Ai niin, terveellisellä ruokavaliolla on terveysvaikutuksiakin!

”Mä tajusin, että mä syön terveellisesti myös sen takia, että voin paremmin, enkä vain mahaläskieni takia.” -Minä 

”Voitko kirjoittaa tuon itsellesi jonnekin ylös?” -Neiti T

Kirjoitan siitä blogimerkinnän. 
Myönnän nyt täysin avoimesti, että aloin syödä terveellisesti pelkästään siitä syystä, että halusin pienemmän mahan. Terveellisellä ruokavaliolla oli tasan yksi määränpää: vyötärön kaventuminen. Tästä syystä ruokavalion noudattaminen on välillä ollut aivan järkyttävän raskasta ja vaikeaa. Päässä on pyörinyt vuorotellen ajatuksia siitä, että miksi ihmeessä yritän pienentää mahaani, joka ei ole mitenkään liian suuri. Vuorotellen ajatukset ovat taas olleet sitä mieltä, että mahani todellakin on liian suuri ja miksei se pienene, vaikka noudatan ruokavaliotani tiukasti.
Vietin juhannuksen syöden mitä tahansa. Siihen mitä tahansa syömiseen liittyi paljon vehnää ja sokeria. Ylläoleva tiramisu oli sunnuntain viimeinen ruoka-annos. Se ei ollut edes erityisen hyvää, ja olin jo täynnä. Söin sen silti kokonaan. Kun nyt kerrankin sai syödä, mitä huvittaa.
Sunnuntain ja maanantain välinen tuskaisa yö muistutti minua elämästä, jota olin aiemmin elänyt. Mahaan sattui aivan järkyttävästi. Aiemmin minulle oli ihan normaalia, että maha oli enemmän tai vähemmän sekaisin tai kipeä joka päivä. Erityisen sekaisin tai kipeä se oli matkustuspäivinä ja päivinä, jolloin söin ulkona. Aina silloin, kun söin kerralla paljon.
Ravintolaillat, baari-illat, yhteiset ruokaillat, ruuattomat pitkät treenit. Maha aina täynnä ilmaa. Ei ihme, että teki mieli pitää laukkua tai käsiä tai mitä tahansa mahan edessä. Siihen olotilaan oli kuitenkin täysin tottunut, koska se oli normaalia. Totesin vain, että minulla nyt sattuu olemaan sellainen maha, joka reagoi vähän kaikkeen sillä tavalla.
Ja niin minulla onkin. Nyt vasta tajuan, että siihen voi kuitenkin vaikuttaa todella paljon ruokavaliolla. Kun syön säännöllisesti terveellistä ruokaa, mahani voi paljon, paljon paremmin. Normaalina päivänä se ei ole täynnä ilmaa, sekaisin tai kipeä. Se on ihan normaali. Aivan kuin muilla ihmisillä.
Nyt voin todeta, että ei minun tarvitse laihtua. Mahaläskit ovat ihan ok. Mahakivut eivät kuitenkaan ole ok, joten alan kiinnittää vielä paljon tarkempaa huomiota siihen, mikä on mahalleni hyväksi. Lääkäri totesi minulle ollessani 10-vuotias, että minun täytyy syödä enemmän vihanneksia, jos haluan eroon mahakivuista. Se on hyvä, että vihdoin 30-vuotiaana tajuan sen.

Miksi laihdutan?

Olen ollut hämmentynyt siitä, miten paljon negatiivista suhtautumista dieettini saa aikaan. Välillä tuntuu kuin olisin paha ihminen sen takia, että haluan muokata kroppaani. Tästä syystä päätin ihan kirjoittaa ylös syitä, miksi olen dieetillä.
Ensinnäkin minulle annettiin näyttelijänä tehtävä näyttää treenatulta ja hyväkuntoiselta. Näyttelijän elämään kuuluu se, että pystyy sopeutumaan ja muokkaamaan itseään monella eri tasolla. Ajattelen dieetin ja kuntoilun olevan yhtä lailla osa rooliryötä kuin esimerkiksi repliikkien ja laulamisen opettelun. Ja vaikka minun roolihahmoni ei tarvitsisikaan olla treenatun näköinen, on näyttelijällä hyvä olla peruskunto kohdallaan.
Toiseksi vaikka en näytä enkä koe näyttäväni lihavalta, on minulla sellainen vartalonmalli, joka kerää kaiken ylimääräisen rasvan mahaan. Se ei ehkä näy ulkopuolisille, koska pidän aina mahani edessä käsiä tai laukkua. Olen tehnyt niin niin kauan kuin muistan. Haluaisin jonain päivänä antaa mahani vain olla ja näkyä ilman, että häpeän ja koitan piilotella. En halua näyttää pieneltä, jolta jo näytän. Haluan näyttää hyväkuntoiselta ja urheilulliselta.
No miksi sitten en vain ala urheilla niin paljon, että voisin syödä mitä vaan? Ihan vain siksi, että vuorokaudessani ei yksinkertaisesti riitä aika. Lisäksi on järkevää syödä sillä tavalla, että se tukee treeniäni ja muuta elämääni. Ja minähän tosiaan syön. Syön kuusi kertaa päivässä. Toki urheilulliselta näyttäminen vaatii myös sen urheilun. Siihen on toivottavasti enemmän aikaa panostaa kesällä.
Kolmanneksi kyse on itsekurista ja itsensä ylittämisestä. Kun sanoin alkuvuodesta, että tavoitteeni on treenata mahani siihen kuntoon, että voin hankkia napakorun, sain monesta suusta toteamuksen, että se on sitten raskasta ja vaatii itsekuria. Halusin testata, onko minusta siihen. Jos kysytään, onko tämä helppoa, niin riippuu päivästä. Jonain päivänä ei tunnu missään ja jonain päivänä tekee mieli itkeä, kun ei voi koskea työpaikalla tarjottavaan juustokakkuun tai ostaa sipsejä, vaikka tekisi niin järjettömästi niitä mieli.
Kolikon kääntöpuoli on sitten siinä, että heräsin tänäänkin ilman herätyskelloa klo 8.10 ja olen ollut koko päivän energinen. Odotan Vappua ja tiedän, että voin silloin syödä niin paljon kuin haluan ilman pienintäkään huonoa omaatuntoa.
Kaksi kuukautta terveellisempää ruokavaliota takana. Sen seurauksena olen saanut sellaiset farkut mahtumaan jalkaani, joista ei dieetin alussa mennyt alinkaan nappi edes kiskomalla kiinni. Ihan hyvä saavutus. Napakorun vaatimiin mittoihin on vielä matkaa, mutta onneksi tässä on myös aikaa. Olen suorittanut vasta yhden kolmasosan dieetistäni.

Terveellisempiä aamupaloja



Tarkastelin ruokailutottumuksiani ja totesin, että ne ovat täysin vinksallaan. Syön epäsäännöllisesti sekä tosi paljon rasvaa ja suolaa. Koska koen helpommaksi muuttaa ruokailutottumuksiani pala kerrallaan, päätin aloittaa aamiaisista. Lähetin kuvan hyvinvointivalmentajalleni ihanalle ja kärsivälliselle Tiialle jokaisesta aamiaisestani ja sain niistä palautetta. Jokaisessa vaihtoehdossa oli jotain parannettavaa.

Ensimmäinen aamiaiseni oli turkkilainen yogurtti, ruishiutaleet, banaani ja hunaja. Minulle todettiin, että rahka olisi parempi kuin turkkilainen yogurtti. En ole vielä syönyt rahkaa aamiaisena, mutta välipaloina kylläkin. Rahkan kanssa syön hedelmiä tai marjoja. Vielä en ole niin hc urheilija, että vetäisin pelkkää maustamatonta rahkaa!



Sen sijaan minä syön aamulla puuroa! Puuroon laitan hedelmiä tai marjoja sekä raejuustoa ja maca-jauhoa. Puuroni teen todella epä-ekologisesti valmiista annospusseista. Ei tykkää hyvinvointivalmentaja eikä maailma, mutta aamulla jo muutenkin liian kiireinen Terhi tykkää. Puuron lisäksi syön aamuisin vitamiineja tabletin muodossa.


Viime viikonloppuna minulla oli näyttelijäntyön kurssi. Halusin, että aamiaiseni on hyvin energiapitoinen, että jaksan ruokataukoon asti. Tein siis itselleni leivät, joiden päällä oli maapähkinävoita ja avokadoa. Tahinitahna olisi kuulemma parempi vaihtoehto kuin maapähkinävoi. Se on ostoslistallani, kunhan saan itseni raahattua Ruohonjuureen. Leipä on muutenkin ollut yksi normaali aamiaiseni. Helppo ja nopea. Yleensä olen laittanut leivän päälle kinkkua ja juustoa. Sain palautetta, että kinkku pitää vaihtaa kalkkunaan. Juustoa ei myöskään saisi syödä. 

Siinäpä sitten onkin yksi ongelma: juusto! Minähän olen tähän mennessä lisännyt juustoa ihan joka ruokaan. Leivän päältä en aio juustosta luopua, mutta ei minun sitä kyllä tarvitse enää joka ruokaan laittaa. Voi kai se ruoka olla hyvää ilman juustoakin. Ehkä.


Vapaapäiväni aamiainen: kananmunaa, raejuustoa ja luumutomaatteja. Toimi, enkä saanut korjausehdotuksia. Tosin keitetty kananmuna olisi tietysti ollut parempi vaihtoehto.

Mitä sitten treenilleni kuuluu? No, tein sellaisen täysin typerän virheen, että vedin jaksamiseni äärirajojeni yli ensimmäisellä treeniviikollani. Tämän viikon alku meni sitten flunssassa ja siitä parantuessa. Perjantain teatteritreenit olivat fyysiset, ja eilen uskalsin tehdä kotona pienen lihaskuntotreenin. Tänään palaan salille syvävenyttelyn ja kehonhuollon pariin. Ensi viikolla taas uudella innolla liikuntaa, mutta tällä kertaa omat rajat huomioiden.