Miksi laihdutan?

Olen ollut hämmentynyt siitä, miten paljon negatiivista suhtautumista dieettini saa aikaan. Välillä tuntuu kuin olisin paha ihminen sen takia, että haluan muokata kroppaani. Tästä syystä päätin ihan kirjoittaa ylös syitä, miksi olen dieetillä.
Ensinnäkin minulle annettiin näyttelijänä tehtävä näyttää treenatulta ja hyväkuntoiselta. Näyttelijän elämään kuuluu se, että pystyy sopeutumaan ja muokkaamaan itseään monella eri tasolla. Ajattelen dieetin ja kuntoilun olevan yhtä lailla osa rooliryötä kuin esimerkiksi repliikkien ja laulamisen opettelun. Ja vaikka minun roolihahmoni ei tarvitsisikaan olla treenatun näköinen, on näyttelijällä hyvä olla peruskunto kohdallaan.
Toiseksi vaikka en näytä enkä koe näyttäväni lihavalta, on minulla sellainen vartalonmalli, joka kerää kaiken ylimääräisen rasvan mahaan. Se ei ehkä näy ulkopuolisille, koska pidän aina mahani edessä käsiä tai laukkua. Olen tehnyt niin niin kauan kuin muistan. Haluaisin jonain päivänä antaa mahani vain olla ja näkyä ilman, että häpeän ja koitan piilotella. En halua näyttää pieneltä, jolta jo näytän. Haluan näyttää hyväkuntoiselta ja urheilulliselta.
No miksi sitten en vain ala urheilla niin paljon, että voisin syödä mitä vaan? Ihan vain siksi, että vuorokaudessani ei yksinkertaisesti riitä aika. Lisäksi on järkevää syödä sillä tavalla, että se tukee treeniäni ja muuta elämääni. Ja minähän tosiaan syön. Syön kuusi kertaa päivässä. Toki urheilulliselta näyttäminen vaatii myös sen urheilun. Siihen on toivottavasti enemmän aikaa panostaa kesällä.
Kolmanneksi kyse on itsekurista ja itsensä ylittämisestä. Kun sanoin alkuvuodesta, että tavoitteeni on treenata mahani siihen kuntoon, että voin hankkia napakorun, sain monesta suusta toteamuksen, että se on sitten raskasta ja vaatii itsekuria. Halusin testata, onko minusta siihen. Jos kysytään, onko tämä helppoa, niin riippuu päivästä. Jonain päivänä ei tunnu missään ja jonain päivänä tekee mieli itkeä, kun ei voi koskea työpaikalla tarjottavaan juustokakkuun tai ostaa sipsejä, vaikka tekisi niin järjettömästi niitä mieli.
Kolikon kääntöpuoli on sitten siinä, että heräsin tänäänkin ilman herätyskelloa klo 8.10 ja olen ollut koko päivän energinen. Odotan Vappua ja tiedän, että voin silloin syödä niin paljon kuin haluan ilman pienintäkään huonoa omaatuntoa.
Kaksi kuukautta terveellisempää ruokavaliota takana. Sen seurauksena olen saanut sellaiset farkut mahtumaan jalkaani, joista ei dieetin alussa mennyt alinkaan nappi edes kiskomalla kiinni. Ihan hyvä saavutus. Napakorun vaatimiin mittoihin on vielä matkaa, mutta onneksi tässä on myös aikaa. Olen suorittanut vasta yhden kolmasosan dieetistäni.

Raportti kuukauden treenaamisen jälkeen

18.2. ilmoitin HeiaHeiassa kahvakuulatreenin jälkeen, että nyt alkoi treenaaminen. Hivenen jännitti, että miten siitä selviän. Ei siksi, etteikö minulla olisi ollut motivaatiota. Yksinkertaisesti siksi, että en tiennyt, miten aikani riittäisi.
Normaalista vuorokaudestani menee 8 tuntia töihin, 3-4 tuntia teatteritreeneihin, 1 tunti paikasta toiseen siirtymiseen ja 7 tuntia nukkumiseen. Jäähän siinä siis 4-5 tuntia aikaa tehdä jotain muuta. Jos miinustetaan siitä vielä kaksi tuntia aamutoimiin ja iltatoimiin, niin jäljelle jää 2-3 tuntia. Kuulostaa itseasiassa aika paljolta. Pyrin kuitenkin nukkumaan enemmän kuin 7 tuntia, joten käytännössä ylimääräistä aikaa on ehkä 1-2 tuntia. Päätin, että en edelleenkään stressaa liikunnasta, vaan liikun silloin, kun ehdin.
MUTTA tästä kaikesta selittelystä huolimatta, olen onnistunut treenaamaan ja pienen askelin myös muuttamaan ruokailutottumuksiani. Tämän on tehnyt mahdolliseksi se, että osa teatteritreeneistäni on ollut fyysistä treeniä. Myös Spartan Sport Centerin sijainti työpaikkani vieressä on mahdollistanut sen, että olen voinut välillä käydä treenaamassa töiden ja teatteritreenien välissä. Vielä en ole kuitenkaan siihen hulluuteen lähtenyt, että olisin käynyt treenaamassa aamulla ennen töitä. Osa Atlantislaisista tekee sitä. Respect!
Lihaskunnon treenaaminen on niin kovin vieras maailma minulle. Kun olen kahvakuulatunnilla, niin en osaa antaa itsestäni kaikkea, kun päässäni on vain ajatus, että pitää jaksaa loppuun asti. Lopulta se loppuun asti jaksaminen ei ole kauhean pitkä aika. Täysin eri asia kuin kestävyysjuoksemisen tai tanssimisen treenaamisessa. Treenin jälkeen on sellainen olo, että hiki virtaa, mutta mihin se nyt sitten vaikuttikaan.
Lihaskuntoa treenaan sen aiemmin mainitsemani napakorun takia. Vatsalihakset ja napakoru ennen 30 ikävuotta, kiitos! Kestävyyttä täytyy treenata sitten ihan oman jaksamisen ja tulevan musikaalin vuoksi. Mahdollinen flunssa lähtee nopeammin, eikä väsytä niin paljon, kun on hyvässä kunnossa. Lisäksi ajatus siitä, että syyskuussa täytyy jaksaa riehua kaksi kertaa samana päivänä kolmen tunnin musikaalissa motivoi ihmeesti kestävyyskunnon kasvattamiseen.
Mitä sitten olen tehnyt?
Vko 1:
Tiistai: Kahvakuula 45 min.
Torstai: Omatoiminen lihaskuntotreeni 17 min.
Lauantai: Improtanssia vähintään tunti
Sunnuntai: Improtanssia 45 min, juoksua 10 min. + 15 min, syvävenyttely ja kehonhuolto 1 h.
Vko 2:
Maanantai-Torstai: Flunssa
Lauantai: Omatoiminen lihaskuntotreeni 20 min.
Sunnuntai: Kehonhuolto ja syvävenyttely 1 h
Vko 3:
Maanantai: Zumba 30 min.
Tiistai: Omatoiminen lihaskuntotreeni salilla 40 min, koreografiatanssitreenit 1 h 15 min.
Torstai: Koreografiatanssitreenit 1,5 h
Perjantai: Juoksu 20 min.
Sunnuntai: Koreografiatanssitreenit 1 h
Vko 4:
Tiistai: Kahvakuula 45 min.
Torstai: Kahvakuula 45 min.
Lauantai: Juoksu 24 min.
Sunnuntai: Ehkä tanssia, vielä en tiedä.

Terveellisempiä aamupaloja



Tarkastelin ruokailutottumuksiani ja totesin, että ne ovat täysin vinksallaan. Syön epäsäännöllisesti sekä tosi paljon rasvaa ja suolaa. Koska koen helpommaksi muuttaa ruokailutottumuksiani pala kerrallaan, päätin aloittaa aamiaisista. Lähetin kuvan hyvinvointivalmentajalleni ihanalle ja kärsivälliselle Tiialle jokaisesta aamiaisestani ja sain niistä palautetta. Jokaisessa vaihtoehdossa oli jotain parannettavaa.

Ensimmäinen aamiaiseni oli turkkilainen yogurtti, ruishiutaleet, banaani ja hunaja. Minulle todettiin, että rahka olisi parempi kuin turkkilainen yogurtti. En ole vielä syönyt rahkaa aamiaisena, mutta välipaloina kylläkin. Rahkan kanssa syön hedelmiä tai marjoja. Vielä en ole niin hc urheilija, että vetäisin pelkkää maustamatonta rahkaa!



Sen sijaan minä syön aamulla puuroa! Puuroon laitan hedelmiä tai marjoja sekä raejuustoa ja maca-jauhoa. Puuroni teen todella epä-ekologisesti valmiista annospusseista. Ei tykkää hyvinvointivalmentaja eikä maailma, mutta aamulla jo muutenkin liian kiireinen Terhi tykkää. Puuron lisäksi syön aamuisin vitamiineja tabletin muodossa.


Viime viikonloppuna minulla oli näyttelijäntyön kurssi. Halusin, että aamiaiseni on hyvin energiapitoinen, että jaksan ruokataukoon asti. Tein siis itselleni leivät, joiden päällä oli maapähkinävoita ja avokadoa. Tahinitahna olisi kuulemma parempi vaihtoehto kuin maapähkinävoi. Se on ostoslistallani, kunhan saan itseni raahattua Ruohonjuureen. Leipä on muutenkin ollut yksi normaali aamiaiseni. Helppo ja nopea. Yleensä olen laittanut leivän päälle kinkkua ja juustoa. Sain palautetta, että kinkku pitää vaihtaa kalkkunaan. Juustoa ei myöskään saisi syödä. 

Siinäpä sitten onkin yksi ongelma: juusto! Minähän olen tähän mennessä lisännyt juustoa ihan joka ruokaan. Leivän päältä en aio juustosta luopua, mutta ei minun sitä kyllä tarvitse enää joka ruokaan laittaa. Voi kai se ruoka olla hyvää ilman juustoakin. Ehkä.


Vapaapäiväni aamiainen: kananmunaa, raejuustoa ja luumutomaatteja. Toimi, enkä saanut korjausehdotuksia. Tosin keitetty kananmuna olisi tietysti ollut parempi vaihtoehto.

Mitä sitten treenilleni kuuluu? No, tein sellaisen täysin typerän virheen, että vedin jaksamiseni äärirajojeni yli ensimmäisellä treeniviikollani. Tämän viikon alku meni sitten flunssassa ja siitä parantuessa. Perjantain teatteritreenit olivat fyysiset, ja eilen uskalsin tehdä kotona pienen lihaskuntotreenin. Tänään palaan salille syvävenyttelyn ja kehonhuollon pariin. Ensi viikolla taas uudella innolla liikuntaa, mutta tällä kertaa omat rajat huomioiden.