Kirjasuosituksia: Medeia ja Sankarit osaavat lainata taitavasti!

Viimeisten matkojeni matkalukemisina on ollut kaksi kirjaa, jotka osaavat lainata aiemmilta teoksilta juuri oikealla tavalla.

Crista Wolfin Medeia kertoo Medeian tarinan kuuden eri kertojan äänellä. Ääneen pääsevät mm. Medeia itse, hänen miehensä Jason sekä kuninkaan tytär Glauke. Kerrontatapa on hyvin mielenkiintoinen ja kirjailija on selkeästi omaksunut kreikkalaisen mytologian. Tarinan kulttuuri on ihan kuin mikä tahansa olemassa ollut oikea kulttuuri.

Olen saattanut joskus vuosia sitten opintojeni vuoksi lukea Euripideen kirjoittaman Medeian, mutta kirjaa lukiessani en muistanut siitä mitään. Tekisikin mieli etsiä se käsiini ja lukea uudelleen.

Johanna Sinisalon Sankarit perustuu Kalevalaan. Kalevalan tarinoiden pitäisi olla kaikille tuttuja, mutta kirjaa lukiessa ymmärtää, ettei ne nyt niin tuttuja olekaan. Tottakai mieleen tulee esimerkiksi tarina Väinämöisestä ja Ainosta tai Sammon ryöstöstä, mutta on myös paljon tarinoita, joita ei osaa sijoittaa Kalevalaan. Pitäisi siis lukea Kalevalakin kokonaan.

Sinisalo on onnistunut kirjoittamaan omalla tyylillään nykymaailmaan sijoittuvan kirjan, joka on todella hyvä ja koukuttava. Henkilöhahmot ovat hyvin kärjistettyjä oman alansa sankareita, mutta silti niihin pystyy jollain tavalla samaistumaan.

Ainoa kohta, kun minua alkoi ärsyttää, oli kun noin sivulla 270 esiteltiin uudet henkilöhahmot. Ei niin voi tehdä! Oli pakko pitää tauko ja aloittaa myöhemmin uudelleen.

Molemmat teokset ovat kaiken kaikkiaan nerokkaita. Juuri näin kuuluu lainata muilta!

Vahva suositus. Lukekaa!

Balkan 2016: Albania on aito

 Saavuimme Skoderiin aamulla klo 6.20, josta päädyimme kuvassa olevan Dynamic Expressin kyytiin. Kassun ilmeestä voi päätellä, että väsytti. Se oli kuitenkin jotenkin tosi kivaa ja söpöä, miten minibussikuskit huutelivat määränpäätään ja keräsivät ihmisiä kyytiin. Meidät otettiin kyytiin ja vaihdettiin toiseen bussiin sopivassa paikassa. Näppärää.

Vloressa satoi ja meidän oli nälkä. Albaniassa on monta kahvilaa, joista ei saa ruokaa. Se on outoa, kun on tottunut, että kaikista kahviloista saa jotain syödäkseen. Päädyimme vahingossa syömään pizzaa Piceri Amantiaan, koska se oli ensimmäinen vastaantullut ravintola.  Albanian kieli näyttää kirjoitettuna hassulta italialta. Pizza oli tosi hyvää! Uskon, että se olisi ollut hyvää, vaikka emme olisi matkustaneet nälkäisinä viittä tuntia ennen lounasta.

Viikon reissaamisen jälkeen oli sellainen olo, että puhtaista valkeista lakanoista voi maksaa mitä vaan. Menimme siis yhteen kaupungin hienoimmista hotelleista, Hotel Partneriin. Hinta oli 60 euroa/yö. Suomalaisittain se ei edes ole kauhean paha, mutta paikalliseen hintatasoon nähden tosi kallis. Hotellilla oli pyykkäyspalvelu, joten saimme ihanasti puolessa välissä matkaa myös pestyä pyykkiä.

 Katsoin Tripadvisorista Vloren parhaimmat arvosanat saaneen ravintolan. Se oli San Giorgio’s. Menimme sinne syömään, ja maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni tonnikalapihviä. Tarjoilija selitti, että se on hienoa punaista tonnikalaa (en löytänyt googlesta) ja olen todella onnekas. Se oli ihan hyvää. Hämmentävää oli se, että tonnikala on pihvinä enemmän lihamaista kuin kalamaista. Salaatti oli todella hyvää ja samoin Kassun tilaamat marinoidut katkaravut. Hintaa koko lystillä oli yhteensä vajaat 35 euroa. Siihen hintaan täältä saa siis fine dining -tasoista ruokaa.

Olimme etukäteen kuulleet kehuja Albanian rannoista ja ns. Albanian Rivierasta. Olimme siis hieman hämillämme, kun kohtasimme todellisuuden. Ranta oli möyhitty ja täynnä roskia. Tajusimme kuitenkin jonkin ajan kuluttua, että rannalla ollaan tekemässä suurta muutostyötä.

 Ihmettelimme, miksi kadulla parveilee tosi paljon poliiseja. He olivat vartioimassa erään rakennuksen purkamista. Myös kuvassa oleva ravintola, jossa olimme täysin tietämättöminä käymässä, purettiin samana päivänä. Poliisit olivat varautuneet mielenosoitukseen.

 

Ilmeisesti Vlore on päättänyt uusia rantansa turisteja varten. Se on varmasti paikallisia ajatellen sekä hyvä että huono asia. He menettävät oman rantansa hotelleille ja ravintoloille, mutta turistit tuovat kaupunkiin rahaa. Olisi mielenkiintoista nähdä ranta uudelleen parin vuoden kuluttua,

Tänään lähdimme aikaisin aamulla minibussilla Vloresta Sarandaan. Matkalla oli huikean kauniit maisemat ja paljon eläimiä!

Sarande taas on Vloreen verrattuna aivan erilainen. Aivan kreikkalainen sisustusta ja menuja myöten.

Tässä kohtaa reissua voin todeta, että on sulaa hulluutta matkustaa näin nopeaa tahtia paikasta toiseen. Toisaalta en silti haluaisi luopua mistään paikasta, jonne olen reissullani päässyt. Onneksi loppuloma tarkoitaa lähinnä rannalla makoilua ja rentoutumista.

Hyvää Juhannusta kaikille! Matkajuttuja seurannee lisää, kun järjestelmäkameran kammio tyhjenee Suomessa.

Balkan 2016 & Montenegro: Kotor on sympaattinen!

Tulimme Kotoriin bussilla Dubrovnikista. Matka kesti 3 tuntia. Emme juurikaan joutuneet odottamaan rajalla. Bussissa ei ollut vessaa. Onneksi meillä ei ollut pitempi matka.

Majoituimme vanhassa kaupungissa tosi sympaattisessa asunnossa, jossa Kassun mukaan haisi home. Emme myöskään osanneet käyttää lämminvesivaraajaa. No, mutta mitä pienistä! Palvelu oli ystävällistä ja hinta oli 33 euroa/yö.

Saimme majoituspaikasta alennuskupongin läheiseen ravintolaan, johon menemme nauttimaan lounaan. Tarjoilijat olivat hyväntuulisia ja pelleilivät keskenään. Kotor osoittautui Dubrovnikiin verrattuna todella lämminhenkiseksi paikaksi. Ruoka oli italialaisvaikutteista kaikkialla. Vanhassa kaupungissa oli paljon mukavannäköisiä ravintoloita, joissa olisi varmasti viihtynyt pidempäänkin kuin yhden päivän.

Koko viimeisen tunnin bussissa olimme hyvin hämillämme. Miten tämmöisiä maisemia edes on olemassa? Montenegro on ihan tajuttoman kaunis maa! Se on myös aivan erilainen kuin naapurissa oleva Kroatia.

 Pohjammaan flikka on aivan hämmentynyt tästä vuorien määrästä.

Lähdimme kiipeämään kaupungin muuria pitkin ylös, mutta luovutimme siinä vaiheessa, kun olimme kiivenneet ehkä neljäsosan. Jos mukana olisi ollut neiti E, punaviiniä ja suklaakakku, olisimme sinnitelleet ylös asti varuteissa kuin varusteissa!

Vähän ehkä hävetti, kun tajusi pikkulastenkin kiivenneen korkeammalle, mutta maisemat olivat upeat tuolla korkeudellakin! Näimme myös liskon. Kassu pelotteli mua käärmeillä, mutta eihän käärmeitä ny kallioilla elele…

Seuraavana aamuna joimme kuulemma Kotorin parhaat kahvit. Montnegrossa on aikalailla puolet edullisempaa kuin Dubrovnikissa.

Olen iloinen, että otin kameran mukaani ja päätimme vuokrata auton. Nyt juon aamukahvia Pluzinessa, ja tänään suuntaamme kansallispuistoon.

Balkan 2016 & Kroatia: Dubrovnik yllätti

Lentokoneessa nautin Finnairin perinteisen aamupalan: kanawrappia ja samppanjaa. Molemmat olivat hyviä. Matkalukemiseksi valitsin Johanna Sinisalon Sankarit. Sinisaloa ja samppanjaa. Siitä alkoi ja siihen loppui päivän snobeilu.

Ensisilmäys Dubrovnikiin osoitti, että kaupunki on älyttömän kaunis. Ihan niin kuin kaikki ovat etukäteen kertoneetkin. Silti se vähän yllätti. Päätimme kävellä bussiasemalta majapaikkaan. Se ei ollut kauhean kätevää kahden vedettävän matkalaukun kanssa, voin kertoa. Bonukseksi vielä eksyimme vähän, mutta silti matkan pituudeksi oletetun 3 km:n sijaan tullut reilu 5 km yllätti vähän.

Kolmas asia, joka yllätti, oli hintataso. Olin kyllä kuullut, että Dubrovnik on kallis, mutta en minä uskonut, että ihan oikeasti lähennellään Suomen hintatasoa. Ei missään kuulu olla niin kallista kuin Suomessa – paitsi Islannissa, Tanskassa ja Norjassa. Ruokaan ja juomaan liittyen siiderin ystäville tiedoksi: Täältä saa Sommersbytä.

Päivän ohjelmaksi sopi merenrannalla kävely, koska aikaisen herätyksen jälkeen ei olisi ollut kapasiteettia nähtävyyksiin tutustumiseen. Maisemat Dubrovnikissa ovat tiivistettynä upeat.

Lopussa Kassun huomioita Dubrovnikin palvelukulttuurista ja päivän ravintolakokemuksista.

Ravintola Peppers: ”Tarjoilijan välinpitämättömästä asenteesta huolimatta onnistuimme livahtamaan nurkkapöytään ja saimme kuin saimmekin ruokaa, joka osoittautui mainioksi. Munanuudeli oluella maksoi n. 30 euroa. Annoimme toki myös yli 10% tippiä palvelusta, jota ei juuri ollut. Toivottavasti tämä tippi meni kokille!”

Sandra’s Solitudo apartments: ”Omistaja tuli pihalle vastaan ja rupatteli mukavia ja kertoi kavereittensa ravintoloista, joissa kannattaisi käydä. En olekaan ennen tullut majataloon, jossa ensimmäisenä kysytään, maistuisiko kahvi tai olut. Lämmin vastaanotto kaiken kaikkiaan. Asunto on erittäin siisti ja vessassa on kattoikkuna. Kaikki mitä ihminen tarvitsee. Sijainti on Vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta täällä lienee kaikki sijainnit omalla tavallaan hyviä.” Terhin lisähuomio: vessapaperia on riittävästi!

Coral Beach Club: ”Thaimaatyyppinen paratiisibaari lötköttelytuoleineen ja -sohvineen. Tarjoilijoita tuntui kiinnostavan meidän olemassaolo ja join beach clubille tyypillisesti ison kylmän oluen. Paikassa on Suomen hintataso, mutta puitteet ovat upeat! Kaiuttimista soi letkeä musiikki ja rikkaat turistit hymyilivät kilpaa aurinkolaseissaan.”

Ravintola Mamma Mia: ”Paras palvelukokemus koko päivänä. Erittäin hyvää ruokaa, edullinen hintataso ja luonnollisen ystävällinen tarjoilija.” Terhin lisähuomio: vessan, palvelun ja ruuan perusteella uskon ravintolan omistajan olevan italialainen.