Viikonlopun Irtiotto Gdanskissa

Maaliskuun alussa päätimme ottaa parin päivän irtioton arjesta ja lähteä Gdanskiin. Kaupunkiin pääsee näppärästi ja edullisesti lentämällä suoraan Turusta. Siitä syystä se on aika usean synttärisankarin ja polttariporukan vakikohde.

Halusin panostaa yöpymiseen, joten valitsin hotellin nettisivuilla olevien kauniiden kuvien perusteella. Yöpaikkamme oli Mercure Gdansk Stare Miasto. Hotellin vastaanotossa kysyttiin, haluammeko huoneen korkealta vai matalalta. Halusimme korkealta ja päädyimme 16. kerrokseen. Se oli aivan mahtava valinta, sillä ikkunasta oli upea näköala.

Hotellin vieressä oli ostoskeskus. Kiersimme ostoskeskuksen nopeasti, ja mukaani päätyi New Yorkerista jopa neljä paitaa. Ei niin kovin mielikuvituksekas ostospaikka, mutta ainakin sain vaatevarastoani hivenen kartutettua.

Upean maiseman lisäksi ikkunalla oli leveä ikkunalauta. Täydellinen paikka ihailla kaupungin öisiä valoja. Jonain päivänä vielä asun asunnossa, jossa on leveät ikkunalaudat!

Matkustaessa tykkään aina kiivetä jonnekin korkealle katsomaan kaupunkia kokonaisuutena. Maisemat viehättävät. Matkaseuralaiseni alkoi verrata kaupungin maisemaa hänen mielestään huomattavasti parempaan merinäköalaan. Mielestäni niitä ei voi verrata. Kumpikin on kauniita. Kummallekin on aikansa ja paikkansa.

Emme tarvinneet näitä pulloja. Sen sijaan kyllä ihmettelin aika paljonkin sitä, että mitä ihmettä nämä ovat. On se kai hyvä, että Sveitsissä on krapulaa varten kehitetty ihan oma juoma? Eikö kukaan kuitenkaan ole kertonut, että sillä saattaisi olla Suomessa kovat markkinat?

Ensimmäisenä iltana metsästimme sopivaa ravintolaa melko kauan. Olimme katsoneet valmiiksi ravintolan, joka vaikutti hyvältä. Sinne päästyämme meille todettiin tylysti, että paikka on täynnä. Jouduimme siis siihen matkailun inhottavimpaan puoleen: nälkäisenä ravintolan etsimiseen.

Päädyimme Elephant Clubiin. Siellä oli  liveartisti soittamassa miellyttävää musiikkia. Ruoka oli hyvää ja kuten kuvasta näkyy: pihvi oli valtava! Suosittelen ravintolaa erityisesti sen mukavan ilmapiirin vuoksi. Ainut vapaa pöytä oli harmiksemme sellaisen käytävän varrella, josta ei nähnyt esiintyjää. Jos olisimme nähneet, olisimme varmaan viipyneet paikassa pidempään.

Hotellin aamiainen ei kuulunut huoneen hintaan, ja erikseen ostettuna se olisi maksanut paikalliseen hintatasoon nähden aivan liikaa. Ostimme siis läheisestä supermarketista aamiaistarvikkeet, ja söimme taatusti yhtä hyvin kuin hotellin aamiaisella. Minibaarin antimia siirtäessä pois ruuan tieltä tulin miettineeksi sitä, että ostaako joku minibaarista joskus jotain. Olisi paljon kätevämpää, jos hotellihuoneissa olisi tyhjä jääkaappi.

 

 ”Hiiioooooooo……

……Hop!!!!”

Gdansk on mielestäni viehättävä ja kodikas pieni kaupunki. Aika paljon siitä tulee mieleen Turku. Siellä on vanhoja rakennuksia, kivoja ravintoloita ja joki. Se on myös tarpeeksi pieni.  Tykkäsin kaupungista kovasti.

 Toisena päivänä kävimme lounaalla Patio Españolissa.

Söimme tapaksia, kuten espanjalaisessa ravintolassa kuuluu. Ne olivat todella hyviä, ja kyseinen lautanen oli riittävä kahdelle hengelle kevyehköksi lounaaksi.

Joimme sangriaa, kuten espanjalaisessa ravintolassa kuuluu. Se oli hyvin maukasta. Suosittelen kovasti tätä ravintolaa espanjalaisen ruuan ystäville.

Filmitähti! Polskie Kino on elokuvateatteriksi sisustettu baari. Juomat olivat siellä enemmän kuin kohtuuhintaisia.

Olimme baarissa puoli neljän maissa iltapäivällä. Voisin kuvitella, että baari on aika paljon tunnelmallisempi illalla. Siinä siis yksi syy vierailla Gdanskissa uudelleen: täytyy nähdä Polskie Kino by night.

The Virgin Suicides: tylsää synkistelyä

Otin jostain syystä Kuubaan matkalukemisekseni Jeffrey Eugenidesin The Virgin Suicides. Kuubaan se myös jäi. Se oli kirja, josta tiesin lukemisen jälkeen, että ei enää uudelleen, kiitos.
Kirjan oli ilmeisesti tarkoitus olla mustaa huumoria. Mielestäni se oli mustaa tylsyyttä. Toisaalta musta tylsyys saattaa olla kuvatun lähiöelämän todellisuus. Tarina kertoo siitä, miten silmien edessä tehdään kuolemaa, mutta kukaan ei huomaa sitä ennen kuin on liian myöhäistä. Rakkauslaulut eivät pelasta, jos ne soitetaan liian myöhään. Ihailevat katseet eivät virkistä, jos sanoja ei koskaan lausuta.
Kirjan henkilöhahmot ovat vastenmielisiä – sekä itseään murhaavat tytöt että itsemurhista kertovat pojat. Hahmot ovat itsekeskeisiä, tirkistelynhaluisia, shokeeraamishakuisia sekä huomiota kerjääviä mutta lopulta erittäin saamattomia. Tytöt eivät uskaltaneet lähteä ovesta ulos, eikä pojat uskaltaneet kulkea ovesta sisään.
Itsemurhista vihjailtiin ensimmäisiltä sivuilta lähtien niin paljon, että lopulta niitä vain alkoi odottaa. Koska henkilöhahmoja kohtaan tunsi vain inhoa, ei niihin samaistunut eikä lopetusta pitänyt traagisena. Enemmänkin se oli kärsimyksen lopetus. Se saattoi kyllä olla tarkoituskin.