Jokilaivat olivat vielä kiinni, mutta kuvittelin jo, miten jokirannat täyttyvät ihmisistä ja laivat avaavat ovensa. Olisi tehnyt mieli mennä laivan kannelle nauttimaan lasillinen kuohuvaa, mutta tuuli oli vielä aivan liian kirpeä.

Neljäs herkku, jonka tein tänä oli pinaatti-vuohenjuusto-piirakka. Siitäkin tuli tosi hyvää! Tein sen suunnilleen näin:

 Gluteeniton pinaatti-vuohenjuusto-piirakka

Pohja:

50 g voita

1 dl mantelijauhoja

1 rkl vettä

0,25 dl juustoraastetta

Suosittelen kuitenkin kaksinkertaista määrää aineita pohjaan. Minun täytyi vähän nipistää, koska voita ei ollut enempää.

Täyte:

Paketillinen vuohenjuustokuutioita

200 grammaa pakastepinaattia

2 kananmunaa

1 dl kauramaitoa

Ripoteltuna päälle juustoraastetta

Käytin pakastepinaatteja, joka on rouhittuna kuutioihin. Laitoin kuutiot suoraan piirakkaan, mutta sulatettuna pinaatin olisi saanut leviämään tasaisemmin. Kuutioita vielä parempi pinaatti olisi kokonaisena pakastettu tai tuore pinaatti.

Mitä tapahtui dieetilleni?

Olen vältellyt tämän aiheen pariin palaamista. Epäonnistumisista ei ole kiva puhua. Sunnuntait ovat kuitenkin rehellisyyden ja ahdistuneisuuden aikaa. Lisätään tuskaa kaivamalla tämäkin haava auki. Tavoitteeni oli mahtua tavoitefarkkuihin ja hankkia napakoru, kun täytän 30. Sitä ei koskaan tapahtunut. Terveellisen elämän tielle tuli kesä, Ruisrock, matkat, stressi, kiire ja milloin mikäkin tekosyy tai ihan oikeakin syy.
Ei terveellisen ruokavalion opettelu kuitenkaan turhaa ole ollut. Syön nykyään todella paljon terveellisemmin kuin koskaan aiemmin. Tiedän, mikä minulle sopii ja mikä ei. Vuosia ongelmanani olleet vatsavaivat ovat suurimmaksi osaksi historiaa. Syön enemmän marjoja ja vihanneksia kuin koskaan. Aloitan jokaisen arkiaamun smoothiella, jossa on mm. pinaattia, pellavansiemenrouhetta, marjoja, macaa ja raakakaakaota. Syön myös lounaaksi aina salaatin. Tämän ansiosta olen yleensä päivisin pirteä.
Opin myös sen, että salitreenaaminen ei ole minulle oikea liikuntamuoto. En vain pidä siitä. Salin jälkeen oli aina mukava olo, mutta ei koskaan treenin aikana. Se vaan tuntui lähinnä tuskaisalta kidutukselta. Haluan kuitenkin käyttää vapaa-aikani sellaisten asioiden parissa, jotka eivät tunnu kidutukselta. Tanssiminen on aina ollut nautinto. Juoksemisestakin opin nauttimaan. Viime viikolla kiskoin lenkkitossut parina iltana jalkaani. Haluan löytää liikunnasta ilon uudelleen. Pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan. Ensi viikolla menen pitkästä aikaa kiipeilemään ja kokeilen capoeiraa.
Elämässä on tärkeä löytää tasapaino asian kuin asian suhteen. Terveellisen ruuan ja herkkujen pitää olla elämässä järkevässä suhteessa. Samoin liikunnan ja bilettämisen. Mieli ja kroppa kertovat, koska tasapaino on hyvä ja koska huono. Terveellinen elämä on kuitenkin loppujen lopuksi koko elämän pituinen matka eikä mikään puolen vuoden dieetti.

Ai niin, terveellisellä ruokavaliolla on terveysvaikutuksiakin!

”Mä tajusin, että mä syön terveellisesti myös sen takia, että voin paremmin, enkä vain mahaläskieni takia.” -Minä 

”Voitko kirjoittaa tuon itsellesi jonnekin ylös?” -Neiti T

Kirjoitan siitä blogimerkinnän. 
Myönnän nyt täysin avoimesti, että aloin syödä terveellisesti pelkästään siitä syystä, että halusin pienemmän mahan. Terveellisellä ruokavaliolla oli tasan yksi määränpää: vyötärön kaventuminen. Tästä syystä ruokavalion noudattaminen on välillä ollut aivan järkyttävän raskasta ja vaikeaa. Päässä on pyörinyt vuorotellen ajatuksia siitä, että miksi ihmeessä yritän pienentää mahaani, joka ei ole mitenkään liian suuri. Vuorotellen ajatukset ovat taas olleet sitä mieltä, että mahani todellakin on liian suuri ja miksei se pienene, vaikka noudatan ruokavaliotani tiukasti.
Vietin juhannuksen syöden mitä tahansa. Siihen mitä tahansa syömiseen liittyi paljon vehnää ja sokeria. Ylläoleva tiramisu oli sunnuntain viimeinen ruoka-annos. Se ei ollut edes erityisen hyvää, ja olin jo täynnä. Söin sen silti kokonaan. Kun nyt kerrankin sai syödä, mitä huvittaa.
Sunnuntain ja maanantain välinen tuskaisa yö muistutti minua elämästä, jota olin aiemmin elänyt. Mahaan sattui aivan järkyttävästi. Aiemmin minulle oli ihan normaalia, että maha oli enemmän tai vähemmän sekaisin tai kipeä joka päivä. Erityisen sekaisin tai kipeä se oli matkustuspäivinä ja päivinä, jolloin söin ulkona. Aina silloin, kun söin kerralla paljon.
Ravintolaillat, baari-illat, yhteiset ruokaillat, ruuattomat pitkät treenit. Maha aina täynnä ilmaa. Ei ihme, että teki mieli pitää laukkua tai käsiä tai mitä tahansa mahan edessä. Siihen olotilaan oli kuitenkin täysin tottunut, koska se oli normaalia. Totesin vain, että minulla nyt sattuu olemaan sellainen maha, joka reagoi vähän kaikkeen sillä tavalla.
Ja niin minulla onkin. Nyt vasta tajuan, että siihen voi kuitenkin vaikuttaa todella paljon ruokavaliolla. Kun syön säännöllisesti terveellistä ruokaa, mahani voi paljon, paljon paremmin. Normaalina päivänä se ei ole täynnä ilmaa, sekaisin tai kipeä. Se on ihan normaali. Aivan kuin muilla ihmisillä.
Nyt voin todeta, että ei minun tarvitse laihtua. Mahaläskit ovat ihan ok. Mahakivut eivät kuitenkaan ole ok, joten alan kiinnittää vielä paljon tarkempaa huomiota siihen, mikä on mahalleni hyväksi. Lääkäri totesi minulle ollessani 10-vuotias, että minun täytyy syödä enemmän vihanneksia, jos haluan eroon mahakivuista. Se on hyvä, että vihdoin 30-vuotiaana tajuan sen.

Pari laihdutusvinkkiä

Kolme kuukautta dieettiä takana. Ihmiset ovat kyselleet siitä paljon ja pyytäneet vinkkejäkin. On vaikea antaa jollekin muulle jotain selkeitä vinkkejä. Minun ruoka- ja treeniohjelmani on luotu minulle ja minun elämääni sopivaksi.

Yksi tärkeimpiä ajatuksia on kuitenkin se, että mikään ei tapahdu hetkessä. Kyse on elämäntapojen muuttamisesta terveellisemmäksi. Tuntuu hassulta korostaa itsestäänselvää asiaa ihan niin kuin kuka tahansa muukin tästä aiheesta puhuva. Se on vain totuus. Raskas, vaikea ja ahdistava totuus.
Toivoisin, että olisin näiden kuukausien aikana jo saavuttanut tavoitteeni ja voisin marssia tavoitefarkuissa ylpeänä pitkin kaupunkia. Ei se vain ole niin yksinkertaista. Vuosien huonon ruokavalion tekemät vahingot eivät hetkessä katoa.
Kaksi asiaa voin kuitenkin sanoa vinkkeinä:
1. Lopeta sokerin syöminen. Jos et voi tehdä sitä kokonaan, syö sokeria vain kerran viikossa, kun pidät herkkupäivän. Sen jälkeen, kun poistin sokerin ruokavaliostani miltei kokonaan, minulla ei ole ollut minkäänlaisia iho-ongelmia. Ei ainuttakaan finniä. Olen myös paljon virkeämpi. Nykyään, jos syön liikaa sokeria, maha kipeytyy ja olo muuttuu muutenkin todella huonoksi ja väsyneeksi. Olen huomannut, että meillä on töissä ihan älyttömästi sokerileivonnaisia tai karkkeja tarjolla – monta kertaa viikossa! Sitä voi ajatella, että ei se pari karkkia päivässä missään tunnu, mutta kyllä se tuntuu, jos niitä syö joka päivä. Ja ihan oikeasti, nauttiiko niistä karkeista muka, jos niitä saa syödä 365 päivää vuodessa?
2. Syö säännöllisesti terveellistä ruokaa. Syö 2-4 tunnin välein koko päivän ajan. Tällöin ei tule ahmineeksi liikaa, kun ei ehdi tulla älytön nälkä. Silloin on myös helpompi panostaa ruuan laatuun, kun ei ahmi mitä tahansa epäterveellistä sen takia, että on nälkäkiukun partaalla.
Yksi vasta-argumentti kaikille dieeteille on se, että haluaa nauttia elämästä, ja ruoka on tärkeä osa nautintoa. Niin onkin. Myös minulle. Voin kuitenkin väittää, että nautin tällä hetkellä ruuasta paljon, paljon enemmän kuin silloin, kun söin mitä tahansa. Minulla on joka päivä mahdollisuus panostaa siihen, mitä syön. Herkkupäivistä sitten puhumattakaan, kun oikeasti nautin niistä mauista, jotka ovat vuosia olleet liian jokapäiväisiä. Esimerkiksi keksit. En tykännyt kekseistä. Nyt olen ihan innoissani, jos herkkupäivänä saan keksejä.

Bonusvinkki: Hanki kaveri, joka tsemppaa sinua huonoina hetkinä. En pystyisi tähän ilman Neiti T:tä. Sekin on karu totuus.

Pakko keksiä uusia ruokia!

Alkuvuodesta taisin kirjoittaa, että huomasin tekevänsi suunnilleen kahta eri ruokaa aina, kun kotona ruokaa teen. Siinä vaiheessa tein kotona ruokaa harvoin. Nyt olen tehnyt kotona ruokaa joka päivä melkein kolme kuukautta. Jälleen olen siinä tilanteessa, että kaikki hyväksikin havaitut ruuat alkavat maistua puulta. Tekisi mieli syödä lähinnä ranskalaisia, sipsejä ja leipää. Oli siis pakko keksiä jotain dieettiin sopivia uusia ruokia, jotta motivaatio pysyisi yllä.
Kaivoin netistä reseptejä ja onnistuin tänään tekemään kahta mainiota ruokaa. Ensimmäinen ruoka oli jopa niin mainiota, että en muistanut kuvata sitä. Nautin koostumuksesta ja nautin mausta. Täydellinen leipähuijaus. Resepti on täysin kopioitu karppaus.infosta.
Juustoleipäset:
2 kananmunaa
1,5 dl mantelijauhetta
2 dl juustoraastetta
1-2 tl leivinjauhetta
Sekoitin ainekset, tein kasoja uuninpellille leivinpaperin päälle ja paista 225 asteessa.
Toinen tekemäni ruoka oli kookospinaattikeitto. Sen ohjeen suhteen käytin itselleni tuttua metodia: soveltamista. Alkuperäinen ohje myös karppaus.infosta.
Kookospinaattikeitto:

Pinaattia sen verran, kun pakastimesta löytyi.
1 sipuli
n. 2 rkl voita
200 grammaa kookoskermaa
maitoa jonkin verran
1 muna
2 tl punaista currytahnaa
vettä jonkin verran
Laitoin pinaatit pakastimesta veteen kiehumaan. Lisäsin joukkoon sipulin ja voin. Lisäsin joukkoon kookoskerman ja sen verran maitoa, että kattila tuli täyteen. Lisäsin currytahnan. Sekoitin astiassa munan koostumuksen rikki ja lisäsin sen keittoon vispilällä sekoittaen. Annoin keiton kiehua muutaman minuutin. Lisäsin valmiiseen keittoon yhden keitetyn kananmunan paloiteltuna.
Molemmat näistä ruuista olivat tosi nopeita tehdä ja tosi hyviä. Juustoleipäset olivat täysin ns. normaalin leivän veroisia ja aivan ihania vastapaistettuina. Kookospinaattikeitto puolestaan maistui sellaisilta thaimaalaisen ruuan mauilta, joita olen yrittänyt välillä ruokiini saada.
Olen muutenkin kuvannut ruokiani paljon viimeisten kuukausien aikana, joten luultavasti jossain vaiheessa kirjoitan tänne parhaat tänä vuonna löytämäni reseptit – tai no minun ollessa kyseessä – parhaat tänä vuonna tekemäni ruokakokeilut.

Operaatio Atlantis, Sparta & napakoru

Minua pelottaa kirjoittaa tämä julkaisu. Vähemmän pelottavaa olisi ottaa itsestään rumia kuvia ja lätkäistä niitä netti täyteen. Se nyt on kuitenkin jo niiiiiin nähty minun kohdallani.
Nyt on kyse jostain aivan muusta. Minä aion virallisesti luvata, että treenaan mahani sellaiseen kuntoon, jossa voin lunastaa teinivuosien haaveeni. Ajattelin silloin, että jos minulla joskus on nätti maha, hankin napalävistyksen.
Maha on se kohta kehostani, jota eniten inhoan. Laktoosi-intoleranssi, ärtyvä suoli, kuukautiset, stressimaha: mitä näitä tekosyitä nyt pömppömahalle on? Oikea syy on laiskuus. Laiskuus siinä, että en minä jaksa alkaa miettiä, mitä minä söisin. En jaksa. En. En. En.
Minun yksi uuden vuoden lupauksistani oli, etten ota stressiä liikunnasta. Sattui kuitenkin niin, että Atlantis Musikaali ja Spartan Sport Center antoivat minulle mahdollisuuden treenaamiseen musikaalin esityskauteen asti. Minussa on kuulemma motivaatiota ja virtaa. Onkohan se kaunis tapa sanoa, että juoksen vaikka pää edellä päin puuta, jos sitä vain kutsutaan treeniksi?
Tämä tilanne on aiheuttanut minulle melkoisen identiteettikriisin. Minä salilla? Ei sillä, ettenkö tykkäisi olla siellä. Kyllä toiminnallinen harjoittelu salilla kivaa on. Se on henkireikä, jolloin voi ajatella ainoastaan fyysistä suoritusta ja unohtaa kaiken muun. Se on vain niin jotain, mitä en ole koskaan aiemmin edes ajatellut harrastavani.
En epäile sitä, ettenkö treenaisi tunnollisesti. Kyllä minä aion treenata. Otan tosissani kunnian, joka minulle on annettu. Se onkin sitten aivan toinen juttu, että miten minä saan ruokavalioni muuttumaan häilyvän ajatuksen tasolta käytäntöön. Ideoita otetaan vastaan. Itse en keksi muuta kuin oman riittävästä ravinnostani huolehtivan matkakokin palkkaamisen.
Täytyy ajatella napakorua. Mitäpä siitä Logomon lavalla vähissä vaatteissa esiintymisestä, mutta se napakoru. Teinivuosien haave toteen!
Tämä päivitys on kirjoitettu Atlantis Musikaalia ja Spartan Sport Centeriä lämmöllä ajatellen.