Ruotsinlaivalla: Antti Tuisku -risteily
Antti Tuisku – tuo suurin syy lähteä Itämerelle. Se herra meinaan vetää parhaat bileet sielläkin.
Kymmeneen vuoteen mahtuu aika monta Antti Tuisku -risteilyä. Monessa seurassa on oltu, ja joskus jopa huijattu joku matkustaja mukaan hänen tietämättä, mihin on oikeastaan menossa. Yleensä aina paikalla on kuitenkin ollut neiti R. Hän totesi hyttiin päästyämme, että viime näkemästä on 1,5 vuotta. En ollut uskoa korviani! 1,5 vuotta! Mihin tämä aika oikein menee? Onneksi oli 23 tuntia aikaa vaihtaa kuulumisia.
Koska roolihahmoni Auroran punaista huulipunaa kehuttiin paljon, päätin jälleen kerran alkaa käyttää huulipunaa ihan Terhinäkin. Sain heti karaoke-baarissa kommenttia siitä, että huuleni ovat liian punaiset. Ihan pieni vinkki miehille, että naista ei kannata yrittää iskeä vittuilemalla. Ei se toimi. Onneksi punainen huulipunani sointui sentään Hugo Bossiin, jonka mainoksessa poseeraa elämäni mies. Neiti R:n mielestä minun ja Jaredin yhteiskuvan ottaminen oli tosi noloa. Ei minun mielestäni vaan.
Mitä ihmettä sitä tekee ruotsinlaivalla seuraavana päivänä, kun bileet on ohi? No tietenkin hakee Tax Freestä kuohuviiniä ja juoruaa hytissä sen ääressä satamaan asti. Baltic Princessille suuri plussa siitä, että heillä oli kohtuuhintaista kuohuviiniä kylmässä. Ei tarvinnut virittää hytin roskiksesta ja märästä pyyhkeestä jääkaappia – no taidettiin silti vähän virittää.
Jouduin risteilyllä jonkinlaisen herkkuhimon valtaan ja vedin pussillisen sipsejä ja älyttömän määrän salmiakkeja. Herkuista kieltäytymisellä on selkeästi varjopuolensa. Painoin kuitenkin mieleeni myös sen tunteen, kun heräsin yöllä ja muistin syöneeni illalliseksi vain noita kahta äsken mainitsemaani tuotetta. Örgh.
Kuoharit, sipsit, salmiakit, huulipunat, hiusharjat ja juorut jaettuina saavuin satamaan rokkistaran näköisenä. Uujeah. Kiitos jälleen kerran Antti Tuisku ja neiti R!
Matkapaloja 
