Nykyinen treffikulttuuri: Olen ilmeisesti totaalisen ärsyttävä akka Tinderissä!

 ”Moni kakku päältä kaunis” -sanonta kuvaa hyvin Tinderiä. Joo. Ei. Ruksi. Sydän. Kaikki perustuu siihen fiilikseen, jonka parissa sekunnissa saa täysin vieraan ihmisen profiilikuvasta. Parhaat filtterit voittavat!

Eikä siinä mitään. Sehän on ihan luontevaa, että pariutuminen perustuu ulkonäköön. Ihmiset valitsevat lähelleen asioita, jotka miellyttävät silmää. Samaa on tehty iänkaiken baarissa viimeistään valomerkin aikaan.

Ongelmaksi omalla kohdallani on muodostunut se, että eihän se nyt hyvänen aika riitä, että toisessa päässä on kaunis kuva. En minä kiinnostu kuvista. Jos kuva riittäisi, niin voisin viettää päivät pitkät googlaten Johnny Deppin ja Jared Leton kuvia.

Törmään aina samaan tilanteeseen: haluan jutella, mutta mies haluaa tavata. Kun totean, että en tapaa ketään ennen kuin olen ensin jutellut netissä ja varma, että haluan tavata, sitä asiaa ei joko ymmärretä (ok, voidaanko tavata huomenna) tai suututaan (aha ja poistetaan match).

Ehkä kyse on siitä, että tarjontaa on ihan valtavasti. Aina, kun poistaa yhden naisen tai miehen, vastaan tulee toinen.

Kerran eräs herrasmies-poliisi sanoi minulle: ”Miehen täytyy kävelyttää sua kaksitoista kertaa Turun Kauppatoria ympäri ja vasta sen jälkeen voit antaa miehelle mahdollisuuden.” Nykymaailmassa mies ei minun puolestani tunnu jaksavan kirjoittaa edes kahtatoista riviä tekstiä.

En minä mitään romaania, runoja tai serenadeja vaadi. Vaadin sen, että toinen kertoo minulle jotain oikeasti kiinnostavaa ja osoittaa kiinnostuksen minua kohtaan. Tällä hetkellä tuntuu, että sekin on liikaa vaadittu. Ja ei, sää, päivänkulku ja harrastukset eivät ole kiinnostava aihe.

Onneksi minun ei tarvitse tavata ketään, eikä edes käyttää Tinderiä. Välillä vaan täytyy yrittää ymmärtää ja tutustua nykyiseen treffikulttuuriin, jotta ei totaalisesti putoa kärryiltä, joka kuljettaa parisuhdeympyröitä eteenpäin.

Toisaalta olen myös hyvin tyytyväinen siihen, että en olekaan niin pinnallinen ihminen kuin olen joskus ajatellut. Ei se riitä, että kuvassa on pitkätukkainen kitaristi. Täytyy osata myös puhua.

P.S. Kuvan kakku oli myös sisältä nam, nam.

Aikatauluttomuutta ja gluteenittomia herkkuja

Elämässäni on aika harvassa semmoiset viikonloput, joille ei ole suunniteltuna yhtään mitään. Tästä viikonlopusta tuli yllätyksenä sellainen.

Olen lukenut, että aika moni colitis ulcerosaa sairastava syö laktoositonta ja gluteenitonta ruokaa sekä välttää punaista lihaa.  Itse olen ollut sairauden diagnoosista asti aika laiska miettimään, miten pitäisi syödä. Siihen vaikuttaa osittain se, että lääkäri heti sanoi, ettei ruokavalion muutoksella ole mitään tutkittua hyötyä. Osittain vaikuttaa ihan laiskuus ja hektinen elämä. Totuus ruuan suhteen on se, että jokaisella eri asiat vaikuttaa eri tavalla – ei auta muuta kuin kokeilla.

Ruuanlaitto on kivaa silloin, kun siihen on aikaa. Yleensä ei vain ole. Niinpä olen lähinnä tuskastuneena miettinyt, että mitä tässä nyt sitten enää voi syödä ja mättänyt suuhuni vähän kaikkea.

Tämän viikonlopun yllättävä vapaa-aika antoi minulle mahdollisuuden todistaa, että gluteenittomalla ruokavaliolla voi syödä kaikenlaisia herkkuja.

Eilen aamulla paistoin uunissa Semperin gluteenittomia minibaguetteja. Laitoin niihin täytteeksi kalkkunaa, munavoita, juustoa ja kurkkua. Ne olivat todella hyviä! Jos siis joskus iskee tarve vaalealle leivälle, niin hyvä vaihtoehto on olemassa.

Tänään tein aamiaiseksi kookoslättyjä tällä reseptillä:

Gluteenittomat kookoslätyt (yhden hlön annos)

1 dl vettä

3 rkl kookosjauhoja

1,5 dl kookosmaitoa

3 rkl mantelijauhoja

3 munaa

ripaus suolaa

vähän kookosöljyä

Söin lättyjen kanssa pakastettuja mustikoita ja suklaa-pähkinävoita. Suklaapähkinävoi oli sokeritonta terveysversiota (Urtekram: Peanut butter crunchy choco), eli aika tuhtia tavaraa. Ei se nyt ihan Nutellan veroista ollut, mutta ihan ok kuitenkin.

Lisäksi tein kookos-mansikka-smoothien, joka on oikeasti varmasti yksi ihan parhaita jälkkäreitä ikinä. Siihen tulee yksinkertaisuudessaan paljon mansikoita ja kookosmaitoa. Kookosmaitoa voi laittaa maun mukaan. Vähemmästä tulee paksumpaa ja enemmästä löysempää juomaa.

Ihan kokonaan en ole viikonloppua viettänyt ruuan parissa, vaikka maha ei todellakaan ole tyhjyyttä huutanut. Aikatauluttomuudessa on parasta se, että voi tehdä sitä, mitä juuri sillä hetkellä huvittaa.

Luin Tommi Kinnusen Lopotti-kirjan loppuun. Se oli ihana. Suosittelen kaikkia maailman ihmisiä lukemaan Neljäntienristeyksen ja Lopotin. Tommi käyttää kieltä todella, todella kauniisti. Sen lisäksi kirjat käsittelevät todella tärkeitä ja koskettavia aiheita.

Katsoin Suicide Squadin, josta ajattelin etukäteen, että se on varmasti ihan kamalaa roskaa. Ei se itseasiassa ollut. Se oli ihan viihdyttävä ja hauska elokuva. Jared Leto oli häikäisevän hyvä Jokeri. Viime viikolla Facebook tarjosi minulle muiston, johon olin kirjoittanut, että Jared Leto ja 30 Seconds to Mars ovat asioita, joiden vuoksi uskon ihmisen pystyvän mihin vaan. Se on edelleen totta.

Kävin myös ulkona kävelemässä. Tämä kuva kuvaa mielestäni hyvin sitä, millainen fiilis Turussa on tällä hetkellä. Vielä on kylmä tuuli, mutta kevät on jo oven takana. 

Haluaisin kovasti jo laittaa talvivaatteet pyykkikoriin, mutta vielä en uskalla. Tiistaina lähden Sisiliaan etsimään kevättä ja toivon, että palattuani täälläkään ei ole enää lunta ja jäätä.

Vuosi vuodelta tunnun inhoavan talvea yhä enemmän ja odottavan kesää. Jokilaivat olivat vielä kiinni, mutta kuvittelin jo, miten jokirannat täyttyvät ihmisistä ja laivat avaavat ovensa. Olisi tehnyt mieli mennä laivan kannelle nauttimaan lasillinen kuohuvaa, mutta tuuli oli vielä aivan liian kirpeä.

Neljäs herkku, jonka tein tänä oli pinaatti-vuohenjuusto-piirakka. Siitäkin tuli tosi hyvää! Tein sen suunnilleen näin:

 Gluteeniton pinaatti-vuohenjuusto-piirakka

Pohja:

50 g voita

1 dl mantelijauhoja

1 rkl vettä

0,25 dl juustoraastetta

Suosittelen kuitenkin kaksinkertaista määrää aineita pohjaan. Minun täytyi vähän nipistää, koska voita ei ollut enempää.

Täyte:

Paketillinen vuohenjuustokuutioita

200 grammaa pakastepinaattia

2 kananmunaa

1 dl kauramaitoa

Ripoteltuna päälle juustoraastetta

Käytin pakastepinaatteja, joka on rouhittuna kuutioihin. Laitoin kuutiot suoraan piirakkaan, mutta sulatettuna pinaatin olisi saanut leviämään tasaisemmin. Kuutioita vielä parempi pinaatti olisi kokonaisena pakastettu tai tuore pinaatti.

Miltä tuntuu sairastaa ja laihtua, vaikka ei haluaisi?

Alkukevät 2015

Minulle on moni kommentoinut viime aikoina, että olen laihtunut, kuihtunut, pienentynyt, menettänyt tosi paljon kiloja. Niin olenkin – mutta en tarkoituksella.

 Maaliskuu 2015

Laihtumiseni syy on colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus. Olen elänyt ärtyvän suolen oireyhtymän kanssa yli kymmenen vuotta, mutta viime syksynä suolistoni totesi, että ei kestä enää sitäkään, mitä on ennen kestänyt.

Syksy 2015

Käytännössä se siis tarkoitti sitä, että mikään ruoka ei pysynyt sisällä. Aloin käydä vessassa todella monta kertaa päivässä ja yössä. Yritin syödä terveellisesti, mutta se ei auttanut mitään. Lopulta väsytti niin paljon, että totesin pääasian olevan siinä, että syön edes jotain.

 Maaliskuu 2016

En aluksi uskonut, että kyse on mistään uudesta sairaudesta – olinhan elänyt huonon vatsan kanssa vuosikausia. Ensimmäisen kerran, kun soitin apua terveysneuvonnasta, minulle todettiin: ”Koita nyt vain katsoa tosi tarkkaan mitä syöt.” No katsoin, ei auttanut. Totesin, että ei auta vaikka söisin pelkkää kauraa ja mustikoita.

 Toukokuu 2016

Seuraavaksi marssin työterveyshoitajan luo. Näytin ilmeisesti niin surkealta, että hän kirjoitti heti lähetteen työpsykologille ja lääkärille. Lääkäriltä sain lähetteen paksusuolen tähystykseen.

 Toukokuu 2016

Tähystystä odottaessani koin yt-neuvottelut, avoliitosta eroamisen ja juoksin vessassa pahimmassa tapauksessa monta kertaa tunnissa. Suoli reagoi joka ainoaan ruokaan ja myös jokaiseen liikkeeseeni. Jos vaihdoin palaveripöydässä asentoa, maha saattoi ilmoittaa, että on aika juosta vessaan. Jos yöllä käänsin kylkeä, jouduin takuuvarmasti juoksemaan vessaan.

Syyskuu 2016

Ennen joulua pääsin tähystykseen ja sain diagnoosin. Diagnoosin lisäksi sain tietää, että sairauteen on lääkkeet. Se tuntui ihan älyttömän suurelta helpotukselta. Mahakivuille ja vessassa juoksemiselle oli syy ja siihen oli lääkkeet! Tuntui kuin miljoona kiloa painoa olisi tippunut kerralta pois hartioilta.

Lokakuu 2016: Juuri ennen kuin sairastuin

Tulehdus on kuitenkin pysyvä osa elämääni. Oireita voi lievittää lääkkeillä ja oikeanlaisilla elämäntavoilla, mutta koskaan se ei tule kokonaan parantumaan. Se on hyväksyttävä ja sen kanssa on opittava elämään.

 Joulukuu 2016

Taudin luonteeseen kuuluu, että on hyviä ja huonoja aikoja. Tämän lyhyen ajan jälkeen olen huomannut, että huonoina aikoina mikään ruoka ei tunnu sopivan. Tosi huonoina aikoina ei ole edes ruokahalua. Hyvinä aikoina taas tekisi mieli syödä koko ajan ihan kaikkea.

 Uusivuosi 2016

En voi sanoa, että olisin vielä mitenkään sinut tämän sairauden kanssa. Huonoina hetkinä yritän takoa päähäni, että tähän on lääkkeet ja hoitoa. Kyllä tämä tästä. Yölliset vessakäynnit ja sairaus itsessään aiheuttavat väsymystä.

Väsyneenä ja mahakipuisena tuntuu hämmentävältä kuunnella ihmisten kommentteja siitä, miten paljon olen laihtunut. Kyllä vaan. Sanoisin, että viime kevääseen verrattuna olen 7 kiloa laihempi. Se on näin pienelle naiselle aika paljon. Tuntuu oudolta kuulla ihmisten kommentteja, kun samalla toivoo, että aamiainen ja lounas pysyisivät tänään edes sisällä.

Tuntuu myös oudolta, kun normaalipainoiset ihmiset laihduttavat ja tuntevat huonoa omaatuntoa kaikesta syömisestään. Olen itsekin tehnyt niin. Nyt tunnen oloni tyhmäksi. Ruuan kuuluisi olla nautinto, eikä asia joka aiheuttaa henkistä tai fyysistä tuskaa.

Halusin jakaa tämän tarinan lähinnä itseni vuoksi. Kirjoittaminen on aina ollut minulle tapa purkaa ajatuksia ja tunteita.

Näytänhän minä noissa kuvissa laihtuneeni, mutta olen silti minä ja haluan loppuelämäni syödä rajattomasti popcornia.

Tänään voisin syödä jätskiä, koska tuntuu siltä, että huonompi aika alkaa taas kääntyä paremmaksi ajaksi! Syökää tekin!