Mitä tapahtui dieetilleni?

Olen vältellyt tämän aiheen pariin palaamista. Epäonnistumisista ei ole kiva puhua. Sunnuntait ovat kuitenkin rehellisyyden ja ahdistuneisuuden aikaa. Lisätään tuskaa kaivamalla tämäkin haava auki. Tavoitteeni oli mahtua tavoitefarkkuihin ja hankkia napakoru, kun täytän 30. Sitä ei koskaan tapahtunut. Terveellisen elämän tielle tuli kesä, Ruisrock, matkat, stressi, kiire ja milloin mikäkin tekosyy tai ihan oikeakin syy.
Ei terveellisen ruokavalion opettelu kuitenkaan turhaa ole ollut. Syön nykyään todella paljon terveellisemmin kuin koskaan aiemmin. Tiedän, mikä minulle sopii ja mikä ei. Vuosia ongelmanani olleet vatsavaivat ovat suurimmaksi osaksi historiaa. Syön enemmän marjoja ja vihanneksia kuin koskaan. Aloitan jokaisen arkiaamun smoothiella, jossa on mm. pinaattia, pellavansiemenrouhetta, marjoja, macaa ja raakakaakaota. Syön myös lounaaksi aina salaatin. Tämän ansiosta olen yleensä päivisin pirteä.
Opin myös sen, että salitreenaaminen ei ole minulle oikea liikuntamuoto. En vain pidä siitä. Salin jälkeen oli aina mukava olo, mutta ei koskaan treenin aikana. Se vaan tuntui lähinnä tuskaisalta kidutukselta. Haluan kuitenkin käyttää vapaa-aikani sellaisten asioiden parissa, jotka eivät tunnu kidutukselta. Tanssiminen on aina ollut nautinto. Juoksemisestakin opin nauttimaan. Viime viikolla kiskoin lenkkitossut parina iltana jalkaani. Haluan löytää liikunnasta ilon uudelleen. Pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan. Ensi viikolla menen pitkästä aikaa kiipeilemään ja kokeilen capoeiraa.
Elämässä on tärkeä löytää tasapaino asian kuin asian suhteen. Terveellisen ruuan ja herkkujen pitää olla elämässä järkevässä suhteessa. Samoin liikunnan ja bilettämisen. Mieli ja kroppa kertovat, koska tasapaino on hyvä ja koska huono. Terveellinen elämä on kuitenkin loppujen lopuksi koko elämän pituinen matka eikä mikään puolen vuoden dieetti.

Pari laihdutusvinkkiä

Kolme kuukautta dieettiä takana. Ihmiset ovat kyselleet siitä paljon ja pyytäneet vinkkejäkin. On vaikea antaa jollekin muulle jotain selkeitä vinkkejä. Minun ruoka- ja treeniohjelmani on luotu minulle ja minun elämääni sopivaksi.

Yksi tärkeimpiä ajatuksia on kuitenkin se, että mikään ei tapahdu hetkessä. Kyse on elämäntapojen muuttamisesta terveellisemmäksi. Tuntuu hassulta korostaa itsestäänselvää asiaa ihan niin kuin kuka tahansa muukin tästä aiheesta puhuva. Se on vain totuus. Raskas, vaikea ja ahdistava totuus.
Toivoisin, että olisin näiden kuukausien aikana jo saavuttanut tavoitteeni ja voisin marssia tavoitefarkuissa ylpeänä pitkin kaupunkia. Ei se vain ole niin yksinkertaista. Vuosien huonon ruokavalion tekemät vahingot eivät hetkessä katoa.
Kaksi asiaa voin kuitenkin sanoa vinkkeinä:
1. Lopeta sokerin syöminen. Jos et voi tehdä sitä kokonaan, syö sokeria vain kerran viikossa, kun pidät herkkupäivän. Sen jälkeen, kun poistin sokerin ruokavaliostani miltei kokonaan, minulla ei ole ollut minkäänlaisia iho-ongelmia. Ei ainuttakaan finniä. Olen myös paljon virkeämpi. Nykyään, jos syön liikaa sokeria, maha kipeytyy ja olo muuttuu muutenkin todella huonoksi ja väsyneeksi. Olen huomannut, että meillä on töissä ihan älyttömästi sokerileivonnaisia tai karkkeja tarjolla – monta kertaa viikossa! Sitä voi ajatella, että ei se pari karkkia päivässä missään tunnu, mutta kyllä se tuntuu, jos niitä syö joka päivä. Ja ihan oikeasti, nauttiiko niistä karkeista muka, jos niitä saa syödä 365 päivää vuodessa?
2. Syö säännöllisesti terveellistä ruokaa. Syö 2-4 tunnin välein koko päivän ajan. Tällöin ei tule ahmineeksi liikaa, kun ei ehdi tulla älytön nälkä. Silloin on myös helpompi panostaa ruuan laatuun, kun ei ahmi mitä tahansa epäterveellistä sen takia, että on nälkäkiukun partaalla.
Yksi vasta-argumentti kaikille dieeteille on se, että haluaa nauttia elämästä, ja ruoka on tärkeä osa nautintoa. Niin onkin. Myös minulle. Voin kuitenkin väittää, että nautin tällä hetkellä ruuasta paljon, paljon enemmän kuin silloin, kun söin mitä tahansa. Minulla on joka päivä mahdollisuus panostaa siihen, mitä syön. Herkkupäivistä sitten puhumattakaan, kun oikeasti nautin niistä mauista, jotka ovat vuosia olleet liian jokapäiväisiä. Esimerkiksi keksit. En tykännyt kekseistä. Nyt olen ihan innoissani, jos herkkupäivänä saan keksejä.

Bonusvinkki: Hanki kaveri, joka tsemppaa sinua huonoina hetkinä. En pystyisi tähän ilman Neiti T:tä. Sekin on karu totuus.

Miksi laihdutan?

Olen ollut hämmentynyt siitä, miten paljon negatiivista suhtautumista dieettini saa aikaan. Välillä tuntuu kuin olisin paha ihminen sen takia, että haluan muokata kroppaani. Tästä syystä päätin ihan kirjoittaa ylös syitä, miksi olen dieetillä.
Ensinnäkin minulle annettiin näyttelijänä tehtävä näyttää treenatulta ja hyväkuntoiselta. Näyttelijän elämään kuuluu se, että pystyy sopeutumaan ja muokkaamaan itseään monella eri tasolla. Ajattelen dieetin ja kuntoilun olevan yhtä lailla osa rooliryötä kuin esimerkiksi repliikkien ja laulamisen opettelun. Ja vaikka minun roolihahmoni ei tarvitsisikaan olla treenatun näköinen, on näyttelijällä hyvä olla peruskunto kohdallaan.
Toiseksi vaikka en näytä enkä koe näyttäväni lihavalta, on minulla sellainen vartalonmalli, joka kerää kaiken ylimääräisen rasvan mahaan. Se ei ehkä näy ulkopuolisille, koska pidän aina mahani edessä käsiä tai laukkua. Olen tehnyt niin niin kauan kuin muistan. Haluaisin jonain päivänä antaa mahani vain olla ja näkyä ilman, että häpeän ja koitan piilotella. En halua näyttää pieneltä, jolta jo näytän. Haluan näyttää hyväkuntoiselta ja urheilulliselta.
No miksi sitten en vain ala urheilla niin paljon, että voisin syödä mitä vaan? Ihan vain siksi, että vuorokaudessani ei yksinkertaisesti riitä aika. Lisäksi on järkevää syödä sillä tavalla, että se tukee treeniäni ja muuta elämääni. Ja minähän tosiaan syön. Syön kuusi kertaa päivässä. Toki urheilulliselta näyttäminen vaatii myös sen urheilun. Siihen on toivottavasti enemmän aikaa panostaa kesällä.
Kolmanneksi kyse on itsekurista ja itsensä ylittämisestä. Kun sanoin alkuvuodesta, että tavoitteeni on treenata mahani siihen kuntoon, että voin hankkia napakorun, sain monesta suusta toteamuksen, että se on sitten raskasta ja vaatii itsekuria. Halusin testata, onko minusta siihen. Jos kysytään, onko tämä helppoa, niin riippuu päivästä. Jonain päivänä ei tunnu missään ja jonain päivänä tekee mieli itkeä, kun ei voi koskea työpaikalla tarjottavaan juustokakkuun tai ostaa sipsejä, vaikka tekisi niin järjettömästi niitä mieli.
Kolikon kääntöpuoli on sitten siinä, että heräsin tänäänkin ilman herätyskelloa klo 8.10 ja olen ollut koko päivän energinen. Odotan Vappua ja tiedän, että voin silloin syödä niin paljon kuin haluan ilman pienintäkään huonoa omaatuntoa.
Kaksi kuukautta terveellisempää ruokavaliota takana. Sen seurauksena olen saanut sellaiset farkut mahtumaan jalkaani, joista ei dieetin alussa mennyt alinkaan nappi edes kiskomalla kiinni. Ihan hyvä saavutus. Napakorun vaatimiin mittoihin on vielä matkaa, mutta onneksi tässä on myös aikaa. Olen suorittanut vasta yhden kolmasosan dieetistäni.