Urbaanin sinkun huhtikuu

Teki mieli kirjoittaa jotain. Päätin selata valokuvia huhtikuulta ja katsoa, mitä sitä on oikein tullut tehtyä. Yksi suuri hämmennyksen aihe oli se, että kaikki WhatsAppissa lähetetyt kuvat ovat kaikkialla kuvavirroissani. Kiitos niistä. Tarpeellisia kaikki.
Pääsiäisenä oli illanistujaiset, joissa jaeltiin sähköshokkeja. Ihmisten raktiot sähköiskuihin olivat sen verran suuret, että kieltäydyin JYRKÄSTI osallistumatta peliin. En kai mä nyt hullu ole.
Huhtikuussa työkaverit ja tavalliset (eheh) kaverit olivat ihan parhaita!
Huhtikuussa alkoi paistaa aurinko ja päätin laittaa sen kunniaksi hameen päälleni. Päivänasu-poseeraus viehkeästi ja luonnollisesti Instagrammia varten. Luulen, että kukaan ei oikeasti enää ota päivänasu-kuvia. Kai se on ihan vanha juttu.
Yksi huhtikuun työpäivistä oli Panimoravintola Koulussa. Oli aika hämmentävää tehdä töitä siellä, mutta kyllä sekin onnistui. Ehkä se kuitenkin toimii paremmin siihen, että istuu kesällä terassilla ja juo ravintolan omaa olutta.
Huhtikuussakin aloitin ja lopetin kuntoilun. Työterveyshoitaja oli hivenen huolissaan minimaalisesta lihaskunnostani ja totesi, että vanhana minulla saattaa olla vaikeuksia kantaa kauppakasseja, ellen ala tehdä asialle jotain. Ei tullut yhtään vanha olo. Ei.
Kävimme serkkuni herra A:n kanssa testaamassa Juliennen lauantaibrunssin. Jostain syystä minun teki tuosta annoksesta eniten mieli makaronia ja juustoa. Olisi tullut ihan pikkasen halvemmaksi tehdä se itse kotona. Brunssi oli kyllä oikeasti tosi hyvä. Siellä oli eri tyyppistä ruokaa kuin muissa paikoissa. Suosittelen.
Jälkiruokapöytiä brunssilla taisi olla jopa kolme. Makean ystävän lempipaikka!
Avasimme neiti P:n kanssa terassikauden, koska hän oli jostain syystä vakuuttunut siitä, että lämmin on. Onhan se aurinko ihan kiva, mutta tuuli..tuuli pilaa kaiken! Toivoa kuitenkin on. Kyllä siellä terassilla vielä jonain päivänä jaksaa olla koko juoman ajan.
Taidekuva Tiirikkalasta. Tiirikkala on nykyään kaikkien turkulaisten keskuudessa ihan IN.
Sain lahjaksi kaksi ilmaislippua Voice of Finlandin finaaliin. Se oli tosi kiva kokemus. Yllätyin siitä, miten hyviä laulajia siellä oli. En nimittäin ollut katsonut ainoatakaan jaksoa ennen finaalia. Hyviä laulajia ja hyviä biisejä.
Viime viikolla oli vaalit. Täytyi ottaa Li:n numero kameralla talteen.
Minun parvekekausi avattiin! Proseccoa kaatui laseihin sekä karkkeihin. Mikäs sen parempaa!
Sunnuntaina teki mieli pekonipastaa. Ilokseni huomasin, että parsakausi on alkanut, joten tein parsa-pekoni-tomaatti-pastaa. Hyvää oli!
Vaalivalvojaisissa oli punaista evästä. Harmi kyllä, se ei vaikuttanut lopputulokseen. Lopputuloksen jälkeen jäi pettymys ja pelko sen suhteen, että alkaako tästä hyvinvointivaltion hyvästely.
Tänään kävin Tampereella! Siellä on aika pieniä ritareita!
Huomenna Poriin! Vielä on muutama päivä huhtikuuta jäljellä ja sitten koittaa rakas Vappu!

Neiti E:n syntymäpäivät Tallinnassa

Neiti E on melkoisen fiksu nainen. Hän nimittäin keksi, että Tallinnassa olisi hyvä viettää syntymäpäivää. Hän myös lähetti kutsut vajaa viikko ennen h-hetkeä. Niinpä satamaan kokoontui sekalainen seurue noin puoli seitsemän aikaan lauantai-aamuna.

Neiti E tarjosi hytissä (kyllä, hytti Tallinnan laivalla!) brunssityyppisen aamiaisen. Siihen kuului tietenkin juomina mimosat. Synttäriaamiainen ilman Mimosoita olisi täysin turha! Täytyy muuten sanoa, että hytti oli aivan ihana investointi. Siellä sai aamiaisen jälkeen torkkua. Paluumatkalla otimme myös hytin, koska olimme tottuneet luksukseen. Silloinkin jotkut taisivat torkkua…

Ensimmäiset nähtävyydet olivat kaksi suomalaista koiraa. Niistä ei kuitenkaan valitettavasti ole kuvaa.

Kun näin tämän hatun kaupassa, minun täytyi sovittaa sitä. Minut pakotettiin ostamaan se. Hieno hattu, mutta huovutuksen vuoksi älyttömän kutiava. Siihen täytyy siis jonkun (ei minun!) ommella vuori. Myös muita huovutettujen hattujen kestämisvinkkejä otetaan vastaan. Olisihan se nimittäin sääli, jos noin opea hattu jäisi vain kaappiin!

Nimen perusteella Hell Hunt on lempibaarini. Harmi, että se oli suljettu.

Vanhan kaupungin kadut olivat aika hiljaiset aamupäivästä. Mekään emme oikein tienneet, minne pitäisi mennä – paitsi kaljalle.

Yksi meistä valitsi kirkon baarin sijaan.

Loput valitsivat baarin. Tykkään Tallinnan tarjonnasta ja hinnoista.

Olde Hansan sisäänheittäjänainen ihastui meihin. Hän jakoi meille alennukseen oikeuttavia keskiaikaisia onnenkolikoita useamman kappaleen. Hän kertoi, että niistä voisi tehdä korvakorut. Taidan muuten tehdä!

Neiti E oli varannut meille pöydän Leib Resto ja Aedista. En voi muuta kuin suositella. Todella hyvää ruokaa kohtuulliseen hintaan. Kuvassa on alkuruoka.

Pääruoka taisi jäädä kuvaamatta kohteliasuuden tai herkullisuuden vuoksi. Jälkiruuaksi herra N yllytti meitä ottamaan Con la Moscaa. Niin sitä vain laitettiin alkoholi palamaan!

Neiti E:n epäilevä tai analysoiva ilme Con la Moscan jälkeen.

Olihan se näyttävä liekkileikki!

Perinteinen jälkiruoka-cappuccino söpöstä mukista.

No sinne Olde Hansaan, kun meillä oli niitä alennuskolikoitakin.

Tunnelma oli hämärä ja keskiaikainen. Ravintolan omat oluet tarjoiltiin litran astioista. Ne olivat hyviä. Vessa oli aikamoinen kokemus. Suosittelen.

Eipä tiennyt tyttö, millaista yllätystä herrat suunnittelivat, kun hän kameralle poseerasi.

Herrat N ja J päättivät yllättää neiti E:n pukeutumalla keski-aikaisiin vaatteisiin!

Herrat saapuivat paikalle onnittelulaulua laulaen ja kynttilää kantaen. Tunnelma oli vähintäänkin liikuttava.

Ei sitä joka syntymäpäivilleen keskiaikaisia miehiä saa – kai!

Niiden tunnelmien jälkeen oli hyvä suunnistaa iltapalan (joo, söimme taas!) jälkeen takaisin laivaan ja Helsinkiin. Sen verran iski Tallinna-hulluus, että ostin laivalta proseccoa, jonka kyljessä oli TallinkSiljan logo. Hoh, hoh. Ei saisi päiväreissun päätteeksi päästää ihmistä tax freehin.

Juomamokasta huolimatta reissu oli kertakaikkisen ihana. Täydellinen idea lähteä päivän kaupunkilomalle viettämään syntymäpäiviään! Mihin ensi vuonna?