Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoitus on ainoa oikea vaihtoehto

Kun suunnittelimme Kuuban matkaa Neiti H:n kanssa, olimme molemmat samaa mieltä siitä, että Kuubassa on majoituttava casa particulareissa, eli ihmisten kotona. Kuubassa on mahdollisuus hakea lupa sille, että majoittaa vieraita kotonaan. Käytännössä siis ihmisten kotona oli yksi tai useampi huone, jota vuokrattiin matkustajille.
Casa Particularien asukkaat ovat varmasti Kuuban rikkaimpia ihmisiä, mutta siitä huolimatta majoitus on oiva mahdollisuus nähdä, miten kuubalaiset oikeasti elävät. Jokaisessa kaupungissa meillä oli kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella. Hinta oli aina n. 20 euroa/yö kahdelta, mutta majoitusten taso vaihteli todella paljon. Kuvassa on Havannan majoituksessa ollut koira.

 

Cienfuegosissa meillä oli reissun paras majoitus. Huone ja palvelu oli ihan hotellitasoista. Kuubassa on mahdollisuus viettää myös lomia, jotka ovat hyvin kaukana todellisuudesta. Siellä on all inclusive -lomia aurinkorannoilla, esimerkiksi Varaderossa. Silloin saa viettää eristetyn loman kaukana paikallisista. Kuulin, että Varaderon hotelleissa oli myös tarjolla ihan kaikkea Coca-Colasta lähtien kauppasaarron aikaankin.

 

 

Kuubassa toimii tuttavaverkosto todella hyvin. Olimme varanneet ainoastaan Havannasta majoituksen, ja päätimme vasta paikan päällä, minne matkustaisimme seuraavaksi. Kysyimme Havannan majoituksessa, että tuntevatko he ketään Cienfuegosissa. Hetkessä hän soitti tuttavalleen ja kertoi, että hän odottaisi meitä bussipysäkillä. Yllättäen tuttavan luona olikin täyttä ja hän vei meidät naapurissa olevaan majoitukseen. Siitä pidettiin huolta, että vaikka oma paikka olisikin täynnä, etsittiin meille joku muu majoitus. Pyysimme aina edellisen paikan emäntää tai isäntää soittamaan seuraavaan kaupunkiin ja hankkimaan meille majoituksen. Se oli erittäin kätevää. Hassuinta oli, että Trinidarin emäntä totesi jossain vaiheessa: ”Niin Havannassa te olette varmaan Jorgenin ja Isabellin luona?” ”Joo! Mistä te tunnette?” Selvisi, että he olivat olleet opiskelukavereita. Kavereista pidetään siis huolta!

 

 

 

Kaikissa majoituksissa oli tarjolla aamiaista noin 5 euron hintaan. Aamiaisten taso vaihteli jonkin verran. Cienfuegosissa sai ihan älyttömästi kaikkea ja muissa paikoissa aika paljon vähemmän. Oli joka tapauksessa mukavaa, että aamiaismahdollisuus oli majoituksen yhteydessä. Osa majoittajista tarjosi myös illallista. Aluksi luulin, että söisimme isäntäperheen kanssa yhdessä illallista, mutta he tekivätkin illallisen meille erikseen.

 

Trinidarin majoituksessa parasta oli näköala ja todella puhelias emäntä. Huone oli pieni, sängyt lähekkäin ja vieressä olevassa vessassa oli säleovi. Siinä pääsi tutustumaan matkataveriin hyvin läheisesti. Onneksi Neiti H oli rentoa ja loistavaa matkaseuraa! Cienfuegos ja Santa Clara olivat selkeästi rikkaammat kaupungit kuin Havanna ja Trinidar, jos sen voi päätellä majoituksen tasosta.

 

Kuubalaiset eivät saa keskustella turistien kanssa, ellei heillä ole siihen joku erikoissyy. Kaikkien majoitusten vuokraemmät ja -isännät olivat kovia keskustelemaan. He eivät juurikaan kritisoineet Kuuban tilannetta, vaan olivat siihen tyytyväisiä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, koska he ovat Kuuban mittasuhteissa rikkaita ihmisiä. Yhden majoituksen isäntä kertoi siitä, että hänen lääkärityttärellään on niin huono palkka, ettei hänellä on varaa vain huonoon kännykkään. Euroopassa hänellä olisi älypuhelin. Siinä kohtaa oli aika kiusallista hivellä upouutta iPhonea.
Erityisesti Havannan majoittajat olivat tosi huolehtivaisia sen suhteen, että me olemme turvassa ja varovaisia huijaavien kuubalaisten kanssa. Se oli sympaattista! He toivoivat, että suosittelemme kaikille ystävillemme Havannan Jorgeneiden majoitusta. Suosittelen kyllä! Ilman kotimajoituksia Kuuba olisi jäänyt paljon, paljon etäisemmäksi.

 

Kokkailua: parhaat reseptit talteen

Viime viikonloppuna otin asiakseni panostaa ruuanlaittoon. Pääsin oikein isoon kauppaan sunnuntaina ostamaan tarvittavia aineita sekä heräteostosmaisesti vähän vaikka mitä! Kiitos kyydistä neiti H!
Paras italialaistyyppinen pizza
Sunnuntaina tein pizzaa. Olen aikalailla jämähtänyt pizzaan, jonka täytteenä on ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaa, rucolaa ja kirsikkatomaatteja.
Pizzapohja valmistetaan näillä ainesosilla:
0,5 pussia kuivahiivaa
7,5 dl jauhoja
reilu loraus oliiviöljyä
2 tl suolaa
3 ja 3/4 dl vettä
Aineet sekoitetaan keskenään ja annetaan nousta. Jauhot voivat olla mitä jauhoja tahansa. Itse olen kokeillut pelkkää vehnäjauhoa, vehnäjauhoa ja ruisjauhoa sekä vehnäjauhon, ruisjauhon ja mantelijauhon sekoitusta. Hyvää tulee kaikista! Ainut ohje on ehkä siinä, että mitä enemmän ruisjauhoa sitä terveellisemmältä pizza maistuu (vaan ei ole!).
Uuni lämmitetään n. 230 asteeseen. Pohja laitetaan sinne muutamaksi minuutiksi itsekseen. Kun pohja on kovettunut jonkin verran, lisätään tomaattikastiketta, juustoraastetta ja kaksi pakettia siivutettua mozzarellaa. Annetaan näiden olla uunissa niin kauan, että juusto on ruskistunut.
Lopuksi pizza otetaan uunista ja lisätään ilmakuivattu kinkku, rucola ja kirsikkatomaatit.
Nautitaan palasta Italiaa omassa kodissa!
Riisipuuro

Ajattelin ennen joulua, että teen kerrankin riisipuuroa itse. Todellisuudessa olimme jo pitkällä tammikuun puolella ennen kuin tartuin haasteeseen.
Riisipuurosta on etukäteen peloteltu, että se palaa helposti pohjaan. Pyysin neuvoa ja neiti N linkitti minulle tämän puuroreseptin, jossa luvataan pohjaanpalamattomuus:
2 dl vettä
2 rkl voita
2 dl riisiä
1 l maitoa
suolaa
Kiehauta vesi ja voi. Lisää maito ja riisit. Sekoita pohjaa myöten koko ajan, kunnes puuro alkaa kuplia. Pienennä heti lämpö pienimmälle. Sekoita noin viisi minuuttia hyvin, kunnes puuro ei kuohu enää. Anna hautua hiljalleen tunnin verran kannen alla. Sekoittele pohjaa myöten välillä.
Nauti kanelin ja sokerin kanssa.
Kesäkurpitsahummus

Muistin jälleen tahinitahnan olemassaolon ja nerouden. Olen aiemminkin tehnyt kesäkurpitsahummusta tämän reseptin mukaan:
1 pieni kesäkurpitsa
4 rkl tahinitahnaa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
ainakin 1 valkosipulinkynsi (taisin laittaa 3)
1 rkl kuivattua persiljaa
1 tl suolaa
Kuori ja paloittele kesäkurpitsa. Sekoita kesäkurpitsa sekä muut aineet monitoimikoneella tasaiseksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa tilkka vettä tai öljyä.
Alkuperäisessä ohjeessa sanotaan, että annos on neljälle, mutta sanoisin, että annos on valtava. Siitä riittää moneen ruokailukertaan riisin kaveriksi.

Uusi vuosi Gdanskissa: Mitä opin matkasta?

 

 Oppi nro 1: Gdanskiin on tosi kätevä matkustaa Turusta! Wizz Air lähtee ilmaan kuuden aikaan illalla, joten sinne ehtii vielä työpäivän jälkeenkin. Ajallisesti matkaan menee suunnilleen saman verran kuin matkustaisi junalla Helsinkiin.

Oppi nro 2: Lentokoneesta saattaa loppua viinipullot kesken. Jos istuu koneen keskivaiheilla, ei juomia välttämättä ole enää siinä kohdassa jäljellä.  Jos kuitenkin onnistuu saamaan juoman, täytyy varautua siihen, että laskeutuminen alkaa siinä vaiheessa, kun on saanut viinin kaadettua mukiin.

 

 

Oppi nro 3: Vaikka hotellin valintaan on käytetty useita tunteja useina eri päivinä, ei pidä olettaa, että hotellissa olisi tarjolla kosmetiikkaa. Talvipakkasella rasvan jättäminen kotiin aiheutti kirjaimellisesti kutkuttavia tilanteita!

Oppi nro 4: Hotel Artusin huone oli viihtyisä ja kivasti sisustettu. Vessapaperi sen sijaan oli kovaa ja sitä pihisteltiin. En ymmärrä siivoojia, jotka eivät voi laittaa valmiiksi kahta rullaa vessapaperia! Mikä siinä on? Ei se mitään kultaa ole!

Oppi nro 5: Hotellin alakerrassa oleva ravintola Mon Balzac tarjosi reissumme parhaat aamiaisvaihtoehdot. Aamiaisella oli ainoastaan suomalaisia.

 

 

Oppi nro 6: Jos ei sesonkiaikaan varaa pöytää, ei tilaa luultavasti ole juuri missään. Uuden vuoden aattona emme edes jaksaneet lähteä etsimään vapaata pöytää, vaan ostimme katuruokaa. Kuvassa idyllinen katuruokahetki. Minä söin tietenkin makkaraa ja herra K söi hapankaalia nyhtöpossulla. Parasta uuden vuoden ilallisellamme oli lämmin hehkuviini. Sama pöytätilanne oli myös uuden vuoden päivänä. Meidät käännytettiin usean ravintolan ovella ennen kuin pääsimme sisään Cafe Ferberiin. Ihan heti ei tulisi mieleen tilata illallista kahviosta, mutta siinä hetkessä tilattu ateria maistui ihanalta!

 

 

Oppi nro 7: Jos haluaa päästä joenrantaan katsomaan ilotulituksia, kannattaa lähteä aiemmin kuin 10 minuuttia ennen puolta yötä. Ilotulitus oli kuitenkin niin valtava, että sen pystyi näkemään kaduiltakin. Suomessa pelkään ilotulitteita (tai tarkemmin sanottuna niiden ampujia), mutta tuolla en jostain syystä pelännyt.

 

Oppi nro 8: Gdansk on kylmä talvella!

 

 

 

Oppi nro 9: Aamiainen on lomalla päivän tärkein ateria! Ennen sitä on naama nyrpeänä tai tehohymyyn väännettynä. Ravintola Tekstylia löytyi, kun kävelimme hotellilta kohti rautatieasemaa. Aamiainen oli reissumme edullisin. Koko setti oli vain n. kuusi euroa/hlö.

 

Oppi nro 10: Sopottiin pääsee kätevästi paikallisjunalla. Edestakainen matka Gdanskista taisi maksaa 2 euroa. Ainut ongelma junamatkustamisessa oli se, että laitureilla on tosi huonosti merkattu se, mihin juna on matkalla. Onnistuimme kuitenkin näkemään meren ja toteamaan, että kesällä voisi palata piknikille.

 

Oppi nro 11: Coctail Bar Max Sopotissa panostaa drinkkien ulkonäköön täysillä! Miltä tuntuisikaan juoda Pina Coladaa ilman ananaksen päätä? Drinkit olivat hyviä, mutta paikka ei ollut erityisen edullinen. Toisaalta minulla ei ole aavistustakaan, mitä drinkit Suomessa maksavat. Ehkä enemmän, ehkä vähemmän.

 

Oppi nro 12: Gdanskissa on talvella kylmä! Eikun, se oppi taisi tulla jo… No, joka tapauksessa kylmyys ajoi meidät lounaalle Segafredoon. Se on italialaistyyppinen kahvilaketju. Tämä oli reissumme heikoin ruokahetki. Söin päärynäsalaatin, koska kana oli loppu! Olihan se ihan hyvää, mutta c’moon: kuka syö päärynäsalaatia?

 

Oppi nro 13: Jósef K. oli tosi kiva baari! Hinnat olivat edulliset ja sisustus oli persoonallinen. En tiedä, miksi en ottanut enempää kuvia, mutta baarissa oli mm. pöydän läpi kasvava puu.

Oppi nro 14: La Pampa on erittäin hyvä pihviravintola! Kävimme Herra K:n syntymäpäivän kunniaksi syömässä pihvi-illallisen. Ruoka oli hyvää ja palvelu erittäin ystävällistä. Herra K ei kovin usein tilaa ravintolassa pihviä, mutta hän totesi illan pihvin olleen paras pihvi koskaan. Olin itse myös varsin tyytyväinen ruokaani.

Oppi nro 15: Hierontatuolit ovat parasta! Miksen ole koskaan aiemmin niitä kokeillut? Tämä oli ehkä reissun tärkein oppi!

Lue myös:

Viikonlopun irtiotto Gdanskissa

Wannabe-bloggaaja


Feikattu wannabee-bloggaajan bloginkirjoituskuva.
Kuulas lauantaiaamu valkenee Turussa. Tuomiokirkko seisoo silmieni edessä yhtä mahtipontisena kuin aina ennenkin. Aurinko alkaa värjätä horisonttia yhä vaaleanpunaisemmaksi. Sieltä se syntyy. Päivänvalo. Avopuoliso lähti pelaamaan salibandya. Kahvi on lämmintä mukissa. Mamman kutomat superkauniit villasukat on vedetty jalkaan. Kotona vallitsee seesteinen hiljaisuus. Joko tämä nyt olisi potentiaalinen hetki kirjoittamiselle?
Olen matkustaja. Olen kirjoittaja. Olen ennen kaikkea matkahaaveilija. Eilen selasin Mondoa ja keksin taas uusia kohteita, joihin on pakko päästä käymään. Näiden faktojen perusteella haaveilin joskus siitä, että kirjoittaisin kiinnostavia matkablogipäivityksiä. Se ei vaan koskaan tapahtunut. Kirjoitukseni eivät ole edes niin kiinnostavia, että saisin ne aikaan. Lissabonissa kävin aika monta vuotta sitten, ja vieläkin kuvat ja tekstit odottavat julkaisemistaan.
Myös tämän blogin päivittäminen on viime kuukausina – ellei vuosina – jäänyt. Asiaa kuvastaa ehkä se, että herra K kysyi viime keskiviikkona, kun tulin tietokoneen ääreen: ”Mitä sä niinku teet?” Olen kuulemma niin harvinainen näky tietokoneella, että sen eteen päätyminen aiheuttaa kummastusta. Totta se on. Reilu vuosi sitten hankittu kone on miltei tuliterä käyttämättömyyden vuoksi.
Mitä minä sitten tein? No klik, klik, shoppailin. Kännykänkuoria, laukkuja, Singstarin mikkejä. Mitä näitä tarpeellisia asioita nyt on, joita Loppiaisena tulee mieleen?
Bloggaaminen ei nykyään juuri tule edes mieleeni. Silloin, kun kirjoitin enemmän, luin myös enemmän blogeja. Nykyään käyn välillä kurkkaamassa, mitä Onnenpäivälle tai Laura Lovesille kuuluu. Siinä se. Tosin nyt heti tuli mieleen, että entä Myexploration ja Omppu Desing? Mitä heille on tapahtunut? Se on hassua, miten vuosien blogituttavuuksiin suhtautuu kuin vanhoihin ystäviin, vaikka ei välttämättä ole vaihtanut heidän kanssa kuin muutaman sanan – ja nekin nettimaailmassa.
Aina on jotain, joka estää luovuuden. Pitäisi siivota, pitäisi käydä kaupassa, pitäisi tiskata, pitäisi ajatella työasioita, pitäisi suunnitella sitä ja tätä.
Oikeasti pitäisi vain ottaa rennommin.

Se on minun uuden vuoden lupaukseni.