USA Road Trip 2017: Dubois – Oh so very American!

Tervetuloa Dubois, Wyomingiin – täällä jokainen klisee Yhdysvalloista käy toteen.

Pysähdyimme yhdeksi yöksi Duboisissa olevaan motelliin.

Jokaisessa kylässä on vähintään yksi kirkko.

Katolinen kirkko on, joten ripittäytyminen on mahdollista.

Outlaw Saloon, Yhdysvaltojen liput ja Chevy on.

Saloon auringonlaskussa. Vähän harmittaa, ettemme menneet kurkkaamaan sisään.

Traileri on. Räjähteitä on.

Hiljaisia katuja, jenkkihuivijäljitelmä ja selfie on.

Ränsistyneitä, maiseemaan sopivia rakennuksia on.

Ja tottakai – illallinen oli pakko päättää piirakkaan!

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella!

Hupsuttelua Fort Collinsissa!

USA Road Trip 2017: Hupsuttelua Fort Collinssissa

Eastes Parkin maisemia matkalla Fort Collinssiin.

Kuten kuvasta näkyy, sää ei hellinyt ihan koko road tripin aikaa. Suunnittelimme alunperin tekevämme pidemmän patikointiretken, mutta koska satoi, kiersimme vain lyhyen reitin järven ympäri.

Säästä huolimatta halaukset auttavat!

Niin ja hupsuttelu! Tämä kuva on lounaspaikastamme. Todennäköisesti tämä oli keskimääräistä terveellisempi lounas.

Tietenkin pysähdyimme panimossa.

Tämä on hauska ja hyödyllinen keksintö! Näitä pitäisi olla muuallakin. Jakoon vaan kaikki sellainen, mitä itse ei tarvitse, mutta mitä joku muu voisi tarvita.

Oli muuten erikoista kävellä asuntoalueen jalkakäytävillä. Kävelimme pitkään ilman, että meitä käveli kukaan vastaan. Yhdessä pihassa mies kasteli nurmikkoaan ja ihmetteli, miksi me kuljemme kävellen. Hänen automaattinen kastelunsa kasteli kävelytienkin. Oli aavemaisten hiljaista. Lopulta vastaan tuli muutama koiran ulkoiluttaja.

Kysyimme Ellan kaverilta, miksi kukaan ei kävele heidän asuntoalueellaan. ”Ei kukaan varmaan ole tullut ajatelleeksi, että voisi kävellä.”

Eri panimoiden pilot trayt eli maistiaislaudat tulivat kuukauden aikana tutuiksi. Opin paljon eri asioita oluista. Luultavasti olen unohtanut niistä jo suurimman osan. Panimoravintolat olivat tosi suosittuja paikkoja perheille tulla viettämään aikaa. Ei ollut vain yksi tai kaksi vauvaa, jotka olivat siellä vanhempiensa mukana, vaan yleensä niitä oli useita.

Pääsin maistamaan myös minulle ennestään tuntematonta herkkua – Corn Doggia! Ja olihan se nyt hyvää, koska makkara on hyvää!

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella!

Vuoden 2018 viisi luetuinta artikkelia

blogikollaasi

Viime vuonna blogini lukijamäärä kasvoi mukavasti, ja olen siitä kovasti iloinen. On mukavaa kirjoittaa muutenkin kuin vain omaksi ilokseen.

Tässä vielä viisi viime vuoden suosituinta postausta suosituimmuusjärjestyksessä:

  1. Näin säästät ruumalaukun hinnan: 11 vinkkiä käsimatkatavaroiden pakkaamiseen
  2. 13 vinkkiä:  Miten matkustat edullisesti?
  3. Uusi Vuosi Gdanskissa: Mitä opin matkasta?
  4. Vieraskynä: Seitsemän syytä matkustaa yksin
  5. 7 + 1 vinkkiä: Mitä Berliinissä kannattaa tehdä?

Voin siis todeta, että vinkit ja listat kiinnostavat lukijoita.

Millaisia vinkkejä toivoisit lukevasi tänä vuonna?

 

Lue myös:

Mitä opin vuoden 2018 ulkomaanmatkoillani?

Vieraskynä: Inis Oirr: Kylpemisen taikaa

inisoirr1

Joskus paikka, jonka luulit tuntevasi läpikotaisin, yllättää. Ehkä klisee, mutta totta. Minulle niin kävi piskuisella Inis Oírrin saarella Irlannin länsirannikolla.

Olin vieraillut reilun viiden neliökilometrin kokoisella kalliosaarella jo niin monta kertaa, että yhteysaluksen henkilökuntaan kuuluva setä tervehtii joka kerta iloisesti bongattuaan minut laiturilla. Olen kiertänyt saaren useasti, ja tiedän jo, minne kallionkoloon on parasta linnottautua hyvän kirjan ja punaviinipullon kanssa.

Olen hätämajoittunut paikallisen hurling-valmentajan luo keskellä myrsky-yötä, kun B&B:ni muut vieraat pistivät majapaikkani ovet takalukkoon. Olen opettanut kyläkoulussa historiaa, laulanut kapinalauluja aamuviiteen asti ja saanut saaren yhteysaluksen kapteenin kääntämään lauttansa ympäri – muiden matkaajien ”iloksi” – kun jämähdin ottamaan aurinkoa kannelle kesken saarihyppelyn ja unohdin palata omalle saarelleni.

Inis Oírr on siis antanut paljon muistoja. Osa hauskoja, osa hulvattomia, osa jopa noloja. Eräs mieleenpainuvimmista muistoistani on silti reissu, jolloin löysin saarelle vast’ikään avatun day span.

Tai no, day spa kuulostaa ehkä hienommalta mistä todellisuudessa on kyse. Sitten viime vierailuni eräs saaren asukkaista, Annette, oli avannut kotitalonsa varastopäätyyn piskuisen hoitolan, joka tarjoaa merileväkylpyjä, hierontaa sekä kynsi- ja kasvohoitoja. Sinne siis ”rankan” vaelluspäivän jälkeen (lue: hyvä kirja, kalliokolo ja punaviinipullo).

Mutta jos puitteet kuulostivatkin hieman vaatimattomilta, miten mainioa hoitoa sieltä saikaan! Aloitimme kuumakivihieronnalla. Ensikertalaisena suhtauduin hieman epäillen, miten kivien asettelu selälleni auttaisi yhtikäs mihinkään, mutta kuuliaisena kipusin pikkuruisen huoneen hoitopöydälle. Rannalta kerätyt, meren sileäksi hieromat kivet olivat miellyttävän lämpöisiä ihoani vasten. Anneten kädet hieroivat päänahkaani ja pohkeitani, taustalla soi rentouttava meren kohina. Jossain vaiheessa havahduin unesta kuola poskella.

Joten juu. Kuumakivihieronta toimii.

Hieman pöppöröisenä siirryin viereiseen huoneeseen jatkamaan merileväkylvyllä. Saari kun on Atlantin ympäröimä, Annette oli kerännyt levän vain muutamaa tuntia aiemmin kalliorannoilta. Hän opasti hieromaan levällä ihoa ja erityisesti hiuksia, joille levä tekisi hyvää. Samalla hän neuvoi myös välillä nousemaan kylvystä ylös, jos siltä tuntuisi, sillä levä ilmeisesti pistäisi kuonat liikkeelle ja aineenvaihdunnan kierroksille. Sain mukaani myös kannullisen vettä, jos jano yllättäisi.

Opastusten jälkeen upotin itseni lämpimään veteen levien keskelle ja rentouduin. Kylpyvesi höyrysi, levät liimautuivat vartalooni ja menetin ajantajuni. En vieläkään osaa sanoa, makasinko kylvyssä 15, 35 vai 55 minuuttia, mutta minullahan ei ollut minnekään kiire. En ole myöskään aivan varma, nukahdinko myös levien keskelle. Rentoutumiseni oli sanalla sanoen täydellistä.

Suihkun jälkeen sain ylleni paksun kylpytakin ja jalkoihin tohvelit. Annette kehotti istumaan vastaanottotilan sohvalla niin kauan kuin haluaisin, ja tarjosi vihreää teetä. Hiukseni ja ihoni tuntuivat uskomattomilta, oloni oli raukea. Lopulta jaksoin pukea ylleni ja ryhdyin tekemään lähtöä. Samalla ovesta astui saaren asukkaisiin kuuluva mummo, jonka olin nähnyt edellispäivänä kalliokävelyilläni.

”Ai sinäkin täällä?”, mummo hymyili. ”Eikö olekin ihana paikka? Käyn täällä joka viikko, en selviäisi ilman leväkylpyjä”, mummo jutteli. Kun olin astumassa ovesta, hän tarrasi käsivarrestani ja huikkasi pihalla autossa odottelevalle miehelle: ”Vietkö tämän tytön takaisin kylälle? Hän on ollut juuri hoidettavana, ei silloin sovi kävellä!”.

Istuin siis kiltisti etupenkille ja kiitin mummon poikaa parin sadan metrin matkasta takaisin kylän keskustaan. Nauratti.

Vielä seuraavana aamunakin hiukseni tuntuivat silkinpehmeiltä. Sängyssä muhkeiden peittojen ja tyynyjen keskellä aloin olla mummon kanssa samaa mieltä. Jos asuisin saarella, en minäkään eläisi viikkoakaan ilman leväkylpyä.

inisoirr2

Kirjoitti: Siobhán

Anetten hoitolan löydät Facebookista.

Lue myös:

Kohtaaminen Irlantilaisen Jimmyn kanssa