Neiti E:n syntymäpäivä Roomassa 2016

Neiti E totesi lentokoneessa, että voisi ottaa samppanjaa, koska on hänen syntymäpäivänsä. Minä – aina päivämääristä täysin perillä oleva ystävä – totesin: ”AI! Se on tänään! No otetaan!”

Kyllähän lentokoneessa nautitussa samppanjassa on aina tiettyä glamouria ja tunnelmaa…

Roomassa löysimme majapaikallemme vievän kadun ja pysähdyimme tietenkin syömään. Italiassa pääasia on se, että syö lähinnä koko ajan.

Ensimmäiset lihafestit katukuppilassa, josta tuli Rooman reissumme vakipaikka. Pysähtymättä emme paikan ohi juurikaan kävelleet.

 Aperol Spritz kuuluu Italiaan. Opin juomaan Aperol Spritziä, kun asuin Venetsiassa. Silloin se oli venetsialaisten juoma, mutta nykyään sitä juodaan ihan kaikkialla – jopa Turussa.

Leikimme, että Roomassa on jo lämmin ja pukeuduimme koko reissun ajan liian vähiin vaatteisiin. No, mutta hei, Roomassa kuuluu olla tyylikäs. Italia on tyylikäs maa!

Reissumme pakollinen nähtävyys oli Colosseum. Neiti E totesi: ”Mä en tiennyt, että se on noin pieni!” Se siitä historiallisesta ihmeestä sitten…

 Kyllä se silti oli vaikuttava ja kaunis.

”Maksetaanko me sinne sisälle sen takia, että saadaan otettua perinteiset peukku ylöspäin ja peukku alaspäin -kuvat?” Maksettiin.

Matkalla Rooman perinteiseen hipsteri-ravintola-kuppila-opiskelija-täällä_on_kaikki-kaupunginosaan: Trastevereen.

Alkuillasta istuimme kirjojen keskellä juomassa kuohuviiniä. Trasteverestä löysimme reissumme aikana sekä aivan ihania paikkoja että ihan kamalia paikkoja. Se on oikeastaan tuurista kiinni. Hintataso ei ole taatusti edullisin, mutta parhaimmillaan paikat ovat niin kivoja, että se ei haittaa.

Söimme huonossa ravintolassa Neiti E:n syntymäpäiväillallisen, joten Neiti E halusi siirtyä jonnekin muualle syömään synttärikakkua eli tiramisua. Löysimme paikan, jossa tarjoilija sanoi meille: ”Tilasitteko te vain tiramisua ja kuoharia? Mä rakastan teitä!” Kyllä! Se oli hieno päätös hienolle päivälle.

Kiitos neiti E ja neiti H upeasta päivästä Roomassa!

Mikä minua motivoi?

 Eräs Neiti T tuli eilen ovesta sisään ja aloitti kevyellä kysymyksellä: ”Oletko sinut itsesi kanssa? Tiedätkö, mikä sua motivoi?” No tuota. Höpötin jotain työn mielekkyydestä, matkustamisesta ja vaihdoin puheenaihetta.

Aamulla selasin jälleen kerran Mondoa ja halusin matkustaa maailman joka kolkkaan. Mietin, että eihän se ole huono motivaation lähde, että haluaa matkustaa. Paikat maailmassa eivät lopu kesken, vaikka matkustaisin loppuelämäni, mutta pala kerrallaan voin käydä katsomassa, miltä muualla näyttää.

Minua motivoi se, että päädyn elämässäni yllättäviin tilanteisiin. Etukäteen en kuvitellut voivani maalata poskiani Saksan väreihin ja päätyä katsomaan jalkapalloa täpötäyteen halliin screeniltä. Niin on kuitenkin tapahtunut. Berliini yllättää aina: jopa minusta voi kuoriutua hetkellinen jalkapallofani.

Ystävät ja ystävien kanssa asioiden jakaminen motivoi minua. Teen asioita sitten itsekseni tai jonkun kanssa, haluan jakaa ne muillekin. Jakaminen tapahtuu toki myös itselle, kun muistot tallentuvat. Viime aikoina olen jakanut pääasiassa erinäisiä liiankin tarkkoja sairaskertomuksia, mutta se on ollut tärkeää. Se on motivoinut taistelemaan ja uskomaan siihen, että joskus on parempi päivä.

Haaveiden toteuttaminen motivoi minua. Kuubassa ratsastin vesiputoukselle. Voiko olla juuri mitään kliseisempää ja fantastisempaa haavetta? Se oli ihanaa! Rakastan elämääni, kun se vie minut paikkoihin, joista olen voinut vain haaveilla, jos olen edes osannut niitä haaveiksi pukea.

Haaveet ja matkustaminen ovat minun motivaattoreitani elää arkea päivästä toiseen. Toki arki itsessään on motivoivaa myös. Pidän siitä, että arkipäivät kuluvat sen rutiinin mukaan, että ensin töitä ja sen jälkeen harrastuksia. Päivät voivat olla täynnä tohinaa. Viikonloppuna ehtii lepäämään.

Vapaus motivoi minua. Olen vapaa, ja minulla on koko elämä aikaa olla onnellinen.