USA Road Trip 2017: Tyypillinen road trip -päivä Utahissa

Tämä päivitys sisältää sekalaisia kuvia Utahista ja ajatuksia siitä, millainen oli meidän tyypillinen road trip -päivämme. Suurin osa päivistä oli täynnä liikettä – pääasiassa autolla. Olemme kaikki luonteeltamme sellaisia ihmisiä, jotka elävät ylipäätään tosi aktiivista elämää, joten emme me reissullakaan paljon paikallamme olleet.

Kuvassa on tyypillinen yhdysvaltalainen asuntoauto. Tämän auton perässä on polkupyöriä, mutta joidenkin asuntoautojen perässä oli henkilöauto. Tämä johtuu siitä, että leirintäalueelle ajettaessa voi jättää asuntoauton paikalleen ja lähteä kiertämään ympäristöä henkilöautolla. Tässä tapauksessa kyseessä on varsin reippaita leiriytyjiä, koska mukana on vain polkupyörät.

Usein lähdimme aamulla ajamaan seuraavaan määränpäähän, ja pysähdyimme matkalla kävelemään jonnekin. Utahissa tosin teimme niin, että majoituimme Lazy Lizard Hostellissa Moabissa kolme yötä ja kiersimme päivisin kaikki lähellä olevat kansallispuistot. Majoitus oli todella edullinen ja ihan mukava. Lisäksi lähialueilla oli niin paljon nähtävää, että emme edes ehtineet nähdä kaikkea.

Luonnon ihmeitä kohtasimme joka päivä. Se oli myös meidän reissumme tarkoitus, että näemme mahdollisimman paljon erilaisia luontokohteita. Ei ollut siis kyse mistään biletysreissusta, jolloin olisi varmaan tullut käytyä aika erilaisissa paikoissa.

Maastopaloja on Yhdysvalloissakin paljon. Smokey on tehnyt töitä sen eteen, että metsissä kulkevat ihmiset olisivat vastuullisempia sen suhteen, että maastopalot eivät syty heidän vuokseen. Smokeyn työllä on ollut hyvä vaikutus, ja maastopalot vähenivät, kun hän tuli kuvioihin.

Välillä maisemat olivat aika päätähuimaavia, kun katseli alaspäin. Itse en ollut kuskina, mutta autolla oli kuulemma hyvä ajaa. Kaikki autothan ovat automaattivaihteisia, joka tekee ajamisesta jonkin verran rennompaa. En silti tiedä, miten itse suhtautuisin korkealla ajamiseen, kun minulla on jonkinlainen korkeanpaikankammo. Toisaalta ajaessa maisemia ei välttämättä huomaa samalla tavalla kuin kyydissä istuessa.

Olimme niin pitkään kuivassa kivimaisemassa, että vihreiden paikkojen näkeminen tuntui oudolta ja tervetulleeltakin. Vaatetuksen suhteen ei kauheasti muuta miettinyt kuin, että on tarpeeksi vähän vaatetta päällä ja pää suojattuna. Kunnollinen aurinkorasva oli myös täysin ehdoton. Minulla oli mukana suihkutettavaa aurinkorasvaa vartalolle, aurinkovoidetta kasvoille ja vielä aurinkorasvatikku, jolla pystyi lisäämään rasvaa helposti esimerkiksi korviin ja kasvoille. Tikku oli myös kätevä ottaa mukaan kävelylle, jos halusi lisätä aurinkosuojaa kesken kävelyn.

Yleensä söimme aamiaisen majapaikassamme, mutta yhden poikkeuksen teimme Utahissa. Torreyssa oleva Capitol Reef Inn & Cafe oli sympaattinen paikka, josta sai todella hyvän aamiaisen. Kyllähän quesadillat ovat ihan pätevä aamiainen kelle tahansa! Lisäksi kahvilan vieressä oli myytävänä erilaisia navajojen tekemiä tuotteita. Harmittaa näin jälkikäteen, kun en ostanut mitään.

Motelleissa oli yleensä ihan ok aamiainen, jolla pärjäsi aamun. Yleensä se oli leipää ja kahvia. Joskus saattoi olla yogurttia tai puuroakin. Hostellissa ei ollut lainkaan aamiaista, mutta siellä oli jääkaappi, joten pystyimme tekemään oman aamiaisen. Leirintäalueilla leiriytyessämme söimme luonnollisesti myös oman aamiaisen, joka oli usein puuroa ja leipää.

Välillä maisemat olivat niin upeita, että täytyi pysähtyä keskelle tietä ottamaan kuva. Huomatkaa uhkaavat sadepilvet. Sateen uhkaa ei ollut näkynyt Californiassa, Arizonassa tai Utahissa aiemmin. Sitä alkoi jo vähän kaivatakin.

Tosi monena päivänä kävelimme jossain käsittämättömissä maisemissa. Nämä kuvat ovat Island in the Skylta.

Nämä kuvat taas ovat Mesa Archilta. Emme tehneet kovin pitkiä kävelyitä Californiassa, Arizonassa ja Utahissa, koska oli yksinkertaisesti liian kuuma. Pienikin kävely vaati mukaan paljon vettä ja monta pysähdystä. Onneksi Yhdysvalloissa on tosi helppo kulkea myös autolla kauniille näköalapaikoille.

Näissä maisemissa on kuvattu joku tv-sarja ja elokuva – tai useampi. Ella ja Christian ovat tv-sarja- ja elokuvafriikkejä. He yrittivät kovasti kertoa ja suositella minulle eri sarjoja ja elokuvia, mutta enhän minä enää muista kuin Westworldin. Sitäkään en ole vielä katsonut. Itse katson lähinnä Supernaturalia, ja siihen perustuu kaikki tietämykseni Yhdysvalloista. No okei, olin katsonut juuri myös Ranchia.

Niinä päivinä, kun olimme jossain kaupungissa, menimme paikalliseen panimoravintolaan. Niitä oli muuten monta joka paikassa!  Tässä kuvassa on suurin mahdollinen annos erilaisia oluita, joita Utahissa voi tarjoilla kolmelle hengelle kerralla. Tämän jälkeen oli turvallista ajaa takaisin hostellille.

Itse en ole mikään oluen ylin ystävä, mutta tykkäsin kyllä siitä, että oluita pääsi maistelemaan pieninä annoksina. Opin matkan aikana, että sourit ovat eniten minun makuuni. Se johtuu varmaan siitä, että ne maistuvat eniten siideriltä. Kaikista vähiten tykkään lagereista.

Nämä kuvat ovat Archesin kansallispuistosta. Matkalle oli kirjoitettu ohjeita, että arkkien päälle ei saa mennä istumaan tai seisomaan. Se olisikin aika surullista mutta ei kovin yllättävää, jos jokin luonnonkohde romahtaisi ihmisen typeryyden vuoksi. Täällä oli aika paljon muita ihmisiä meidän lisäksemme, mutta jotenkin olen onnistunut ottamaan kuvia ilman ihmisiä. Monessa paikassa saimme kyllä olla melko rauhassa.

Jättäessamme Utahin taaksemme palasimme Moabissa olevaan The Cowboy Grill -ravintolaan ottamaan kuvia pihassa olevista autoista. Ylipäätään näin matkan aikana enemmän kauniita ja kalliita autoja kuin koskaan aiemman elämäni aikana yhteensä!

Bye bye Utah, seuraavaksi suuntasimme Coloradoon!

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Ei niin kiiltokuvamainen tanssimatka Tukholmaan: kuvareportaasi

Torstai-iltapäivä & Kupittaan asema: Nenä vuotaa kuin jonku vanha ja härski suomalainen sanonta. Riittääköhän nenäliinat lentokentälle asti?

Torstai-ilta ja lentoasema: Vielä on nenäliinoja jäljellä. Söimme tanssireissuille tyypillisen terveysaterian. Se on, kun liikkuu, niin ei ole väliä mitä syö, eikun ei se ihan niin tainnutkaan mennä? Jostain syystä roskaruoka on liian usein totuus siitä, mitä tanssimatkoilla syödään.

Torstai-ilta ja lentokone: Olin unohtanut, että SAS tarjoaa ilmaisen teen tai kahvin. Litkin teetä flunssaisena ja mietin: ”Jossain syvällä sisälläni on kaunis ja hyvinvoiva tanssija.”

Torstai-ilta ja Scandic Infra City, Tukholma: Meillä on luksus-huone viidelle hengelle! Nyt oli tarkoitus valmistautua tanssimaan, mutta juon teetä ja valmistaudun nukkumaan. 😢

Edelleen torstai-ilta ja Scandic Infra City: Nyt olisi aikaa lukea, mutta surettaa ja harmittaa. Mun piti olla tänään pre-partyissa laittamassa jalalla koreasti reilusti yli puolen yön. Siks tulin tänne lentäen jo torstai-iltana, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli tulla laivalla. Argh. Onneksi en ole ilmoittautunut huomiselle intensiivikurssille, kun olo on näin heikko.

IMG_5043

Perjantai-aamu ja Scandic Infra City: Unohdin ottaa kuvan omasta aamiaisestani. Onneksi kaverin aamiainen oli suhteellisen huvittava. Pekonia ja croissanteja. Vau. Terveellisen ruuan teema selkeästi jatkuu.

Perjantaipäivä ja Scandic Infra city: Heräsimme päiväunilta tuossa puolisen tuntia sitten. Tämä hotelli ja hotellihuone on kyllä ihan kiva paikka. Saunomiseen on kohta mahdollisuus, mutta mietin vielä, haluanko saunoa vaiko en. Se voisi tehdä ihan hyvää. Huonekaveri on yrittänyt kaksi kertaa pyytää puuttuvia kylpytakkeja, mutta vieläkään niitä ei ole tuotu.


Perjantai klo 16.14: Räkänokka kävi saunassa. Vähän harmitti, ettei ollut uikkareita mukana, koska uima-allas näytti kivalta. Ensi vuonna sitten. Kylpytakit saapuivat, kuten kuvasta näkyy, mutta niitä saapui vain kaksi. Meitä on huoneessa viisi. Muut olivat kuulemma likaisia.

Sitten vaatteet päälle, hotellin buffet-illalliselle ja kokeilemaan, millainen olo tanssitunnilla tulee.


Perjantai-ilta ja aina vain Scandic Infra City: Tanssisalissa on aika brameat kattokruunut! Olin kahdella tanssitunnilla ja selvisin ihan hyvin. Ajattelin kerrankin olla järkevä ja jättää illan tanssibileet väliin. Yleensä järkevyys ei kyllä kuulu toimintatapoihini.

Perjantai-ilta ennen tanssibileitä: Neiti D pitää huolta hotellihuoneen musiikista: ”Kuin hullu huudan connectionin peräään!”


Edelleen perjantai-ilta: Niin se vaan on, että laitoin pyjaman päälle, ja muut lähti tanssimaan. Taidan kattoa syksyn aikana kuvattuja tanssivideoita, jos niistä saisi imettyä oppia itseensä. Periaatteessa on semmoinen olo, että viimeisen puolen vuoden aikana olen oppinut paljon asioita. Harmi, etten nyt voi tanssia ja soveltaa oppejani.

Lauantai-aamu: Muistin kuvata aamiaiseni! Täytyy sanoa, että konsepti ”hotellin aamiainen” on menettänyt aika paljon hohdokkuuttaan sen jälkeen, kun olen alkanut käydä työmatkoilla. Hotellin aamiaisiakin alkaa pitää arkisina. Aamiaisen jälkeen tanssitunnille.

Lauantaipäivä: Tanssituntien jälkeen lounas, joka ei maistunut yhtään miltään. Lounaan jälkeen päiväunet.

Lauantai-ilta: ”Mun puolesta mä voisin nyt olla jo parantunut!”

Vuoden ensimmäiset kisat ja ensimmäiset novice-sarjan kisat koskaan. Muutama lämmittelytanssi pohjalle olisi jees.

Kilpailun jälkeinen illallinen: Oh so Swedish desert!

img_5072

Lauantai-ilta meni normaalia tanssireissua enemmän baarissa istumiseksi. Kurkkuun alkoi sattua aina, kun tanssin. Osittain kurkkukipu johtui varmaan ilmastoinnista, joka tanssisalissa oli päällä. Tuntui, että ääni katosi heti, kun meni kattokruunujen alle.

Oman kilpailusuoritukseni kohdalla tärkeintä oli sen toteaminen, että sarja on oikea, mutta kehitettävää on aivan älyttömästi. Tuomarit antoivat puhtaan 0 rivin, joten suunta on vain ylöspäin.

Parasta kilpailuissa oli suomalaisen huippukaksikon intermediate-tason voitto! Hienoa neiti N ja herra H!

IMG_5075

Sunnuntainakin oli tanssitunteja, päiväunia ja ruokaa. Jostain syystä muistin ottaa valokuvan vasta paluumatkalla laivasta. Käytännössä menin taksilla lentokentältä hotellille ja poistuin hotellista taksilla satamaan. Ei tullut siis Tukholmaa nähtyä kuin taksin ikkunasta tällä reissulla.

Parempiakin tanssireissuja olen kokenut. Harmitti ihan älyttömästi, että ei päässyt osallistumaan tanssibileisiin. Ne ovat kuitenkin koko reissun parasta antia yleensä. Toisaalta reissu antoi aika selkeän kuvan siitä, missä asioissa pitää omassa tanssissa kehittyä. Niin ja selkeän kuvan siitä, että joskus pitäisi myös levätä. Ja ennen kaikkea: sainhan olla tanssiperheeni keskellä kuitenkin.

Seuraava ulkomaanmatka tanssien perässä on Pääsiäisenä Hampurissa. Toivottavasti silloin on parempi terveys ja parempi tanssitekniikka!

Top 5 matkahaaveet ja Matkamessut 2018 -lippuarvonta

IMG_0752_2

Siitä lähtien, kun olen päässyt matkustamisen makuun, on elämä ollut matkahaaveiden toteuttamista ja uusien matkahaaveiden löytämistä.

Vuonna 2015 TOP 5 -matkahaaveeni olivat:

  1. Mennä Kuubaan ja tanssia salsaa.
  2. Kiertää Islannin ympäri
  3. Mennä roadtripille Yhdysvaltoihin – mieluiten Impalalla. 😉
  4. Mennä Australiaan vähintään kuukaudeksi.
  5. Kiertää maapallon ympäri.
(Silloin tehty päivitys kokonaisuudessaan on tässä.)
Näistä haaveista on toteutunut kaksi:
  1. Olen ollut Kuubassa. Luulin, että sinne matkustaminen vaatisi etukäteen suunnittelua. Ei vaatinut. Hyvin toimi se, että päätti aina pari päivää kerrallaan, missä aikoo olla. Salsaa pääsin tanssimaan yksityistunnilla ja iltatansseissa.
  2. Olin road tripillä Yhdysvalloissa, mutta en valitettavasti Impalalla. Luulen, että Impalalla ajaminen ei olisi sopinut kuukauden road trippiin, jossa ajettiin pitkiä matkoja joka päivä. Ehkä vielä joskus ajan San Franciscosta Los Angelesiin Impalalla.
Päivitän listan tämän hetken TOP 5 -haaveisiin (ei sillä, etteivätkö nuo toteutumattomat edelleen olisi hyvä haaveita):

 

  1. Mennä Balille (ja kokeilla sukeltamista, jos uskallan!)
  2. Mennä junamatkalle Kanadaan
  3. Vuokrata loma-asunto Italiasta viikoksi tai kahdeksi
  4. Osallistua Aasiassa tanssitapahtumaan
  5. Osallistua Yhdysvalloissa tanssitapahtumaan
Matkahaaveisiin liittyen pääsen osallistumaan tämän vuoden Matkamessuille. Sieltä saa varmasti ison määrän uusia matkahaaveita tulevaisuutta varten.

 

Sinullakin on mahdollisuus tulla etsimään inspiraatiota ja haaveita matkustamiseen. Arvon nimittäin kaksi lippua Matkamessuille.

 

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla ja vastaamalla näihin kysymyksiin:

 

Millaiset blogipäivitykset kiinnostavat sinua? Mitä haluaisit tulevaisuudessa tässä blogissa lukea?

 

Jätä myös nimesi ja sähköpostiosoitteesi, niin saan voittajaan yhteyden. Arvonta suoritetaan 10.1.2018.