Gluteenittomat maissitortillat mahdollistavat, että voin nauttia meksikolaista ruokaa kotonakin!

Yhdysvalloissa söimme todella paljon meksikolaista ruokaa. Nachot ja guacamole kuuluivat lähes päivittäiseen ruokavalioomme. Onni oli se, että myös liikuimme paljon, sillä muuten olisi saattanut reissukiloja kertyä enemmän kuin muutama.

Ykkössuosikikseni muodostui ehdottomasti quesadillat – ainut ongelma niiden valmistamisessa on se, että tortillat ovat yleensä vehnää ja yritän välttää vehnän syömistä. Olinkin varsin ilahtunut, kun huomasin suomalais-meksikolaisen perheyrityksen Tortillas la Familian etsivän blogiyhteistyökumppaneita. Mielelläni maistoin heidän maissitortillojaan, jotka ovat gluteenittomia, laktoosittomia ja vegaaneja sekä jaan niiden ilosanomaa muillekin! Tiedän nimittäin, että omaan ruokavalioon sopivien ruokien löytäminen ei ole aina kovinkaan helppoa.

Maissitortillojen löytämisen lisäksi olin erittäin onnekas siinä, että minulla oli suunnitelmissa ysärifestareille suuntaaminen kolmen sellaisen naisen kanssa, jotka viihtyvät minua huomattavasti paremmin keittiössä. Yksi heistä on jopa ravintola-alan ammattilainen! Täten minun tarvitsi vain ehdottaa, että nauttisimmeko quesadilloja ennen festareille lähtemistä.

Ravintola-alan ammattilaisen ansiosta meillä oli myös asiaankuuluvat juomat: mansikkamargaritaa ja tequilaa. Tequila ei ollut mitään yökerhoista tuttua hirveyttä, vaan hyvältä maistuvaa juomaa, joka olisi mennyt alas ilman limeäkin. Mieleen tuli muistoja Turun yliopiston pohjalaisen osakunnan tequila-tiistaista torstaisin. Kyseinen perinne taitaa yhä olla voimissaan, joten jos olet turkulainen opiskelija, mene ihmeessä maistelemaan osakunnan tequilat!

Mutta asiaan! Ne maissitortillat ja quesadillat. Tortillat maistuivat todella hyviltä ja kokkimme kehui kovasti niiden koostumusta. Ne pysyivät hyvin kasassa pannulla ja olivat sitkeitä, joten quesadillojen valmistaminen oli helppoa. Markkinoilla ei ole vastaavaa tuotetta lainkaan.

Miten ne quesadillat sitten valmistetaan? Ne paistetaan paistinpannulla ja nimensä mukaisesti niiden väliin laitetaan juustoa. Meillä oli välissä sekä Emmentalia että Old Amsterdamia.

Juuston lisäksi täytteenä voi olla ihan mitä vain, mistä tykkäät! Meillä oli kanaa fajitas-mausteseoksella maustettuna, lime-siivuja, sipulia ja paprikaa.

Makunautinnon kruunasi ranskankerma, itsetehty salsa (tomaattia, sipulia, paprikaa, limeä, chiliä, öljyä ja pippuria) ja guacamole. Guacamole tehtiin valmiiseen tuorehyllystä ostettuun guacamoleen, mutta jos haluat hyvän reseptin, niin sellainen on Tortillas la Familian sivuilla.

Kuvassa on meksikolaisesta ruuasta ja juomasta onnellinen nainen. Parasta oli se, että kilo maissitortilloita riitti neljälle hengelle ensimmäisen aterian jälkeen vielä illalliseksi ja seuraavan päivän brunssiksi. Meksikossa quasadilloja syödään kaikkina vuorokauden aikoina, joten emme tehneet poikkeusta.

Me paistoimme tortillat illalla pannulla ja söimme niiden kanssa päivällä jääneet tähteet. Tortilloista tuli tosi rapeita ja hyviä myös ilman juustotäytettä!

Seuraavana päivänä laitoimme quesadillojen väliin sweet chili -kastikkeella maustettua kinkkua ja söimme loput kastikkeet. Sekin toimi mainiosti.

Ystäväni neiti T sanoi kolmannen tortilla-aterian aikana: ”Jännä, ettei suomalaiset ole keksineet tätä, että leipä ja sen kanssa ruuantähteet ovat ihan parasta. Muissa maissa tämä on älytty!”

Karjalanpiirakka on muka surkea suoritus. Olen kyllä eri mieltä. Karjalanpiirakka on neroutta. ”No, ei kai sille mitään voi, jos tähteenä on vain puuroa”, totesi neiti T.

Lopputuloksena suosittelen siis kovasti näitä maukkaita ja monipuoliseen käyttöön sopivia maissitortilloja – puuroa en ehkä kuitenkaan ihan heti niiden kanssa testaisi.

Maissitortilloita on hyvin varustetuissa K-ruokakaupoissa. Jos niitä ei vielä löydy omasta lähikaupastasi, voit pyytää K-kauppiastasi tilaamaan niitä. Tortillat myydään 250 gramman pakkauksissa kaupan pakasteosastolla.

USA Road Trip 2017: Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Minun oli hyvin vaikeaa ja haikeaa jättää Arizona taakse, vaikka emme olleet siellä edes kovin montaa päivää. Koska pala sydäntäni jäi Arizonaan, en voinut kokonaan antaa Utahille sen ansaitsemaa kunnioitusta. Olihan sekin kaunis, mutta se ei ollut Arizona.

Kirjoitan viisi syytä, miksi Arizonaa on helppo rakastaa.

1. Karuus ja kuivuus. Maisemat ovat karussa kuivuudessaan täysin ainutlaatuiset. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Se on hurja kontrasti, kun keskellä kuivuutta virtaa vettä. Välillä mietin, kuka oikein on aikanaan keksinyt, että tänne on hyvä muuttaa asumaan.

2. Punainen kivi. Kuvat kertokoot tarinansa.

3. Lännenelokuvamaiset maisemat. Tuntui kuin olisi hypännyt keskelle elokuvakulisseja. Näissä maisemissa olisi hyvin voinut kuvitella ratsastavansa lehmityttönä peltojen aavikolla. Toisaalta ympäristö olisi sopinut myös scifi-elokuvalle.

4. Alkuperäiskansojen historia. Navajo-heimon läsnäolo näkyi ja tuntui. Useat turistipaikat olivat navajo-heimon omistuksessa, ja heidän tekemiään tuotteita myytiin monessa paikassa. Olin vain sen verran typerä, etten ostanut mitään. Ajattelin, että saisin niitä kyllä muualtakin, mutta en saanut.

i

5. Täydellinen kontrasti kaupungeille. Arizonan kivimaisemia tuijottaessa tuntui kuin olisi voinut ajaa äärettömyyten rauhassa muilta ihmisiltä. Siellä viimeistään tajusi olevansa lomalla ja keskellä jotain aivan ainutlaatuista.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

USA Road Trip 2017: Grand Canyon

Yksi Arizonan kauneimpia maisemia tarjoaa Grand Canyon. Vierailimme Grand Canyonin pohjoispuolella. Ella ja Christian olivat olleet jo aiemmin eteläpuolella, ja monet suosittelevat pohjoispuolta sen vuoksi, että siellä on vähemmän turisteja. Siellä olikin huomattavasti vähemmän turisteja. Maisemat olivat silti yhtä kauniit.

Kanjonin äärellä ihminen tuntee itsensä aika pieneksi.

Kaikki tietävät Grand Canyonin. Kaikki ovat nähneet siitä kuvia ja elokuvia. Siltikin sitä oli vaikea kuvitella etukäteen. Se on valtavan iso ja kaunis! Se on myös hieman pelottava. Jotkut uhkarohkeat ottivat kuvia kielekkeen reunalla, mutta meidän seurueemme pysyi visusti riittävän kaukana reunalta.

Grand Canyon oli ensimmäinen luonnonpuisto, jossa vierailimme. Yhdysvalloissa täytyy maksaa luonnonpuistoihin sisälle. Luulimme, että joudumme maksamaan jokaisesta puistosta erikseen, mutta meille kerrottiin vuosipassista, jolla saa mennä jokaiseen luonnonpuistoon. Vuosipassi maksoi 80 dollaria, joten säästimme paljon, kun emme joutuneet maksamaan jokaisesta puistovierailusta 25-30 dollaria.

 

Täytyy tässä kohtaa sanoa, että kansallispuistojen ylläpito on esimerkillistä. Esteettömyys on otettu huomioon ja puistoissa on yleensä useita esteettömiä reittejä. Vessat olivat pääasiassa siistejä, ja niissä oli lähes poikkeuksetta vessapaperia. Roskia ei ollut missään. Kyllä siitä ylläpidosta mielellään maksoi.

USA Road Trip 2017: Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Näin matkan aikana paljon erilaisia maisemia ja erilaisia luonnonihmeitä, mutta Antelope Canyon oli niistä kaikista erikoisin ja ihmeellisin.

Tähän kauniiseen ja ainutlaatuiseen kanjoniin pääsee tutustumaan varaamalla opastetun kierroksen. Kierroksia järjestää kaksi eri yritystä, joiden oppaina toimivat navajot. Yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään, eikä kierroksissa ole mitään eroa.

Tutustumiskierros piti varata aikaiseen aamuun, koska kuumuuden vuoksi kanjoni saatetaan sulkea puolen päivän aikaan. Kanjoniin sisäänpääsyä joutuu odottamaan aina jonkin verran, ja varjoisaa suojaa on rajallisesti. Tämä aiheuttaa kuumuudessa ihmisille helposti nestehukan tai lämpöhalvauksen, ja tästä syystä kanjoni joudutaan sulkemaan. Meidän odottamamme 40 minuutin jonotus oli varsin kohtuullinen aika. Oppaamme myös aktiivisesti muistutti veden juomisesta.

Oppaamme oli asiantunteva ja hauska. Hän kertoi meille mm. mistä kohdasta kanjonia esimerkiksi Windows 7:n taustakuvat on napattu. Lisäksi hän auttoi mielellään valokuvaamisessa ja jopa kuvien muokkaamisessa. En edes tiennyt, että puhelimeni kamerassa itsessään on jo monta mahdollisuutta muokata kuvaa. Kiitos vaan tästä tiedosta oppaallemme! Alla oleva kuva on hänen ottamansa ja muokkaamansa.

Aika kului kanjonia kuvatessa ja ihaillessa nopeasti. Luonnon luoma kauneus on hämmentävää ja täysin ylivertaista. Sanoin Ellalle, että voisin mielelläni jäädä kanjoniin yöksi.

Aamuvierailut ovat viileämmän sään lisäksi parempia siitä syystä, että auringonsäteet osuvat kanjoniin juuri oikealla tavalla. Tällöin värisävyt ovat monipuolisimmillaan.

Aurinko häikäisi ja kuumuus iski vasten kasvoja, kun nousimme ulos. Tutustumiskierros oli ehdottomasti jokaisen dollarin arvoinen.

USA Road Tripin aikaisemmat päivitykset:

Parasta Turussa, osa 2: Apteekkimuseo & Café Qwensel

Tämä tuntuu siinä mielessä hieman pöljältä, koska varmaan kaikki maailman …Suomen bloggaajat suosittelevat Apteekkimuseota ja Café Qwenseliä.

No, pöljää tai ei! Se on käymisen arvoinen paikka. Siellä on ihana tunnelma ja sieltä saa todella hyvää gluteenitonta kakkua!

Ennen kakkujen ääreen vaeltamista kävimme kiertämässä Apteekkimuseon ja apteekkarin kodin. Mielenkiintoisinta oli nähdä, mitä yrttejä oli käytetty mihinkin. Osan osasimme arvata, ja osan kohdalla kauhistelimme, eikö kyseinen yritti ole myrkyllinen.

Museokierroksen jälkeen menimme Café Qwenseliin ja valitsimme herkullisista kakuista suosikkimme. Valitsemani suklaakakku oli gluteeniton ja vähälaktoosinen (vai jopa laktoositon?). Seuraksi otin kannullisen haudutettua teetä. Neiti E sen sijaan nautti raikkaasta juustokakusta ja tuoreesta raparperimehusta. Tunnelma oli varsin mummolamainen. Huomatkaa myös, miten neiti E on osannut valita puhelimen kuoren paikkaan sopivaksi.

Sateisena sunnuntaipäivänä kahvila oli myös hyvin rauhallinen. Saimme suomalaisille sopivaan tapaan itsellemme oman huoneen.

Jos siis olet Turussa ja sataa, tiedät mitä tehdä.

Ensimmäinen Parasta Turusta -kirjoitukseni kertoi Lånasta:

https://matkapaloja.wordpress.com/2017/06/20/parasta-turussa-osa-1-lana/

USA Road Trip: Hetki, jona rakastuin Arizonaan


Arizonassa oli erittäin kuuma. Maisemien karu kauneus teki sekä vaikutuksen että kertoi lohduttomasta kuivuudesta. Lyhyt kävelymatka Horseshoe Bendille ja takaisin tuntui todelliselta urheilusuoritukselta. Kroppa tuntui heikolta, ja pysyähdyin jatkuvasti juomaan lisää vettä. Horseshoe Bend oli kuitenkin sen arvoinen. Kävelyn jälkeen totesin, että lopun illan vietän motellin uima-altaalla. En yksinkertaisesti jaksanut lähteä muualle.


Ajatuksen toteuttamiseen meni kuitenkin sen verran aikaa sängyssä maaten, että huomasin ilta-auringon laskeutuvan siinä vaiheessa, kun vihdoin pääsin altaalle. Pulahdin nopeasti uimaan ja kun kurkkasin uima-altaan aidan ulkopuolelle, näin motellin ulkopuolella avautuvat henkeäsalpaavat maisemat.

Kävelin läheiselle näköalatasanteelle odottamaan auringonlaskua. Päivä oli tuntunut raskaalta, ja maha oli kiukutellut kuumuudessa kävelemisen jälkeen. Lepääminen oli helpottanut oloa.

Tuohon hetkeen kiteytyi paljon onnellisuutta. En olisi halunnut olla missään muualla mieluummin kuin juuri siinä. Olin onnellinen, että minulla oli mahdollisuus olla siellä kaikista mahan kiukutteluista ja muista vuoden aikana koetuista vaikeuksista huolimatta. Olin odottanut matkaa koko kevään ja selvinnyt vaikeuksista. Siinä minä olin ja katselin yhtä kauneimmista ikinä näkemistäni maisemista.

Palasin auringonlaskun jälkeen motellihuoneeseen ja ajattelin, että tämä matka on yksi elämäni parhaita päätöksiä. Etukäteen en osannut edes kuvitella, mitä kaikkea tulisin matkallamme näkemään.

Tämä oli vasta alkua. Tämä oli myös hetki, jolloin rakastuin Arizonaan.

IG Travel Thursday: Madame Tussauds on hauska aikuisten leikkikenttä!

Kuulin matkabloggaajien Instagram Travel Thursdaysta ja mieleeni tuli, että minullahan on Amsterdamin Madame Tussaudsista hauskoja kuvia, joita en ole ihan kaikkia vielä julkaissut missään. Tänään siis tykitin ne Instagramiin!




Olin viime pääsiäisenä äidin kanssa Amsterdamissa. En ollut koskaan ajatellut, että olisin erityisen kiinnostunut vahanukeista, mutta äiti halusi mennä tutustumaan Made Tussaudsiin. Hän sanoi, että häntä on aina kiinnostanut nähdä vahanukkeja.

Ja olihan se hauskaa! Vahakabinetti on aikuisten leikkipaikka. Siellä saa hetken taas olla lapsi ja leikkiä nukkejen kanssa.

”Oi, kyllä Edward..Robert. Rakastan sinua!”


Myös äiti pääsi harjoittelemaan rakastunutta tuijotusta. Mikäs siinä Clooneyn kanssa kahvihetkellä ollessa!

OMG HOT! Uskokaa tai älkää, minä aloin katsella James Bondia vasta Daniel Craigin myötä. Kun hän lopettaa Bondin uransa, voin minäkin lopettaa Bondien katsomisen.

Pidän myös jonkinlaisena saavutuksena sitä, että olen pitänyt vuosijuhlissa puheen miehille ja saanut siihen sisällytettyä sekä James Bondin, että sanat omg hot.


No, koska minä en ole Mona Lisa.

Sen sijaan voisin viedä ET:n kotiin. 90-luvun UFO-villityksen aikaan luvattiin, että ET:n näköiset avaruusoliot tulevat maan päälle. Ei ole vieläkään näkynyt. Ehkä he tykkäävät mieluummin olla kotona.

Hetken sain olla kuningatar. Jos saisin päivän hallita maailmaa, niin antaisin kaikille enemmän ymmärrystä. Ymmärrystä sekä toisia ihmisiä että omaa itseään kohtaan. Se helpottaisi kaikkien elämää merkittävästi. On ihan ok olla juuri sinä, mutta on myös ihan ok olla minä.

Kierroksen lopussa tapasin paikallisen kuuluisuuden Vincent Van Goghin. Gogh on lempitaiteilijani, ja ensimmäisellä kerralla Amsterdamissa vierailin hänen taidemuseossaan. Se oli todellakin vierailun arvoinen paikka. Goghin taide on erittäin kaunista.

Oliko Madame Tussauds sitten vierailun arvoinen paikka? No oli tottakai! Nukeilla leikkiminen on aina suositeltavaa.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Vagabonda ja Skimbaco.