Urbaanin sinkun huhtikuu
















Neiti E on melkoisen fiksu nainen. Hän nimittäin keksi, että Tallinnassa olisi hyvä viettää syntymäpäivää. Hän myös lähetti kutsut vajaa viikko ennen h-hetkeä. Niinpä satamaan kokoontui sekalainen seurue noin puoli seitsemän aikaan lauantai-aamuna.
Neiti E tarjosi hytissä (kyllä, hytti Tallinnan laivalla!) brunssityyppisen aamiaisen. Siihen kuului tietenkin juomina mimosat. Synttäriaamiainen ilman Mimosoita olisi täysin turha! Täytyy muuten sanoa, että hytti oli aivan ihana investointi. Siellä sai aamiaisen jälkeen torkkua. Paluumatkalla otimme myös hytin, koska olimme tottuneet luksukseen. Silloinkin jotkut taisivat torkkua…
Ensimmäiset nähtävyydet olivat kaksi suomalaista koiraa. Niistä ei kuitenkaan valitettavasti ole kuvaa.
Kun näin tämän hatun kaupassa, minun täytyi sovittaa sitä. Minut pakotettiin ostamaan se. Hieno hattu, mutta huovutuksen vuoksi älyttömän kutiava. Siihen täytyy siis jonkun (ei minun!) ommella vuori. Myös muita huovutettujen hattujen kestämisvinkkejä otetaan vastaan. Olisihan se nimittäin sääli, jos noin opea hattu jäisi vain kaappiin!
Nimen perusteella Hell Hunt on lempibaarini. Harmi, että se oli suljettu.
Vanhan kaupungin kadut olivat aika hiljaiset aamupäivästä. Mekään emme oikein tienneet, minne pitäisi mennä – paitsi kaljalle.
Yksi meistä valitsi kirkon baarin sijaan.
Loput valitsivat baarin. Tykkään Tallinnan tarjonnasta ja hinnoista.
Olde Hansan sisäänheittäjänainen ihastui meihin. Hän jakoi meille alennukseen oikeuttavia keskiaikaisia onnenkolikoita useamman kappaleen. Hän kertoi, että niistä voisi tehdä korvakorut. Taidan muuten tehdä!
Neiti E oli varannut meille pöydän Leib Resto ja Aedista. En voi muuta kuin suositella. Todella hyvää ruokaa kohtuulliseen hintaan. Kuvassa on alkuruoka.
Pääruoka taisi jäädä kuvaamatta kohteliaisuuden tai herkullisuuden vuoksi. Jälkiruuaksi herra N yllytti meitä ottamaan Con la Moscaa. Niin sitä vain laitettiin alkoholi palamaan!
Neiti E:n epäilevä tai analysoiva ilme Con la Moscan jälkeen.
Olihan se näyttävä liekkileikki!
Perinteinen jälkiruoka-cappuccino söpöstä mukista.
No sinne Olde Hansaan, kun meillä oli niitä alennuskolikoitakin.
Tunnelma oli hämärä ja keskiaikainen. Ravintolan omat oluet tarjoiltiin litran astioista. Ne olivat hyviä. Vessa oli aikamoinen kokemus. Suosittelen.
Eipä tiennyt tyttö, millaista yllätystä herrat suunnittelivat, kun hän kameralle poseerasi.
Herrat N ja J päättivät yllättää neiti E:n pukeutumalla keski-aikaisiin vaatteisiin!
Herrat saapuivat paikalle onnittelulaulua laulaen ja kynttilää kantaen. Tunnelma oli vähintäänkin liikuttava.
Ei sitä joka syntymäpäivilleen keskiaikaisia miehiä saa – kai!
Niiden tunnelmien jälkeen oli hyvä suunnistaa iltapalan (joo, söimme taas!) jälkeen takaisin laivaan ja Helsinkiin. Sen verran iski Tallinna-hulluus, että ostin laivalta proseccoa, jonka kyljessä oli TallinkSiljan logo. Hoh, hoh. Ei saisi päiväreissun päätteeksi päästää ihmistä tax freehin.
Juomamokasta huolimatta reissu oli kertakaikkisen ihana. Täydellinen idea lähteä päivän kaupunkilomalle viettämään syntymäpäiviään! Mihin ensi vuonna?