matkapaloja2 kommenttia

Uusi vuosi Gdanskissa: Mitä minä opin ja mitä sinun kannattaa huomioida?

Uuden vuoden matka Gdanskiin opetti minulle muutaman asian, jonka olisi voinut ottaa huomioon jo etukäteen. Toisaalta, seikkailu on sitä enemmän seikkailu, mitä vähemmän on etukäteen varautunut! Eikä kaikki oppini suinkaan olleet ikäviä yllätyksiä.

Oppi nro 1: Gdanskiin on tosi kätevä matkustaa Turusta! Wizz Air lähtee ilmaan kuuden aikaan illalla, joten sinne ehtii vielä työpäivän jälkeenkin. Ajallisesti matkaan menee suunnilleen saman verran kuin matkustaisi junalla Helsinkiin.

Oppi nro 2: Lentokoneesta saattaa loppua viinipullot kesken. Jos istuu koneen keskivaiheilla, ei juomia välttämättä ole enää siinä kohdassa jäljellä.  Jos kuitenkin onnistuu saamaan juoman, täytyy varautua siihen, että laskeutuminen alkaa siinä vaiheessa, kun on saanut viinin kaadettua mukiin.

Oppi nro 3: Vaikka hotellin valintaan on käytetty useita tunteja useina eri päivinä, ei pidä olettaa, että hotellissa olisi tarjolla kosmetiikkaa. Talvipakkasella rasvan jättäminen kotiin aiheutti kirjaimellisesti kutkuttavia tilanteita!

Oppi nro 4: Hotel Artusin huone oli viihtyisä ja kivasti sisustettu. Vessapaperi sen sijaan oli kovaa ja sitä pihisteltiin. En ymmärrä, miksei voi laittaa valmiiksi kahta rullaa vessapaperia! Mikä siinä on? Ei se mitään kultaa ole!

Oppi nro 5: Hotellin alakerrassa oleva ravintola Mon Balzac tarjosi reissumme parhaat aamiaisvaihtoehdot. Aamiaisella oli ainoastaan suomalaisia.

Oppi nro 6: Jos ei sesonkiaikaan varaa pöytää, ei tilaa luultavasti ole juuri missään. Uuden vuoden aattona emme edes jaksaneet lähteä etsimään vapaata pöytää, vaan ostimme katuruokaa. Kuvassa idyllinen katuruokahetki. Minä söin tietenkin makkaraa ja herra K söi hapankaalia nyhtöpossulla. Parasta uuden vuoden ilallisellamme oli lämmin hehkuviini. Sama pöytätilanne oli myös uuden vuoden päivänä. Meidät käännytettiin usean ravintolan ovella ennen kuin pääsimme sisään Cafe Ferberiin. Ihan heti ei tulisi mieleen tilata illallista kahviosta, mutta siinä hetkessä tilattu ateria maistui ihanalta!

Oppi nro 7: Jos haluaa mahtua joenrantaan katsomaan ilotulituksia, kannattaa lähteä aiemmin kuin 10 minuuttia ennen puolta yötä. Ilotulitus oli kuitenkin niin valtava, että sen pystyi näkemään kaduiltakin. Suomessa pelkään ilotulitteita (tai tarkemmin sanottuna niiden ampujia), mutta tuolla en jostain syystä pelännyt.

Oppi nro 8: Gdansk on kylmä talvella!

Oppi nro 9: Aamiainen on lomalla päivän tärkein ateria! Ennen sitä on naama nyrpeänä tai tekohymyyn väännettynä. Ravintola Tekstylia löytyi, kun kävelimme hotellilta kohti rautatieasemaa. Aamiainen oli reissumme edullisin. Koko setti oli vain n. kuusi euroa/hlö.

Oppi nro 10: Sopottiin pääsee kätevästi paikallisjunalla. Edestakainen matka Gdanskista taisi maksaa 2 euroa. Ainut ongelma junamatkustamisessa oli se, että laitureilla on tosi huonosti merkattu se, mihin juna on matkalla. Onnistuimme kuitenkin näkemään meren ja toteamaan, että kesällä voisi palata piknikille.

Oppi nro 11: Coctail Bar Max Sopotissa panostaa drinkkien ulkonäköön täysillä! Miltä tuntuisikaan juoda Pina Coladaa ilman ananaksen päätä? Drinkit olivat hyviä, mutta paikka ei ollut erityisen edullinen. Toisaalta minulla ei ole aavistustakaan, mitä drinkit Suomessa maksavat. Ehkä enemmän, ehkä vähemmän.

Oppi nro 12: Gdanskissa on talvella kylmä! Eikun, se oppi taisi tulla jo… No, joka tapauksessa kylmyys ajoi meidät lounaalle Segafredoon. Se on italialaistyyppinen kahvilaketju. Tämä oli reissumme heikoin ruokahetki. Söin päärynäsalaatin, koska kana oli loppu! Olihan se ihan hyvää, mutta c’moon: kuka syö päärynäsalaatia?

Oppi nro 13: Jósef K. oli tosi kiva baari! Hinnat olivat edulliset ja sisustus oli persoonallinen. En tiedä, miksi en ottanut enempää kuvia, mutta baarissa oli mm. pöydän läpi kasvava puu.

Oppi nro 14: La Pampa on erittäin hyvä pihviravintola! Kävimme Herra K:n syntymäpäivän kunniaksi syömässä pihvi-illallisen. Ruoka oli hyvää ja palvelu erittäin ystävällistä. Herra K ei kovin usein tilaa ravintolassa pihviä, mutta hän totesi illan pihvin olleen paras pihvi koskaan. Olin itse myös varsin tyytyväinen ruokaani.

Oppi nro 15: Hierontatuolit ovat parasta! Miksen ole koskaan aiemmin niitä kokeillut niitä lentokentällä? Tämä oli ehkä reissun tärkein oppi!

Lue muita kirjoituksiani Gdanskista:

Missä syödä ja juoda Gdankissa? Kuusi suosikkiani

Viikonlopun irtiotto Gdanskissa

matkapalojaJätä kommentti

Ruisrock 2015

 
Ruisrockiin valmistautuminen alkoi perinteisesti jo perjantaina. Ahtauduimme neljän ihmisen ja yhden koiran kanssa parvekkeelle nauttimaan uusia perunoita, makkaroita, nakkeja ja halloum-juustoa. Olin ostanut tilanteeseen sopivat servetit.
 
 
Pöydän alta kurkkii koira-kerjääjä, eli Pinky-pötkylä.
 
 
Turistit piti viedä jokilaivoille. Jotenkin sekin kuuluu asiaan ennen Ruisrockia.
 
 
Viereisessä pöydässä istunut seurue halusi, että otan selfien heidän kanssaan. Kas tässä, mä laito teidät nettiin!
 
 
Siskojen mätsäävät kledjut. Hauskaa oli!

 

 
Miehen tärkeä työ on avata samppanjapullo. Osaan minä itsekin, mutta joskus saatan samalla antaa itselleni samppanjasuihkun.
 
 
Ruisrock-aamun perinteinen samppanja-aamiainen, jota oli nauttimassa pari yllätysvierastakin.

 

 
Ehdimme kaikkien yllätykseksi katsomaan Anssi Kelaa. Siihen auttoi varmasti se, että valitsimme bussin sijasta taksin. Oli muuten kätevää.
 
 
Festarisiskojen festariposeeraus.
 
 
Mun bejbet. ❤
 
 
Varpaan kynnetkin olin lakannut festareiden kunniaksi pinkiksi.
 
Kyllästyimme vessa- ja kaljajonoihin sen verran paljon, että lähdimme festarialueelta jo yhdeksän aikoihin. Pellolta löysimme kasari- ja ysäridiscon. Tunsimme olomme vain lievästi keski-ikäisiksi ja olimme onnellisia.
 

Siinä vaiheessa iltaa baari oli kaiken lisäksi melkein tyhjä. Aivan mahtavaa.

 

Sunnuntaina merirosvot varautuivat kiikarilla.

 
 
Kyllä me toinenkin päivä jaksetaan!
 

 

Fernet-Brancan ansiosta maha pysyi koko festareiden ajan normaalina. Hurraa tuolle ah niin katkeralle yrttijuomalle! 

 

Iloinen seurueeni. ❤
 
 
Aurinko paistoi ja fiilis oli hyvä sekä lämmin.
 
 
Antti Tuiskun keikka oli kevyesti paras. Lauloin, huusin, hypin, tanssin, liikutuin ja valuin hikeä. Kaikki vuodet olen Tuiskun uraa seurannut. Olen äärettömän onnellinen hänen puolestaan nyt, kun suuret festariyleisötkin ovat löytäneet hänet. Ja me keinutaan. Yhdessä. Aina ja kaikki.
 

 

Kiitos Ruisrock 2015, olit yhtä kuuma kuin ennenkin! Miinusta siitä, että paikalla oli liikaa porukkaa ja liian vähän vessoja. Seuraavana vuonna taidan suosiolla mennä vasta sunnuntaina.

 

 

matkapalojaJätä kommentti

Heräsin Kreikassa

 
Tänään minun piti herätä Turusta, mutta heräsinkin Kreikasta katselemaan tätä parvekemaisemaa.
 
Olen aina ollut matkustusjutuissa yllytyshullu. Lennot Kreikkaan ostettiin suunnilleen tämän keskustelun saatteena: ”Mennään Ateenaan. Sinne saa lennot alle 200 eurolla.” ”Okei, joko tilasit liput?” 
 
 
Suostuttelu siihen, että unohdan paluulennon ja jään vielä muutamaksi päiväksi, vei hieman enemmän aikaa. Parin tunnin mietinnän jälkeen totesin, että jäädään. Kerran elämme, ja raha on vain rahaa.
 

 

Tänne jääminen mahdollisti sen, että ehdimme vierailla Hydrassa (tai Idrassa tai Ydrassa, riippuu keneltä kysyy). Saari vei sydämeni välittömästi. Tämä on yksi kauneimpia koskaan näkemiäni paikkoja.

 

 

Mitä opin tästä? Seuraa sydäntäsi ja elä ja koe niin paljon kuin pystyt.

 

matkapalojaJätä kommentti

Urbaanin sinkun huhtikuu

 
Teki mieli kirjoittaa jotain. Päätin selata valokuvia huhtikuulta ja katsoa, mitä sitä on oikein tullut tehtyä. Yksi suuri hämmennyksen aihe oli se, että kaikki WhatsAppissa lähetetyt kuvat ovat kaikkialla kuvavirroissani. Kiitos niistä. Tarpeellisia kaikki.
 
 
Pääsiäisenä oli illanistujaiset, joissa jaeltiin sähköshokkeja. Ihmisten raktiot sähköiskuihin olivat sen verran suuret, että kieltäydyin JYRKÄSTI osallistumatta peliin. En kai mä nyt hullu ole.
 
 
Huhtikuussa työkaverit ja tavalliset (eheh) kaverit olivat ihan parhaita!
 
 
Huhtikuussa alkoi paistaa aurinko ja päätin laittaa sen kunniaksi hameen päälleni. Päivänasu-poseeraus viehkeästi ja luonnollisesti Instagrammia varten. Luulen, että kukaan ei oikeasti enää ota päivänasu-kuvia. Kai se on ihan vanha juttu.
 
 
Yksi huhtikuun työpäivistä oli Panimoravintola Koulussa. Oli aika hämmentävää tehdä töitä siellä, mutta kyllä sekin onnistui. Ehkä se kuitenkin toimii paremmin siihen, että istuu kesällä terassilla ja juo ravintolan omaa olutta.
 
 
Huhtikuussakin aloitin ja lopetin kuntoilun. Työterveyshoitaja oli hivenen huolissaan minimaalisesta lihaskunnostani ja totesi, että vanhana minulla saattaa olla vaikeuksia kantaa kauppakasseja, ellen ala tehdä asialle jotain. Ei tullut yhtään vanha olo. Ei.
 
 
Kävimme serkkuni herra A:n kanssa testaamassa Juliennen lauantaibrunssin. Jostain syystä minun teki tuosta annoksesta eniten mieli makaronia ja juustoa. Olisi tullut ihan pikkasen halvemmaksi tehdä se itse kotona. Brunssi oli kyllä oikeasti tosi hyvä. Siellä oli eri tyyppistä ruokaa kuin muissa paikoissa. Suosittelen.
 
 
Jälkiruokapöytiä brunssilla taisi olla jopa kolme. Makean ystävän lempipaikka!
 
 
Avasimme neiti P:n kanssa terassikauden, koska hän oli jostain syystä vakuuttunut siitä, että lämmin on. Onhan se aurinko ihan kiva, mutta tuuli..tuuli pilaa kaiken! Toivoa kuitenkin on. Kyllä siellä terassilla vielä jonain päivänä jaksaa olla koko juoman ajan.
 
 
Taidekuva Tiirikkalasta. Tiirikkala on nykyään kaikkien turkulaisten keskuudessa ihan IN.
 
 
Sain lahjaksi kaksi ilmaislippua Voice of Finlandin finaaliin. Se oli tosi kiva kokemus. Yllätyin siitä, miten hyviä laulajia siellä oli. En nimittäin ollut katsonut ainoatakaan jaksoa ennen finaalia. Hyviä laulajia ja hyviä biisejä.
 
 
Viime viikolla oli vaalit. Täytyi ottaa Li:n numero kameralla talteen.
 
 
Minun parvekekausi avattiin! Proseccoa kaatui laseihin sekä karkkeihin. Mikäs sen parempaa!
 
 
Sunnuntaina teki mieli pekonipastaa. Ilokseni huomasin, että parsakausi on alkanut, joten tein parsa-pekoni-tomaatti-pastaa. Hyvää oli!
 
 
Vaalivalvojaisissa oli punaista evästä. Harmi kyllä, se ei vaikuttanut lopputulokseen. Lopputuloksen jälkeen jäi pettymys ja pelko sen suhteen, että alkaako tästä hyvinvointivaltion hyvästely.
 
 
Tänään kävin Tampereella! Siellä on aika pieniä ritareita!
 
Huomenna Poriin! Vielä on muutama päivä huhtikuuta jäljellä ja sitten koittaa rakas Vappu!
 

matkapalojaJätä kommentti

Neiti E:n syntymäpäivät Tallinnassa

Neiti E on melkoisen fiksu nainen. Hän nimittäin keksi, että Tallinnassa olisi hyvä viettää syntymäpäivää. Hän myös lähetti kutsut vajaa viikko ennen h-hetkeä. Niinpä satamaan kokoontui sekalainen seurue noin puoli seitsemän aikaan lauantai-aamuna.

Neiti E tarjosi hytissä (kyllä, hytti Tallinnan laivalla!) brunssityyppisen aamiaisen. Siihen kuului tietenkin juomina mimosat. Synttäriaamiainen ilman Mimosoita olisi täysin turha! Täytyy muuten sanoa, että hytti oli aivan ihana investointi. Siellä sai aamiaisen jälkeen torkkua. Paluumatkalla otimme myös hytin, koska olimme tottuneet luksukseen. Silloinkin jotkut taisivat torkkua…

Ensimmäiset nähtävyydet olivat kaksi suomalaista koiraa. Niistä ei kuitenkaan valitettavasti ole kuvaa.

Kun näin tämän hatun kaupassa, minun täytyi sovittaa sitä. Minut pakotettiin ostamaan se. Hieno hattu, mutta huovutuksen vuoksi älyttömän kutiava. Siihen täytyy siis jonkun (ei minun!) ommella vuori. Myös muita huovutettujen hattujen kestämisvinkkejä otetaan vastaan. Olisihan se nimittäin sääli, jos noin opea hattu jäisi vain kaappiin!

Nimen perusteella Hell Hunt on lempibaarini. Harmi, että se oli suljettu.

Vanhan kaupungin kadut olivat aika hiljaiset aamupäivästä. Mekään emme oikein tienneet, minne pitäisi mennä – paitsi kaljalle.

Yksi meistä valitsi kirkon baarin sijaan.

Loput valitsivat baarin. Tykkään Tallinnan tarjonnasta ja hinnoista.

Olde Hansan sisäänheittäjänainen ihastui meihin. Hän jakoi meille alennukseen oikeuttavia keskiaikaisia onnenkolikoita useamman kappaleen. Hän kertoi, että niistä voisi tehdä korvakorut. Taidan muuten tehdä!

Neiti E oli varannut meille pöydän Leib Resto ja Aedista. En voi muuta kuin suositella. Todella hyvää ruokaa kohtuulliseen hintaan. Kuvassa on alkuruoka.

Pääruoka taisi jäädä kuvaamatta kohteliaisuuden tai herkullisuuden vuoksi. Jälkiruuaksi herra N yllytti meitä ottamaan Con la Moscaa. Niin sitä vain laitettiin alkoholi palamaan!

Neiti E:n epäilevä tai analysoiva ilme Con la Moscan jälkeen.

Olihan se näyttävä liekkileikki!

Perinteinen jälkiruoka-cappuccino söpöstä mukista.

No sinne Olde Hansaan, kun meillä oli niitä alennuskolikoitakin.

Tunnelma oli hämärä ja keskiaikainen. Ravintolan omat oluet tarjoiltiin litran astioista. Ne olivat hyviä. Vessa oli aikamoinen kokemus. Suosittelen.

Eipä tiennyt tyttö, millaista yllätystä herrat suunnittelivat, kun hän kameralle poseerasi.

Herrat N ja J päättivät yllättää neiti E:n pukeutumalla keski-aikaisiin vaatteisiin!

Herrat saapuivat paikalle onnittelulaulua laulaen ja kynttilää kantaen. Tunnelma oli vähintäänkin liikuttava.

Ei sitä joka syntymäpäivilleen keskiaikaisia miehiä saa – kai!

Niiden tunnelmien jälkeen oli hyvä suunnistaa iltapalan (joo, söimme taas!) jälkeen takaisin laivaan ja Helsinkiin. Sen verran iski Tallinna-hulluus, että ostin laivalta proseccoa, jonka kyljessä oli TallinkSiljan logo. Hoh, hoh. Ei saisi päiväreissun päätteeksi päästää ihmistä tax freehin.

Juomamokasta huolimatta reissu oli kertakaikkisen ihana. Täydellinen idea lähteä päivän kaupunkilomalle viettämään syntymäpäiviään! Mihin ensi vuonna?

 

matkapalojaJätä kommentti

Gdansk, Puola: Viikonlopun Irtiotto

 

Maaliskuun alussa päätimme ottaa parin päivän irtioton arjesta ja lähteä Gdanskiin. Kaupunkiin pääsee näppärästi ja edullisesti lentämällä suoraan Turusta. Siitä syystä se on aika usean synttärisankarin ja polttariporukan vakikohde.

Halusin panostaa yöpymiseen, joten valitsin hotellin nettisivuilla olevien kauniiden kuvien perusteella. Yöpaikkamme oli Mercure Gdansk Stare Miasto. Hotellin vastaanotossa kysyttiin, haluammeko huoneen korkealta vai matalalta. Halusimme korkealta ja päädyimme 16. kerrokseen. Se oli aivan mahtava valinta, sillä ikkunasta oli upea näköala.

Hotellin vieressä oli ostoskeskus. Kiersimme ostoskeskuksen nopeasti, ja mukaani päätyi New Yorkerista jopa neljä paitaa. Ei niin kovin mielikuvituksekas ostospaikka, mutta ainakin sain vaatevarastoani hivenen kartutettua.

Upean maiseman lisäksi ikkunalla oli leveä ikkunalauta. Täydellinen paikka ihailla kaupungin öisiä valoja. Jonain päivänä vielä asun asunnossa, jossa on leveät ikkunalaudat!

Matkustaessa tykkään aina kiivetä jonnekin korkealle katsomaan kaupunkia kokonaisuutena. Maisemat viehättävät. Matkaseuralaiseni alkoi verrata kaupungin maisemaa hänen mielestään huomattavasti parempaan merinäköalaan. Mielestäni niitä ei voi verrata. Kumpikin on kauniita. Kummallekin on aikansa ja paikkansa.

Emme tarvinneet näitä pulloja. Sen sijaan kyllä ihmettelin aika paljonkin sitä, että mitä ihmettä nämä ovat. On se kai hyvä, että Sveitsissä on krapulaa varten kehitetty ihan oma juoma? Eikö kukaan kuitenkaan ole kertonut, että sillä saattaisi olla Suomessa kovat markkinat?

Ensimmäisenä iltana metsästimme sopivaa ravintolaa melko kauan. Olimme katsoneet valmiiksi ravintolan, joka vaikutti hyvältä. Sinne päästyämme meille todettiin tylysti, että paikka on täynnä. Jouduimme siis siihen matkailun inhottavimpaan puoleen: nälkäisenä ravintolan etsimiseen.

Päädyimme Elephant Clubiin. Siellä oli  liveartisti soittamassa miellyttävää musiikkia. Ruoka oli hyvää ja kuten kuvasta näkyy: pihvi oli valtava! Suosittelen ravintolaa erityisesti sen mukavan ilmapiirin vuoksi. Ainut vapaa pöytä oli harmiksemme sellaisen käytävän varrella, josta ei nähnyt esiintyjää. Jos olisimme nähneet, olisimme varmaan viipyneet paikassa pidempään.

Hotellin aamiainen ei kuulunut huoneen hintaan, ja erikseen ostettuna se olisi maksanut paikalliseen hintatasoon nähden aivan liikaa. Ostimme siis läheisestä supermarketista aamiaistarvikkeet, ja söimme taatusti yhtä hyvin kuin hotellin aamiaisella. Minibaarin antimia siirtäessä pois ruuan tieltä tulin miettineeksi sitä, että ostaako joku minibaarista joskus jotain. Olisi paljon kätevämpää, jos hotellihuoneissa olisi tyhjä jääkaappi.

 

 ”Hiiioooooooo……

……Hop!!!!”

Gdansk on mielestäni viehättävä ja kodikas pieni kaupunki. Aika paljon siitä tulee mieleen Turku. Siellä on vanhoja rakennuksia, kivoja ravintoloita ja joki. Se on myös tarpeeksi pieni. Tykkäsin kaupungista kovasti.

Toisena päivänä kävimme lounaalla Patio Españolissa.

Söimme tapaksia, kuten espanjalaisessa ravintolassa kuuluu. Ne olivat todella hyviä, ja kyseinen lautanen oli riittävä kahdelle hengelle kevyehköksi lounaaksi.

Joimme sangriaa, kuten espanjalaisessa ravintolassa kuuluu. Se oli hyvin maukasta. Suosittelen kovasti tätä ravintolaa espanjalaisen ruuan ystäville.

Filmitähti! Polskie Kino on elokuvateatteriksi sisustettu baari. Juomat olivat siellä enemmän kuin kohtuuhintaisia.

Olimme baarissa puoli neljän maissa iltapäivällä. Voisin kuvitella, että baari on aika paljon tunnelmallisempi illalla. Siinä siis yksi syy vierailla Gdanskissa uudelleen: täytyy nähdä Polskie Kino by night.

Lue myös:

Missä syödä ja juoda Gdanskissa? – Kuusi suosikkiani

Uusi vuosi Gdanskissa: Mitä opin matkasta?

matkapalojaJätä kommentti

The Virgin Suicides: tylsää synkistelyä

 
Otin jostain syystä Kuubaan matkalukemisekseni Jeffrey Eugenidesin The Virgin Suicides. Kuubaan se myös jäi. Se oli kirja, josta tiesin lukemisen jälkeen, että ei enää uudelleen, kiitos.
 
Kirjan oli ilmeisesti tarkoitus olla mustaa huumoria. Mielestäni se oli mustaa tylsyyttä. Toisaalta musta tylsyys saattaa olla kuvatun lähiöelämän todellisuus. Tarina kertoo siitä, miten silmien edessä tehdään kuolemaa, mutta kukaan ei huomaa sitä ennen kuin on liian myöhäistä. Rakkauslaulut eivät pelasta, jos ne soitetaan liian myöhään. Ihailevat katseet eivät virkistä, jos sanoja ei koskaan lausuta.
 
Kirjan henkilöhahmot ovat vastenmielisiä – sekä itseään murhaavat tytöt että itsemurhista kertovat pojat. Hahmot ovat itsekeskeisiä, tirkistelynhaluisia, shokeeraamishakuisia sekä huomiota kerjääviä mutta lopulta erittäin saamattomia. Tytöt eivät uskaltaneet lähteä ovesta ulos, eikä pojat uskaltaneet kulkea ovesta sisään.
 
Itsemurhista vihjailtiin ensimmäisiltä sivuilta lähtien niin paljon, että lopulta niitä vain alkoi odottaa. Koska henkilöhahmoja kohtaan tunsi vain inhoa, ei niihin samaistunut eikä lopetusta pitänyt traagisena. Enemmänkin se oli kärsimyksen lopetus. Se saattoi kyllä olla tarkoituskin.

matkapalojaJätä kommentti

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos – tarina pihtaamisesta

 
Huomasin, että olen varastoinut tänne blogiin otsikoita kirjoista, joita olen viime vuonna lukenut. Mahdanko muistaa vielä jotain heinäkuun matkalukemisestani? Ainakin sen muistan, että jätin kirjan Aviemoren majataloomme. Olisi hauskaa, jos sen sieltä joku suomalainen löytäisi.
 
Tykkään Anna-Leena Härkösen kirjoista. Ne ovat synkkiä ja realistisia, mutta eivät kuitenkaan liian synkkiä. Musta huumori pelastaa, eikä elämä koskaan ole pelkkää harmaata.
 
Ei kiitos kertoo pihtaamisesta: fyysisestä ja psyykkisestä. Molemmat osoitettiin yhtä pahoiksi asioiksi. Pihtaaminen tai pettäminen ei aina suinkaan tarkoita seksiä. Toimivassa suhteessa ei pihdata ajatuksia eikä seksiä.
 
Tykkäsin siitä, että kirja oli kirjoitettu naisen näkökulmasta. Nainen haluaa seksiä, läheisyyttä ja ajatusten jakamista siinä missä mieskin. Nainen ei ole objekti, eikä mies ole subjekti.
 
Kirjan käyttöliittymä (yök, inhoan, kun fyysisiä asioita kutsutaan käyttöliittymiksi!) oli mainio. Toivoisin, että tuon kokoiset kirjat yleistyisivät, koska ne ovat erittäin hyviä matkakirjoja. Ne mahtuvat pieneenkin laukkuun, eivätkä paina juuri mitään. Hurraa uusi kirjakoko!

matkapalojaJätä kommentti

Haaste: Tähän on tultu

 
Tähän on tosiaankin tultu: ihan pitää haaste saada, että saa aikaiseksi kirjoittaa.
 
Meri haastoi ja kysyi minulta kysymyksiä:
 
1. Mikä on koskettavin lukemasi kirja?
 
Koskettavin. Hyvänen aika, onpa vaikea kysymys. Muistan kyllä, että joidenkin kirjojen takakannen suljettua lohduton itku jatkuu. Ensimmäisenä tulee mieleeni Puhdistus, mutta en ole varma, itkinkö kirjan lopussa kuitenkaan. Jostain syystä ei tule muita koskettavia kirjoja mieleen tällä hetkellä.
 
2. Jos saisit elää uudelleen yhden päivän elämästäsi, mikä päivä se olisi?
 
Vaikea kysymys, koska pyrin aina nauttimaan jokaisesta hetkestä tapahtumahetkellä. Samoin olen sitä mieltä, että mitään ei saisi katua. Ei tekemisiä eikä tekemättömiä. 13-vuotiaana olin Backstreet Boyssin konsertissa ensimmäistä kertaa. Se aiheutti niin suurta teinihysteriaa, että se olisi hienoa kokea uudelleen!

3. Mikä on suosikki talviurheilulajisi?
 
Lumilautailu. Valitettavasti lumilautailen todella harvoin! 😦

4. Jos voisit asua jonkun elokuvan tai kirjan maailmassa, missä asuisit?
 
Hahaa, asuisin Vampyyri Lestatin veroisena vampyyrina Anne Ricen vampyyrimaailmassa.

5. Kohta on laskiainen; mantelimassa vai hillo?
 
HILLO! En ole koskaan oppinut tykkäämään mantelimassasta. Hilloakin parempaa on tosin kermavaahto. Pitääkin muuten ostaa laskiaispullia tänä laskiaisena.
 
Haastan kaikki lukijani! 😉 Kommentoikaa, jos vastaatte haasteeseen, niin osaan suunnistaa lukemaan!
 
Seuraavilla kysymyksillä:
 
1. Mikä on lempimuistosi?
2. Mikä on sellainen tulevaisuuden haave, joka tulee ensimmäisenä mieleesi?
3. Mitä pelkäät?
4. Jos voisit olla päivän joku eläin, mikä eläin olisit?
5. Minkä supervoiman haluaisit?