Mitä tapahtui dieetilleni?

Olen vältellyt tämän aiheen pariin palaamista. Epäonnistumisista ei ole kiva puhua. Sunnuntait ovat kuitenkin rehellisyyden ja ahdistuneisuuden aikaa. Lisätään tuskaa kaivamalla tämäkin haava auki. Tavoitteeni oli mahtua tavoitefarkkuihin ja hankkia napakoru, kun täytän 30. Sitä ei koskaan tapahtunut. Terveellisen elämän tielle tuli kesä, Ruisrock, matkat, stressi, kiire ja milloin mikäkin tekosyy tai ihan oikeakin syy.
Ei terveellisen ruokavalion opettelu kuitenkaan turhaa ole ollut. Syön nykyään todella paljon terveellisemmin kuin koskaan aiemmin. Tiedän, mikä minulle sopii ja mikä ei. Vuosia ongelmanani olleet vatsavaivat ovat suurimmaksi osaksi historiaa. Syön enemmän marjoja ja vihanneksia kuin koskaan. Aloitan jokaisen arkiaamun smoothiella, jossa on mm. pinaattia, pellavansiemenrouhetta, marjoja, macaa ja raakakaakaota. Syön myös lounaaksi aina salaatin. Tämän ansiosta olen yleensä päivisin pirteä.
Opin myös sen, että salitreenaaminen ei ole minulle oikea liikuntamuoto. En vain pidä siitä. Salin jälkeen oli aina mukava olo, mutta ei koskaan treenin aikana. Se vaan tuntui lähinnä tuskaisalta kidutukselta. Haluan kuitenkin käyttää vapaa-aikani sellaisten asioiden parissa, jotka eivät tunnu kidutukselta. Tanssiminen on aina ollut nautinto. Juoksemisestakin opin nauttimaan. Viime viikolla kiskoin lenkkitossut parina iltana jalkaani. Haluan löytää liikunnasta ilon uudelleen. Pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan. Ensi viikolla menen pitkästä aikaa kiipeilemään ja kokeilen capoeiraa.
Elämässä on tärkeä löytää tasapaino asian kuin asian suhteen. Terveellisen ruuan ja herkkujen pitää olla elämässä järkevässä suhteessa. Samoin liikunnan ja bilettämisen. Mieli ja kroppa kertovat, koska tasapaino on hyvä ja koska huono. Terveellinen elämä on kuitenkin loppujen lopuksi koko elämän pituinen matka eikä mikään puolen vuoden dieetti.

Ai niin, terveellisellä ruokavaliolla on terveysvaikutuksiakin!

”Mä tajusin, että mä syön terveellisesti myös sen takia, että voin paremmin, enkä vain mahaläskieni takia.” -Minä 

”Voitko kirjoittaa tuon itsellesi jonnekin ylös?” -Neiti T

Kirjoitan siitä blogimerkinnän. 
Myönnän nyt täysin avoimesti, että aloin syödä terveellisesti pelkästään siitä syystä, että halusin pienemmän mahan. Terveellisellä ruokavaliolla oli tasan yksi määränpää: vyötärön kaventuminen. Tästä syystä ruokavalion noudattaminen on välillä ollut aivan järkyttävän raskasta ja vaikeaa. Päässä on pyörinyt vuorotellen ajatuksia siitä, että miksi ihmeessä yritän pienentää mahaani, joka ei ole mitenkään liian suuri. Vuorotellen ajatukset ovat taas olleet sitä mieltä, että mahani todellakin on liian suuri ja miksei se pienene, vaikka noudatan ruokavaliotani tiukasti.
Vietin juhannuksen syöden mitä tahansa. Siihen mitä tahansa syömiseen liittyi paljon vehnää ja sokeria. Ylläoleva tiramisu oli sunnuntain viimeinen ruoka-annos. Se ei ollut edes erityisen hyvää, ja olin jo täynnä. Söin sen silti kokonaan. Kun nyt kerrankin sai syödä, mitä huvittaa.
Sunnuntain ja maanantain välinen tuskaisa yö muistutti minua elämästä, jota olin aiemmin elänyt. Mahaan sattui aivan järkyttävästi. Aiemmin minulle oli ihan normaalia, että maha oli enemmän tai vähemmän sekaisin tai kipeä joka päivä. Erityisen sekaisin tai kipeä se oli matkustuspäivinä ja päivinä, jolloin söin ulkona. Aina silloin, kun söin kerralla paljon.
Ravintolaillat, baari-illat, yhteiset ruokaillat, ruuattomat pitkät treenit. Maha aina täynnä ilmaa. Ei ihme, että teki mieli pitää laukkua tai käsiä tai mitä tahansa mahan edessä. Siihen olotilaan oli kuitenkin täysin tottunut, koska se oli normaalia. Totesin vain, että minulla nyt sattuu olemaan sellainen maha, joka reagoi vähän kaikkeen sillä tavalla.
Ja niin minulla onkin. Nyt vasta tajuan, että siihen voi kuitenkin vaikuttaa todella paljon ruokavaliolla. Kun syön säännöllisesti terveellistä ruokaa, mahani voi paljon, paljon paremmin. Normaalina päivänä se ei ole täynnä ilmaa, sekaisin tai kipeä. Se on ihan normaali. Aivan kuin muilla ihmisillä.
Nyt voin todeta, että ei minun tarvitse laihtua. Mahaläskit ovat ihan ok. Mahakivut eivät kuitenkaan ole ok, joten alan kiinnittää vielä paljon tarkempaa huomiota siihen, mikä on mahalleni hyväksi. Lääkäri totesi minulle ollessani 10-vuotias, että minun täytyy syödä enemmän vihanneksia, jos haluan eroon mahakivuista. Se on hyvä, että vihdoin 30-vuotiaana tajuan sen.

Pari laihdutusvinkkiä

Kolme kuukautta dieettiä takana. Ihmiset ovat kyselleet siitä paljon ja pyytäneet vinkkejäkin. On vaikea antaa jollekin muulle jotain selkeitä vinkkejä. Minun ruoka- ja treeniohjelmani on luotu minulle ja minun elämääni sopivaksi.

Yksi tärkeimpiä ajatuksia on kuitenkin se, että mikään ei tapahdu hetkessä. Kyse on elämäntapojen muuttamisesta terveellisemmäksi. Tuntuu hassulta korostaa itsestäänselvää asiaa ihan niin kuin kuka tahansa muukin tästä aiheesta puhuva. Se on vain totuus. Raskas, vaikea ja ahdistava totuus.
Toivoisin, että olisin näiden kuukausien aikana jo saavuttanut tavoitteeni ja voisin marssia tavoitefarkuissa ylpeänä pitkin kaupunkia. Ei se vain ole niin yksinkertaista. Vuosien huonon ruokavalion tekemät vahingot eivät hetkessä katoa.
Kaksi asiaa voin kuitenkin sanoa vinkkeinä:
1. Lopeta sokerin syöminen. Jos et voi tehdä sitä kokonaan, syö sokeria vain kerran viikossa, kun pidät herkkupäivän. Sen jälkeen, kun poistin sokerin ruokavaliostani miltei kokonaan, minulla ei ole ollut minkäänlaisia iho-ongelmia. Ei ainuttakaan finniä. Olen myös paljon virkeämpi. Nykyään, jos syön liikaa sokeria, maha kipeytyy ja olo muuttuu muutenkin todella huonoksi ja väsyneeksi. Olen huomannut, että meillä on töissä ihan älyttömästi sokerileivonnaisia tai karkkeja tarjolla – monta kertaa viikossa! Sitä voi ajatella, että ei se pari karkkia päivässä missään tunnu, mutta kyllä se tuntuu, jos niitä syö joka päivä. Ja ihan oikeasti, nauttiiko niistä karkeista muka, jos niitä saa syödä 365 päivää vuodessa?
2. Syö säännöllisesti terveellistä ruokaa. Syö 2-4 tunnin välein koko päivän ajan. Tällöin ei tule ahmineeksi liikaa, kun ei ehdi tulla älytön nälkä. Silloin on myös helpompi panostaa ruuan laatuun, kun ei ahmi mitä tahansa epäterveellistä sen takia, että on nälkäkiukun partaalla.
Yksi vasta-argumentti kaikille dieeteille on se, että haluaa nauttia elämästä, ja ruoka on tärkeä osa nautintoa. Niin onkin. Myös minulle. Voin kuitenkin väittää, että nautin tällä hetkellä ruuasta paljon, paljon enemmän kuin silloin, kun söin mitä tahansa. Minulla on joka päivä mahdollisuus panostaa siihen, mitä syön. Herkkupäivistä sitten puhumattakaan, kun oikeasti nautin niistä mauista, jotka ovat vuosia olleet liian jokapäiväisiä. Esimerkiksi keksit. En tykännyt kekseistä. Nyt olen ihan innoissani, jos herkkupäivänä saan keksejä.

Bonusvinkki: Hanki kaveri, joka tsemppaa sinua huonoina hetkinä. En pystyisi tähän ilman Neiti T:tä. Sekin on karu totuus.

Miksi laihdutan?

Olen ollut hämmentynyt siitä, miten paljon negatiivista suhtautumista dieettini saa aikaan. Välillä tuntuu kuin olisin paha ihminen sen takia, että haluan muokata kroppaani. Tästä syystä päätin ihan kirjoittaa ylös syitä, miksi olen dieetillä.
Ensinnäkin minulle annettiin näyttelijänä tehtävä näyttää treenatulta ja hyväkuntoiselta. Näyttelijän elämään kuuluu se, että pystyy sopeutumaan ja muokkaamaan itseään monella eri tasolla. Ajattelen dieetin ja kuntoilun olevan yhtä lailla osa rooliryötä kuin esimerkiksi repliikkien ja laulamisen opettelun. Ja vaikka minun roolihahmoni ei tarvitsisikaan olla treenatun näköinen, on näyttelijällä hyvä olla peruskunto kohdallaan.
Toiseksi vaikka en näytä enkä koe näyttäväni lihavalta, on minulla sellainen vartalonmalli, joka kerää kaiken ylimääräisen rasvan mahaan. Se ei ehkä näy ulkopuolisille, koska pidän aina mahani edessä käsiä tai laukkua. Olen tehnyt niin niin kauan kuin muistan. Haluaisin jonain päivänä antaa mahani vain olla ja näkyä ilman, että häpeän ja koitan piilotella. En halua näyttää pieneltä, jolta jo näytän. Haluan näyttää hyväkuntoiselta ja urheilulliselta.
No miksi sitten en vain ala urheilla niin paljon, että voisin syödä mitä vaan? Ihan vain siksi, että vuorokaudessani ei yksinkertaisesti riitä aika. Lisäksi on järkevää syödä sillä tavalla, että se tukee treeniäni ja muuta elämääni. Ja minähän tosiaan syön. Syön kuusi kertaa päivässä. Toki urheilulliselta näyttäminen vaatii myös sen urheilun. Siihen on toivottavasti enemmän aikaa panostaa kesällä.
Kolmanneksi kyse on itsekurista ja itsensä ylittämisestä. Kun sanoin alkuvuodesta, että tavoitteeni on treenata mahani siihen kuntoon, että voin hankkia napakorun, sain monesta suusta toteamuksen, että se on sitten raskasta ja vaatii itsekuria. Halusin testata, onko minusta siihen. Jos kysytään, onko tämä helppoa, niin riippuu päivästä. Jonain päivänä ei tunnu missään ja jonain päivänä tekee mieli itkeä, kun ei voi koskea työpaikalla tarjottavaan juustokakkuun tai ostaa sipsejä, vaikka tekisi niin järjettömästi niitä mieli.
Kolikon kääntöpuoli on sitten siinä, että heräsin tänäänkin ilman herätyskelloa klo 8.10 ja olen ollut koko päivän energinen. Odotan Vappua ja tiedän, että voin silloin syödä niin paljon kuin haluan ilman pienintäkään huonoa omaatuntoa.
Kaksi kuukautta terveellisempää ruokavaliota takana. Sen seurauksena olen saanut sellaiset farkut mahtumaan jalkaani, joista ei dieetin alussa mennyt alinkaan nappi edes kiskomalla kiinni. Ihan hyvä saavutus. Napakorun vaatimiin mittoihin on vielä matkaa, mutta onneksi tässä on myös aikaa. Olen suorittanut vasta yhden kolmasosan dieetistäni.

Raportti kuukauden treenaamisen jälkeen

18.2. ilmoitin HeiaHeiassa kahvakuulatreenin jälkeen, että nyt alkoi treenaaminen. Hivenen jännitti, että miten siitä selviän. Ei siksi, etteikö minulla olisi ollut motivaatiota. Yksinkertaisesti siksi, että en tiennyt, miten aikani riittäisi.
Normaalista vuorokaudestani menee 8 tuntia töihin, 3-4 tuntia teatteritreeneihin, 1 tunti paikasta toiseen siirtymiseen ja 7 tuntia nukkumiseen. Jäähän siinä siis 4-5 tuntia aikaa tehdä jotain muuta. Jos miinustetaan siitä vielä kaksi tuntia aamutoimiin ja iltatoimiin, niin jäljelle jää 2-3 tuntia. Kuulostaa itseasiassa aika paljolta. Pyrin kuitenkin nukkumaan enemmän kuin 7 tuntia, joten käytännössä ylimääräistä aikaa on ehkä 1-2 tuntia. Päätin, että en edelleenkään stressaa liikunnasta, vaan liikun silloin, kun ehdin.
MUTTA tästä kaikesta selittelystä huolimatta, olen onnistunut treenaamaan ja pienen askelin myös muuttamaan ruokailutottumuksiani. Tämän on tehnyt mahdolliseksi se, että osa teatteritreeneistäni on ollut fyysistä treeniä. Myös Spartan Sport Centerin sijainti työpaikkani vieressä on mahdollistanut sen, että olen voinut välillä käydä treenaamassa töiden ja teatteritreenien välissä. Vielä en ole kuitenkaan siihen hulluuteen lähtenyt, että olisin käynyt treenaamassa aamulla ennen töitä. Osa Atlantislaisista tekee sitä. Respect!
Lihaskunnon treenaaminen on niin kovin vieras maailma minulle. Kun olen kahvakuulatunnilla, niin en osaa antaa itsestäni kaikkea, kun päässäni on vain ajatus, että pitää jaksaa loppuun asti. Lopulta se loppuun asti jaksaminen ei ole kauhean pitkä aika. Täysin eri asia kuin kestävyysjuoksemisen tai tanssimisen treenaamisessa. Treenin jälkeen on sellainen olo, että hiki virtaa, mutta mihin se nyt sitten vaikuttikaan.
Lihaskuntoa treenaan sen aiemmin mainitsemani napakorun takia. Vatsalihakset ja napakoru ennen 30 ikävuotta, kiitos! Kestävyyttä täytyy treenata sitten ihan oman jaksamisen ja tulevan musikaalin vuoksi. Mahdollinen flunssa lähtee nopeammin, eikä väsytä niin paljon, kun on hyvässä kunnossa. Lisäksi ajatus siitä, että syyskuussa täytyy jaksaa riehua kaksi kertaa samana päivänä kolmen tunnin musikaalissa motivoi ihmeesti kestävyyskunnon kasvattamiseen.
Mitä sitten olen tehnyt?
Vko 1:
Tiistai: Kahvakuula 45 min.
Torstai: Omatoiminen lihaskuntotreeni 17 min.
Lauantai: Improtanssia vähintään tunti
Sunnuntai: Improtanssia 45 min, juoksua 10 min. + 15 min, syvävenyttely ja kehonhuolto 1 h.
Vko 2:
Maanantai-Torstai: Flunssa
Lauantai: Omatoiminen lihaskuntotreeni 20 min.
Sunnuntai: Kehonhuolto ja syvävenyttely 1 h
Vko 3:
Maanantai: Zumba 30 min.
Tiistai: Omatoiminen lihaskuntotreeni salilla 40 min, koreografiatanssitreenit 1 h 15 min.
Torstai: Koreografiatanssitreenit 1,5 h
Perjantai: Juoksu 20 min.
Sunnuntai: Koreografiatanssitreenit 1 h
Vko 4:
Tiistai: Kahvakuula 45 min.
Torstai: Kahvakuula 45 min.
Lauantai: Juoksu 24 min.
Sunnuntai: Ehkä tanssia, vielä en tiedä.

Terveellisempiä aamupaloja



Tarkastelin ruokailutottumuksiani ja totesin, että ne ovat täysin vinksallaan. Syön epäsäännöllisesti sekä tosi paljon rasvaa ja suolaa. Koska koen helpommaksi muuttaa ruokailutottumuksiani pala kerrallaan, päätin aloittaa aamiaisista. Lähetin kuvan hyvinvointivalmentajalleni ihanalle ja kärsivälliselle Tiialle jokaisesta aamiaisestani ja sain niistä palautetta. Jokaisessa vaihtoehdossa oli jotain parannettavaa.

Ensimmäinen aamiaiseni oli turkkilainen yogurtti, ruishiutaleet, banaani ja hunaja. Minulle todettiin, että rahka olisi parempi kuin turkkilainen yogurtti. En ole vielä syönyt rahkaa aamiaisena, mutta välipaloina kylläkin. Rahkan kanssa syön hedelmiä tai marjoja. Vielä en ole niin hc urheilija, että vetäisin pelkkää maustamatonta rahkaa!



Sen sijaan minä syön aamulla puuroa! Puuroon laitan hedelmiä tai marjoja sekä raejuustoa ja maca-jauhoa. Puuroni teen todella epä-ekologisesti valmiista annospusseista. Ei tykkää hyvinvointivalmentaja eikä maailma, mutta aamulla jo muutenkin liian kiireinen Terhi tykkää. Puuron lisäksi syön aamuisin vitamiineja tabletin muodossa.


Viime viikonloppuna minulla oli näyttelijäntyön kurssi. Halusin, että aamiaiseni on hyvin energiapitoinen, että jaksan ruokataukoon asti. Tein siis itselleni leivät, joiden päällä oli maapähkinävoita ja avokadoa. Tahinitahna olisi kuulemma parempi vaihtoehto kuin maapähkinävoi. Se on ostoslistallani, kunhan saan itseni raahattua Ruohonjuureen. Leipä on muutenkin ollut yksi normaali aamiaiseni. Helppo ja nopea. Yleensä olen laittanut leivän päälle kinkkua ja juustoa. Sain palautetta, että kinkku pitää vaihtaa kalkkunaan. Juustoa ei myöskään saisi syödä. 

Siinäpä sitten onkin yksi ongelma: juusto! Minähän olen tähän mennessä lisännyt juustoa ihan joka ruokaan. Leivän päältä en aio juustosta luopua, mutta ei minun sitä kyllä tarvitse enää joka ruokaan laittaa. Voi kai se ruoka olla hyvää ilman juustoakin. Ehkä.


Vapaapäiväni aamiainen: kananmunaa, raejuustoa ja luumutomaatteja. Toimi, enkä saanut korjausehdotuksia. Tosin keitetty kananmuna olisi tietysti ollut parempi vaihtoehto.

Mitä sitten treenilleni kuuluu? No, tein sellaisen täysin typerän virheen, että vedin jaksamiseni äärirajojeni yli ensimmäisellä treeniviikollani. Tämän viikon alku meni sitten flunssassa ja siitä parantuessa. Perjantain teatteritreenit olivat fyysiset, ja eilen uskalsin tehdä kotona pienen lihaskuntotreenin. Tänään palaan salille syvävenyttelyn ja kehonhuollon pariin. Ensi viikolla taas uudella innolla liikuntaa, mutta tällä kertaa omat rajat huomioiden.