lighthouse, howth, ireland

Matkamuistojen joulukalenteri: 1. luukku

lighthouse, howth, ireland

Howth, Irlanti.

Olimme tavanneet edellispäivänä bussissa miehen, joka suositteli meillä Howthissa olevaa kaunista polkua vierailun kohteeksi. Hän lupasi tulla itse mukaan.

Miehestä ei bussimatkan jälkeen enää kuulunut mitään, mutta me menimme Howthiin.

Polku oli erittäin kaunis, idyllinen ja hyvin, hyvin irlantilainen.

Polulta näkyi majakka ja ystäväni sanoi: ”Tykkään majakoista. Ne tuovat minulle turvallisuuden tunteen aina ja kaikkialla.”

USA Road Trip 2017: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella

Kauniit vuorimaisemat sulostuttivat matkaamme Grand Lakelle. Meidän oli tarkoitus viettää siellä seuraava leirintäalue-yö.

Rainbow Curven näköalapaikalla oli jo tutuksi tulleita karhuvaroituksia. On tottakai parempi, että karhut eivät opi syömään roskiksista. Silloin luonnossa riittää paremmin tilaa sekä ihmisille että karhuille.

Löysimme mukavan leirintäpaikan Grand Laken leirintäalueelta.

Vuoristomaisemaa, vehreyttä ja puroja – mitä muuta ihminen voisi toivoa?

No ehkä järvimaiseman voisi vielä toivoa. Sää Grand Lakella oli epävakaa. Välillä satoi ja välillä paistoi aurinko – tämä saattoi vaihdella muutaman minuutin välein.

Vielä säätäkin jännittävämpi elämys meitä kuitenkin odotti, kun palasimme takaisin leiriin!

Vapiti-naaras oli päättänyt tulla leirintäalueelle ruokailemaan!

Hän asteli vakain askelin grillin luo ja nuoli siitä grilliruuan jättämät maistuvat maut.

Eikä siinä vielä kaikki! Hän kutsui koko sukunsakin ruokailemaan leirintäalueelle. Täällä oli hyvät apajat!

Vapiti-suvun lisäksi leirintäalueelle saapui rankkasade, joten me pakenimme näitä luonnonilmiöitä autoon nachojen pariin.

Jonkin ajan kuluttua eläimet lähtivät pois ja sade lakkasi. Grillasimme ruokaa samassa grillissä, jota vapiti oli juuri nuollut. Olimme lähellä luontoa ja sillain.

Seuraavana päivänä lähdimme päivävaellukselle läheiselle metsäreitille. Reitin alussa meitä odotti tämä idyllinen näky.

Ilma oli ihana ja oli ihanaa päästä metsään kävelemään.

Vesiputous oli määrämpäämme!

Pidimme aina myös evästaukoja sopivin väliajoin matkan varrella – päivävaelsimme kuin hobitit – tietenkin!

Grand Lake oli kaiken kaikkiaan ikimuistoinen kokemus! Ei sitä joka päivä pääse näkemään luonnon eläimiä noin läheltä. Lisäksi olin iloinen, että jaksoin kävellä yli 10 kilometrin lenkin. Kuntonihan ei tuolloin ollut parhaimmasta päästä.

Kannattaa ehdottomasti pysähtyä täällä, mikäli liikut tuolla suunnalla.

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

 

USA Road Trip 2017: Boulder tuo Coloradon Turku

Boulder, Colorado oli kaupunki, jota olimme odottaneet aika paljon. Olimme päättäneet jo aikoja sitten, että viettäisimme päivän Boulderissa erillämme ja saisimme siten kaikki omaa aikaa. Pukeuduin päivän kunniaksi kaupunkiasuun!

Meillä oli Boulderissa airbnb-asunto, jossa kellarikerros oli kokonaan käytössämme. Tämä oli kätevä ratkaisu sekä meillä että isäntäperheellemme.

Boulderissa oli joki, joka sai minut hihkaisemaan: ”Ihan kuin Turussa!” Taisi koti-ikävä hieman iskeä tuossa vaiheessa reissua.

Kerrottiin myös sellaista legendaa, että jotkut ihmiset laskeutuvat jokea alas kanootilla tai vastaavalla välineellä suoraan kaupunkiin töihin – puku päällä tietenkin. Sitä näkyä emme valitettavasti nähneet, sillä oli viikonloppu.

Kävimme tutustumassa paikalliseen yliopistoalueeseen. Olo oli kuin olisi valmis näyttelemään missä tahansa tv:stä tutussa nuorisosarjassa!

Yliopistolla oli myös idyllinen ulkoilualue, jossa tuijotimme lammella kelluvia söpöjä kilpikonnia.

En ole koskaan nähnyt missään muualla niin paljon kauniita ja nopeita autoja. Kyllä tämä auto minulle kelpaisi varsin hyvin!

Kun olimme käyneet yliopistoalueella yhdessä, lähdimme kaikki omille teillemme. Kiersin ehkä tunnin, pari yksikseni kaupungilla, kunnes törmäsin taas Ellaan yhdessä kahviossa. Pidimme yhteisen internet-hetken,

Illalla kokoonnuimme jälleen yhteen nachojen ja Joking Hazard -korttien pariin. Luonteemme ero näkyi selvästi, kun näimme kortit. Minä halusin itse keksiä säännöt, Chrisu ja Ella halusivat googlettaa säännöt. Kaksi voitti yhden, joten pelasimme googlatuilla säännöillä.

Boulder oli kiva kaupunki ja siellä olisi voinut viettää aikaa pidempäänkin.

Ainoa kauhunhetki minulla oli yöllä, kun kävin vessassa ja näin hämähäkin. Yhdysvalloissa on myrkyllisiä hämähäkkejä, mutta ei minulla ollut aavistustakaan, millaisia ne ovat. Minun oli pakko googlata, missä myrkyllisiä hämähäkkejä on ja miltä ne näyttävät. Vasta sitten sain uudelleen unta.

Jälkikäteen olen miettinyt, että tämän road tripin jälkeen on ollut paljon helpompi suhtautua suomalaisiin hyönteisiin. Ihan sama jotkut hämähäkit ja koppakuoriaiset, eivät ne ole vaarallisia.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Mihin teelle Edinburghissa?

Clarinda’s Tea Room.

Neiti E on usealla Edinburghin vierailullaan löytänyt Clarinda’s Tea Roomin (69 Canongate). Kun olimme yhdessä Edinburgissa, hän totesi, että sinne täytyy joku iltapäivä päästä syömään skonsseja ja juomaan teetä. Selvä homma. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä ovat skonssit.

Minulla ei vieläkään ole aavistusta, mitä ovat skonssit. Googlasin kuvan, mutta se ei valaissut asiaa. Sen sijaan tiedän, miltä Clarinda’s Tea Roomin skotlantilainen aamiainen näyttää ja maistuu.

Aamiainen oli ainut ruokalaji koko reissullani, jossa suostuin maistamaan skotlantilaista perinneherkkua häggistä. Se ei ole minun makuuni. Toisin kuin Neiti E:n, joka on suorastaan häggis-fani. Pekonit, makkara ja muna sen sijaan on tunnetusti suurinta herkkuani.

Aamiaistakin parempaa oli kuitenkin paikka itsessään. Ensimmäisellä kerralla siellä ollessamme paikalla oli hääpari, joka oli ilmeisesti syömässä hääpäivän aamiaista. Tunnelma oli samanlainen kuin jossain vanhassa mummolassa. Pieni terassi, pitsiliinoja, kauniisti maalattuja posliinikuppeja, tuoretta ruokaa ja juomaa.

Ruutuliinat servettikoreissa. En kestä. Niin söpöä.

Ihastuin paikkaan niin paljon, että vaadin, että menisimme sinne toisenkin kerran. Viimeisenä aamunamme kävimme uudelleen syömässä aamiaista. Tällä kertaa olimme sisällä.

Vaikka oli reissumme viimeinen aamu, ei tuollaisessa ympäristössä voi olla mitään muuta kuin onnellinen.

Katsokaa nyt! Kukkatapetteja,vanhoja valokuvia, kaappikello ja posliinilautasia seinällä. Täydellinen mummola-sisustus! Paitsi, etten usko kenenkään mummolassa oikeasti näyttävän tuolta.

Tällä kertaa päätin välttää häggiksen ja maistaa tuoretta sämpylää. Välissä tietenkin munaa ja pekonia. Syövätkö ne siellä Skotlannissa jotain muutakin?

Ehkä seuraavalla kerralla sitten niitä skonsseja…