USA Road Trip: Capitol Reefin kansallispuisto ja upeat kivimaisemat

Seuraa tunnustus: En tiennyt/muistanut/älynnyt, että tämä Capitol Reefkin oli kansallispuisto. Ajattelin, että kävimme vain jossain punaisen hiekan ja kiven keskellä kävelemässä. Tämä ajatus kertoo aika paljon siitä, miten paljon me käveltiin ja miten upeita maisemat kaikkialla olivat.

Valokuvauksellinen taidonnäyte. Mitäs sitä onkaan sanottu valokuvissa katkenneista ruumiinosista?

Kivet, hiekka, kuivuus ja kaktukset eivät ole ensimmäiset asiat, jotka suomalaiselle tulee mieleen, kun mainitaan luonnossa käveleminen. Jos jotain reissussa opin, niin sen, että luontoa on hyvin paljon erilaista. Osavaltioiden välilläkin luonto ja maisemat muuttuivat välillä radikaalisti.

Meikäläinen pääsi poseeraamaan oikein kunnolla. Täytyy mainita, että työpaikkani kesälahja-vyölaukku oli kovassa käytössä. Se oli ihan älyttömän kätevä, jos ei tarvinnut kantaa mukana muuta kuin kännykkää. Toisaalta se oli kyllä kätevä, vaikka olisi kantanut reppuakin, koska kännykän (eli kameran) sai kätevästi kannettua vyölaukussa. Täten totean, että vyölaukut takaisin muotiin! Itseasiassa ne kyllä taitaa jo olla taas muotia.

Huoh. Olisipa lämpimät kivet, kuumuus ja aurinko, eikä kostea harmaa ja valoton marraskuu. Onneksi näitä kuvia katselemalla voi aina hetkeksi palata takaisin kesään.

Aina, kun matkustaa muualle, miettii, voiko kaikkiin maisemiin tottua. Me ainakin jaksoimme päivästä toiseen ilahtua, innostua ja hämmästellä ääneen kaikkea näkemäämme. Enkä minä toisaalta ole Turkuunkaan kyllästynyt. Joka kerta, kun kävelen jokirannassa, ajattelen, että siellä on todella kaunista. Harmaudesta, sateesta ja marraskuusta huolimatta.

Minun piti julkaista blogipostaus nimellä ”Kiven sisässä Yhdysvalloissa” ja kerätä hurja määrä klikkauksia, mutta lopulta otin liian vähän kuvia kiven sisässä. Toki ne muutamat Instagramissa julkaistut kuvat saivat aikaan kysymyksiä, että eikö siellä ollut hämähäkkejä. Ei ollut, tarkistin toki. Hämähäkeistä ja muista ötököistä voin kertoa kauhutarinoita jossain muussa postauksessa. Nyt täytyy keskittyä fiilistelemään muistoja lämmöstä.