USA Road Trip 2017: Historic Route 66

Aina, kun ajattelee Road Trippiä Yhdysvalloissa, tulee ensimmäisenä mieleen Route 66. Meidänkin matkamme yksi pisimmistä ajopäivistä tapahtui Route 66:llä. Tämä oli myös yksi matkamme kuumimmista päivistä. Lämpötila taisi kivuta ainakin 45 asteeseen, ja se oli paikallistenkin mielestä poikkeuksellisen kuuma ilma. Onneksi vuokra-autossa oli toimiva ilmastointi!

Route 66 kulkee Chicagosta Santa Monicaan, mutta meidän matkamme tietä pitkin oli huomattavasti lyhyempi. Ajoimme Amboysta Seligmaniin. Maisemat Route 66:n varrella ovat oikeasti kauniit ja näkemisen arvoiset. Matkamme tavoitteena oli muutenkin käyttää mahdollisimman vähän Freewayta ja mahdollisimman paljon maisemareittejä.

 Pysähdyimme Oatmaniin katsomaan aaseja ja syömään jäätelöä. Aasit ovat villieläimiä, mutta tulevat aina oma-aloitteiseseti Oatmaniin. Ne ovat ilmeisesti oppineet, että sieltä saa ruokaa. Aasien herkkuja myytiinkin joka kaupassa. Ylemmässä kuvassa oleva aasi villiintyi melkoisesti nähdessään jäätelömme, joten päätimme kiertää sen kaukaa.

Pysähdyimme matkan varrella myös Kingmanissa, mutta se ei tehnyt meihin vaikutusta. Olimme kaupungissa puolisen tuntia, ja jo sinä aikana joku huusi auton ikkunasta meille törkeyksiä. Kingman ei mene jatkoon.


Seligman sen sijaan oli tosi kiva paikka! Siellä oli selkeästi otettu haltuun kaikki Route 66:n antama mainos, ja se oli fiftari-fanin unelmapaikka.

Päivän mittaan meitä alkoi naurattaa se, että miten moneen kertaa Route 66:ä voi mainostaa. ”Ai sielläkö me ollaan? En tiennytkään.”

Ehdotin, että jäisimme Seligmaniin yöksi, koska siellä oli mm. motelli, jossa kaikki huoneet oli sisustettu eri teeman mukaan. Aikataulullisesti oli kuitenkin järkevää jatkaa matkaa Flagstaffiin asti. Flagstaffissa koin ensimmäisen motellini. Asiaan kuuluvasti tilasimme sinne illalliseksi pizzaa.

Route 66 vei meidät Arizonaan, jonka maisemiin palavasti rakastuin.

Täältä voit lukea siitä hetkestä, jolloin rakastuin Arizonaan:

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

USA Road Trip 2017: Mitä reissusta jäi käteen eli tuliaiset itselleni


Matkalaukku on vielä purkamatta, mutta kaivoin tuliaiseni esiin. Ne kertovat oikeastaan myös niistä asioista, jotka matkan aikana olivat tärkeitä.

Juomapullo, muki ja vessapaperi (ihan oikeasti kuljetin vessapaperia Yhdysvalloista Suomeen) olivat retkillämme perusvarusteita. Aion ottaa juomapullon töihin, jotta juon varmasti arkenakin tarpeeksi vettä.

Jälkiruokaviinin ostin suoraan eräältä viinitilalta. Harvoin saa hyvää jälkiruokaviiniä, joten tilaisuuteen oli tartuttava. Viimeksi ostin jälkiruokaviiniä tuliaisiksi Etnalta. Jos joku osaa suositella hyvää jälkiruokaviiniä Alkosta, niin ilahdun. Tykkään raikkaudesta, en makeudesta.

Retkeilyä varten tehty viinikarahvi on myös tärkeä. Heti, kun kiipeämme Neiti E:n kanssa seuraavalle vuorelle, otamme sen käyttöön.

Keskellä oleva asia on kynäpenaali. Kiroilin koko reissun ajan, kun puuvärit tippuivat kotelosta joko lattialle tai niskaani. Loogisesti ostin niille penaalin reissun viimeisenä päivänä.

Rakastuin Yhdysvaltoihin. Pakko se on myöntää. Siksi ostin matkaoppaan, joka kertoo, missä kaikkialla täytyy vielä vierailla.

Dollarin seteli tulee seinälle osaksi reissukuvakollaasiani.

Mutta hyvänen aika, unohdin yhden tuliaisen! Nimittäin korvakorut, joiden sisällä on lehti Aspenista. Näin pala Coloradoa kulkee aina mukanani.


Reissusta kertovia blogipäivityksiä julkaisen kyllä vielä monta. Täytyy vain ensin jotenkin varmistua siitä, ettei Blogger tuhoa näitä. En kyllä tiedä, miten sen teen. Ehkä kirjoittamalla tietokoneella.

Tänään ajattelin lähinnä tuijottaa tv-sarjoja ja ehkä pestä vähän pyykkiä.

USA Road Trip 2017: Joshua Tree ja täydellinen aavikkoelämys

Los Angelesin ihmisvilinän ja pahimmassa tapauksessa seitsemän kaistaisten Freewayden jälkeen päätimme suunnata Joshua Treen aavikolle. Matkalla näimme maastopalosta aiheutunutta savua.

Ensimmäinen pysähdyksemme Walmartin jälkeen oli tiensivussa olleet dinosaurukset. Sittemmin olemme huomanneet, että dinosaurukset ovat täällä joku iso tienvarsijuttu. Onhan ne toki helppo kuvitella näihin maisemiin. Koskaan en ole tuntenut sellaista kuumaa tuulta kuin pysähdyksen aikaan oli. Ihan kuin olisi ollut sellaisessa saunassa, johon lämpö tulee tuulena sisään.

Toinen pysähdyksemme oli Pioneertown, joka on tehty länkkäreiden kuvaamista varten. Kuumuuden vuoksi paikalla ei ollut ketään muita, joten saimme hyvän ”hylätty kaupunki” -kokemuksen.

Ensimmäiset päivät Yhdysvalloissa olivat sikäli hämmentäviä, että kaikki tuntui tosi tutulta mutta kuitenkin oudolta. Koko elämäni olen seurannut yhdysvaltalaisia tv-sarjoja ja elokuvia, joten tavallaan olen nähnyt kaiken, mutta toisaalta en ole nähnyt yhtään mitään.

Saavuimme Joshua Treehen juuri ennen auringonlaskua. Ella oli löytänyt meille sympaattisen asuntovaunumajoituksen, josta luvattiin, että se on helppo aavikkomajoitus.

Majoitus olikin kiva ja helppo, mutta minua alkoi pelottaa hyeenat, kalkkarokäärmeet ja erityisesti myrkylliset hämähäkit. Ella nukkui riippumatossa taivasalla, mutta minä pelkäsin sisällä vaunussa, että hänelle käy jotain.

Lopulta ainoat näkemämme eläimet olivat Jack Rabbitteja eli ylisöpöjä pupuja.

Ella herätti aamulla katsomaan auringonnousua. Jaksoin nostaa pääni ja katsoa ikkunasta.

Meillä oli kuitenkin reissun aikaisin aamuherätys. Nautin riippukeinussa siitä, että vielä ei ollut tukalan kuuma.

Ennen Joshua Treestä poistumista kävimme katsomassa paikallista tilataidenäyttelyä.

Romua aavikolla. Ella ja Chrisu rakastivat sitä. Ja olihan se nyt aika hienoa.

Kuumuudesta johtuen seuranamme oli lähinnä pupuja! Jälleen autiokokemus.

Roadtrippimme toinen pysähdys vei meidät pois Los Angelesista aivan toisenlaiseen maailmaan. Aavikkoyö oli hieno kokemus.

Matkan seuraava askel:

Historic Route 66

USA Road Trip 2017: Los Angeles ja Hollywood-kupla

 

 

Melkein vuorokauden matkustamisen jälkeen Ella ja Chrisu olivat vastassa Los Angelesin lentokentällä. He olivat varanneet meille tosi sympaattisen Airbnb-majoituksen, jossa olimme koko Losissa vietetyn ajan.

Pakkasin mukaan hippimekon, joka oli Ellan mielestä juuri täydellinen Los Angelesiin. Mekko on ollut kieltämättä reissulla yksi lempivaatteistani.

 

 

 

Ensimmäinen kosketukseni Losiin oli katutaide ja kanamies! Haimme kahviosta take away -kahvin ja menimme ihailemaan keilahallia, joka oli suoraan kuin jostain menneiden vuosikymmenten elokuvasta.

Pysähdyimme fiftarityyppisessä limukaupassa ja ostimme muutaman limupullon mukaan. Kauppa olisi unelmakauppa, jos haluaisi järjestää teemabileet.

Suuren osan Los Angelesissa vietetystä ajasta vietimme autossa. Teimme retken Hollywood-kukkuloille ja bongaamaan julkkisten taloja – ihan niin kuin tapoihin kuuluu. Ketään julkkista emme nähneet, mutta Jaredin talon kyllä bongasin. Se olikin jännää se!

Walk of Fame on yksi pakollinen nähtävyys kaikille Losissa kävijöille. Itselleni oli yllätys, että tähdet olivat laajalla alueella ja katu oli täynnä eri roolihahmoihin pukeutuneita näyttelijöitä.

 Hollywood on sinänsä ristiriitainen paikka, koska siellä on käytännössä yksi katu täynnä tähtihumua ja sen kadun vieressä kodittomat ihmiset nukkuvat. Los Angelesissa tosiaan joko toteutetaan unelmia tai päädytään puille paljaille.

Muutama tähti piti tietenkin bongata!

Illalla kävelimme illalliselle, mikä on todella omituista toimintaa. Kävely ei kuulu tapoihin. Kaikkialle mennään autolla.

Los Angelesin vierailun tyypillisiin asioihin kuuluu myös Warner Brothersin studioilla vieraileminen.

Näyttääkö tutulta? Nämä lavasteet voisivat olla periaatteessa mistä televisiosarjasta vaan. Lavasteet on tehty juuri sellaisiksi, että ne voivat pienellä muokkauksella muuntautua melkein miksi tahansa.

Big Bang Theoryn uusimman kauden kuvaukset oli juuri loppuneet. Pääsimme kuitenkin näkemään Sheldonin, Leonardin ja Pennyn asunnon. Se oli huikean hienoa! Kuvauksiin otetaan live-yleisö, jonka kanssa sarjaan käsikirjoitetut vitsit testataan. Jos joku vitsi ei uppoa, yleisöltä saatetaan kysyä, mitä he haluaisivat kuulla mieluummin.

Itselleni oli aika iso yllätys, miten isoja lavasteert todellisuudessa olivat. Myös Big Bang Theoryn lavastuksen yksityiskohdat tekivät vaikutuksen.

Katsoin Suicide Squaden muutama viikko sitten. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta elokuva oli viihdyttävä. Ja no, Jared oli todella hyvä Jokeri. Yllättäen.

Jared Leto on suurin syy sille, miksi olin kiinnostunut Los Angelesista. Jaredin oma historia 30 Seconds to Marsin City of Angels -biisissä herättää mielikuvia. Ne ovat osittain oikeita.

Batman on ehdottomasti suosikkini kaikista supersankareista. Tästä syystä Batmobiilien näkeminen livenä oli hie-no-a.

Warnerin kierros päättyi Frendien Central Perk -kahvilaan. Emme kyllä tilanneet mitään. Kukaan meistä ei ollut suuri Frendit-fani, yksi on jopa antifani.

Viimeisenä iltana Los Angelesin lähialueilla päätimme käydä Santa Monicassa ja Venice Beachillä. Santa Monica oli kaunis ja perheiden suosima. Hassua on se, että rannallakin on ihan älyttömät parkkipaikat.

Venice Beach puolestaan oli enemmän taiteilijoiden ja muiden hippien suosima paikka.

Venice Beachilla oli kanaaleja kuin aidossa Venetsiassa konsanaan, mutta maisemat oli kyllä hieman erilaiset.

Aurinko laski ja loi silmiemme eteen varsin kliseisen kuvan Californiasta. Siitä oli hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.

 

Matkan seuraava askel:

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys