Nykyinen treffikulttuuri: Olen ilmeisesti totaalisen ärsyttävä akka Tinderissä!

 ”Moni kakku päältä kaunis” -sanonta kuvaa hyvin Tinderiä. Joo. Ei. Ruksi. Sydän. Kaikki perustuu siihen fiilikseen, jonka parissa sekunnissa saa täysin vieraan ihmisen profiilikuvasta. Parhaat filtterit voittavat!

Eikä siinä mitään. Sehän on ihan luontevaa, että pariutuminen perustuu ulkonäköön. Ihmiset valitsevat lähelleen asioita, jotka miellyttävät silmää. Samaa on tehty iänkaiken baarissa viimeistään valomerkin aikaan.

Ongelmaksi omalla kohdallani on muodostunut se, että eihän se nyt hyvänen aika riitä, että toisessa päässä on kaunis kuva. En minä kiinnostu kuvista. Jos kuva riittäisi, niin voisin viettää päivät pitkät googlaten Johnny Deppin ja Jared Leton kuvia.

Törmään aina samaan tilanteeseen: haluan jutella, mutta mies haluaa tavata. Kun totean, että en tapaa ketään ennen kuin olen ensin jutellut netissä ja varma, että haluan tavata, sitä asiaa ei joko ymmärretä (ok, voidaanko tavata huomenna) tai suututaan (aha ja poistetaan match).

Ehkä kyse on siitä, että tarjontaa on ihan valtavasti. Aina, kun poistaa yhden naisen tai miehen, vastaan tulee toinen.

Kerran eräs herrasmies-poliisi sanoi minulle: ”Miehen täytyy kävelyttää sua kaksitoista kertaa Turun Kauppatoria ympäri ja vasta sen jälkeen voit antaa miehelle mahdollisuuden.” Nykymaailmassa mies ei minun puolestani tunnu jaksavan kirjoittaa edes kahtatoista riviä tekstiä.

En minä mitään romaania, runoja tai serenadeja vaadi. Vaadin sen, että toinen kertoo minulle jotain oikeasti kiinnostavaa ja osoittaa kiinnostuksen minua kohtaan. Tällä hetkellä tuntuu, että sekin on liikaa vaadittu. Ja ei, sää, päivänkulku ja harrastukset eivät ole kiinnostava aihe.

Onneksi minun ei tarvitse tavata ketään, eikä edes käyttää Tinderiä. Välillä vaan täytyy yrittää ymmärtää ja tutustua nykyiseen treffikulttuuriin, jotta ei totaalisesti putoa kärryiltä, joka kuljettaa parisuhdeympyröitä eteenpäin.

Toisaalta olen myös hyvin tyytyväinen siihen, että en olekaan niin pinnallinen ihminen kuin olen joskus ajatellut. Ei se riitä, että kuvassa on pitkätukkainen kitaristi. Täytyy osata myös puhua.

P.S. Kuvan kakku oli myös sisältä nam, nam.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s