Berliini: Täydellinen sunnuntai Mauerparkissa

Täydellinen sunnuntai alkaa täydellisellä aamiaisella. Täydellinen mikä tahansa päivä alkaa täydellisellä aamiaisella. Sehän nyt on itsestäänselvää. Sanoin Neiti P:lle, että haluaisin mielelläni syödä aamiaiseksi munakasta. Ihana juustolla, kinkulla ja tomaatilla täytetty munakas löytyikin hotellin viereisestä Gago-kahvilasta (Bülowstraße 86). Olin myös tosi iloinen siitä, että munakkaan kanssa sai noinkin runsaan salaatin. Neiti P söi aamiaiseksi kaakaota ja croissanttia. Croissantti oli kuivaa, eikä hän pitänyt paikasta. Se oli aika pieni ja persoonaton. Itse kuitenkin suosittelen munakkaiden ystäville, jos sattuu liikkumaan tuolla päin.

Aamulla satoi, joten olin vähän skeptinen sen suhteen, kannattaako Mauerparkkiin lähteä. Neiti P sai minut kuitenkin ylipuhuttua. Olimme onnekkaita, sillä aamun jälkeen sää muuttui paljon paremmaksi. Kiersimme alueen ja jäimme juomaan vastapuristettua appelsiinimehua nurtsilla. Ihanaa.

Mauerpark on Berliinissä se paikka, johon ihmiset sunnuntaisin kokoontuvat. Siellä on iso kirppisalue sekä musiikkiesityksiä – joskus siellä on jopa karaoke! Karaokeen emme päässeet, mutta erilaisia musiikkiesityksiä kyllä onneksemme näimme. Kirpputorilla on vanhan tavaran lisäksi myynnissä kaikenlaisia koruja ja muita käsitöitä. Ostin ylläolevissa kuvissa olevat korvikset. Korviksissa on valokuva taivaasta. Kysyin myyjältä, ovatko korujen koukut hopeaa. Hän totesi, ettei ole, mutta voi kyllä vaihtaa ne minulle hopeisiksi. Kysyin, mitä se maksaa. Hän sanoi, että kuuluu palvelun hintaan. Siinä vasta asiakaspalvelua!

Lounaspaikaksi valitsimme sattumanvaraisesti Oderquelle Berlinin (Oderberger Straße 27), joka sijaitsi lähellä Mauerparkia. Lounassalaatti oli hyvää. Katoissa olevat valoletkut olivat kamalia.

Lounaan aikana taisi jälleen sataa vähän, mutta se meni ohi. Päätimme jäädä koko päiväksi hengailemaan Mauerparkin alueelle, koska olimme muina päivinä metroilleet ympäri Berliiniä. Viimeisenä iltana oli aika ottaa rennosti.

Otimme läheisestä kaupasta mukaamme siideriä ja olutta, kun lähdimme takaisin Mauerparkiin nauttimaan musiikkiesityksistä.

Tässä välissä minun on ihan pakko kertoa, millaiset vessat Mauerparkissa oli. Kirppisalueella oli muutama bajamaja. Ensimmäisen bajamajan lattia oli rikki. Sitkeänä, Italiassa kaikkeen tottuneena, matkaajana päätin kuitenkin mennä sinne. Rikkinäinen lattia toi kokemukseen vain lisää extremeä. Toinen bajamaja puolestaan heilui koko toimenpiteen ajan niin pahasti, että jännitti, lennänkö sieltä ulos ennen kuin saan asiani hoidettua. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Ja ei, paperia ei ollut.

Näimme kahdesti viehättävän naislaulajan esityksen, mutta luonnollisestikaan en ottanut naisesta kuvaa – otin kuvan roskiksesta. Neiti P ihastui laulajaan niin paljon, että osti hänen cd-levynsä. Niin taisi moni muukin ihastua, koska levyjen menekki oli suuri.

 Kyllä minä sentään jotain ymmärsin – nimittäin kuvata kuumaa rumpalimiestä. Oli ihan älyttömän hauska katsoa, kuinka ihmiset tanssivat antaumuksella tämän bändin tahtiin. Musiikki oli kyllä sen verran rytmikästä, ettei siinä yksinkertaisesti voinut pysyä paikallaan. Hiekka pölisi ja ihmiset hymyili. Aivan mahtavaa!

Ostin itselleni tuliaisiksi pari magneettia. Nyt ne muistuttavat minua eteisessä siitä, että Berliinissä kaikki on mahdollista. Ja että kapitalismista tulee nauttia? Eikun…

Kirppisalueella myytiin tuoreita vohveleita. Haaveilin niistä koko päivän, joten lopulta oli pakko maistaa. Taikina taisi loppua meidän jälkeemme, joten kannatti mennä edes siinä vaiheessa. Hyvää oli.

Onni on sunnuntai, jolloin paistaa aurinko ja saa rauhassa nauttia hyvästä oluesta, joka pehmeästi hellii makuhermoja. Taustalla nuori poika lauloi livenä. Täydellisen nautinnon hetki.

Siellä hän lauloi. Jos jollekin on jäänyt epäselväksi se, mitä Berliinissä kannattaa sunnuntaina tehdä, niin todetaan nyt kovaan ääneen: MENKÄÄ MAUERPARKIIN. Neiti J totesi tuona päivänä, että muistaa jälleen, miksi asuu Berliinissä. Tunnelma oli ihanan leppoisa.

Ankkoja. Poistuimme Mauerparkista läheiseen Biergarteniin. Neiti J:n työkaverit sattuivat olemaan siellä yhtäaikaa ja istuimme heidän seurassaan jonkin aikaa. Inhottavaa Biergartenissa oli se, että laukut tarkastettiin, eikä alueelle saanut viedä omaa vesipulloa. Muutenkin Saksassa oli ärsyttävää maksaa vedestä melkein enemmän kuin oluesta. Hanavettäkään ei saanut ilmaiseksi. Suomessa osaa kyllä arvostaa sitä, että yleensä hanavesi on ilmaista ja viinin kanssa sitä saa pyytämättäkin.

Vähemmän yllättäen päätimme iltamme italialaiseen ravintolaan, jossa oli todella edulliset pitsat. Ne oli myös hyvät pitsat. Kaikesta googlailusta huolimatta en löytänyt pizzerian nimeä. Joka tapauksessa hyvä reissu päättyi hyvään pitsaan.

Katso myös:

Berliini: Ei niin tyypillinen juhannuslauantai

Berliini: Miten sujui juhannusaatto?

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Hostellivinkki Berliiniin

Poseerauksia punaista graffitiseinää vasten

Berliini: Ei niin tyypillinen juhannuslauantai!

”Ota kuva, kun mä syön würstia!”

Lauantain aamiaisen söimme Butterin (Pappelallee 73) aamiaisbuffetissa. Neiti J totesi, että paikan aamiaismenu on parempi kuin buffet-aamiainen, mutta lauantaiaamulla oli tarjolla vain buffet. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen.


Sinänsä oli hassua mennä toiselle puolella kaupunkia syömään aamiaista, kun aamiaisbuffet olisi ollut suunnilleen samaan hintaan tarjolla myös hotellissamme. Olimme kuitenkin päättäneet, että haluamme syödä joissain kivoissa paikoissa. Hotelliaamiaiset ovat myös yleensä liian aikaisin.

Seuraavaksi suuntasimme ostoksille aivan liian moneksi tunniksi. Siitä ei ole kuvia. Kitisin, että haluan viiniä. En saanut, vaan minua kutsuttiin vanhaksi juopoksi. Muistelen sitä ikuisesti katkerana. Nyyh. Sain kuitenkin italialaista jäätelöä ja muutaman vaatekappaleen, joiden ostamisesta tuli heti huono omatunto. Se, että vihaan ostoksilla olemista, edesauttaa sitä, että minulla on rahaa matkustaa. Ostan vain tarpeellisen, enkä aina edes sitä.

Ostosten jälkeen otimme metron Kreuzbergiin ja etsimme sopivan ruokapaikan. Valitsimme täysin sattumanvaraisesti Lone Star Taquerian (Bergmannstraße 11). He osasivat tehdä erittäin hyviä tuoreita tacoja ja mojitoja. Muiden kuin minun ruoka-annokset olivat keskinkertaisia. Palvelu oli ala-arvoista. Tarjoilija suhtautui todella töykeästi siihen, kun neiti J tiedusteli, onko heidän ruokatarjouksensa voimassa. Miksi he ovat laittaneet tarjouksen, jos eivät toivo sitä käytettävän? Jätimme tippiä 50 senttiä.

Jalkapallo ei kiinnosta minua yhtään. Ennen Berliiniä olin katsonut elämäni aikana yhden kokonaisen jalkapallopelin. Se tapahtui ehkä seitsemän vuotta sitten treffeillä. Ei ole minun juttuni. Oletin, että se ei olisi Neiti P:n tai J:nkään juttu, mutta he halusivat katsomaan saksalaista jalkapallotunnelmaa. Peliä ei kuulemma olisi päässyt pakoon missään.

Päätimme sitten ottaa pelistä kaiken irti ja kävimme ostamassa kaupasta Saksan joukkueen kannutussetin. Edellisiltana tapaamamme herrat olivat luonnollisesti myös menossa katsomaan peliä ja seurasimme heitä Yaamiin. Yaam (An der Schillingbrücke) oli tosi iso paikka, jossa järjestetään keikkoja. Siellä oli ulkona tilaa sekä iso halli, jonka yhteen seinään heijastettiin peli screeniltä. Paikka oli ihan täynnä ihmisiä. Se oli ehkä yksi elämäni hämmentävimmistä tilanteista, mutta siellä olimme. Kyllä jalkapallo yhden pelin verran jaksoi viihdyttää, mutta ei haitannut, että se oli ainut peli, jonka näin tämän vuoden MM-kisoista. Katsellaan taas neljän vuoden päästä…

 

 

 

 

 

 

 

Pelin jälkeen hyppäsimme jälleen metroon ja joimme illan viimeiset Rieslingit jossain päin Berliiniä. Taidekuvien ottaminen oli pakollista. Enempää emme jaksaneet, vaan lähdimme hotellille nukkumaan.

 Hotellin lähellä olleesta kebab-paikasta oli pakko hakea yöpalaksi halloum-pitaleipä. Se oli hyvää! Suomesta ei ilmeisesti saa halloum-pitaleipiä kebab-paikoista? Jos saa, niin korjatkaa väärinkäsitykseni ja juoksen syömään niitä seuraavana krapulapäivänä/yönä!

Katso myös:

Berliini: Miten sujui juhannusaatto?

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Hostellivinkki Berliiniin

Poseerauksia punaista graffitiseinää vasten

Matkalla opittua

1. Suunnittelemattomuus on tie rentouteen. Herätyskellot ja aikataulut kuuluvat arkeen. Jos kuitenkin aikoo tehdä jotain suunniteltua, kannattaa tehdä se loppuun asti. Jos ollaan menossa jollekin tietylle opastetulle retkelle, varataan sinne paikka etukäteen. Muuten saattaa joutua hivenen improvisoimaan ja stressaamaan.

2. Ihmisillä on erilaisia haluja. Aikuiset ihmiset voivat tehdä asioita erikseen. Jokainen kaipaa aikaa myös itselleen tai omille kiinnostuksen kohteilleen. Elämää helpottaa kuitenkin kovasti se, että sopii tapaamisajan ja -paikan etukäteen. Puhelin ei välttämättä toimi, poke saattaa olla ilkeä tai ulkona voi sataa vettä. Vaikka matkakumppanin kanssa olisi vessa- ja viinitarvetta myöten synkronoitu, telepatia ei siitäkään huolimatta toimi.

3. Jos toisella on nälkä/jano/vessahätä, täytyy siihen reagoida välittömästi.

4. Hostellien dormeissa nukkumisen jälkeen arvostaa äärettömästi sitä, että saa pukea yöasun päälleen valot päällä.

5. Kymmenen vuotta vanhassaa matkaoppaassa saattaa olla vanhentunutta tietoa. Kannattaa tarkistaa aukioloajat ja pääsymaksut.

6. Kannattaa tarkistaa myös kuukausi, jolle on esimerkiksi yösijan varannut.

7. Sekin on hyvä tarkistaa, onko luontopolun päässä tarjolla ruokaa.

8. Viiniä kannattaa aina ottaa varmuuden vuoksi mukaan – ellei ole menossa baariin.

9.  Ei pidä olettaa mitään. Oletukset ovat aina vääriä.

10. Pakatessa kannattaa kiinnittää huomiota vaatteiden käytännöllisyyteen ja siihen, että on mukana useammat kuin yhdet kengät. Converset eivät ole vaelluskengät enää viiden päivän jälkeen.

11. Vesipullon voi täyttää vessassa. Jos on kapinallinen, voi sen täytyää jopa lentokenttien lämpimällä vedellä. Vesi on tärkeää. Vesi on hyväksi. Vesi on elämä.

Lentokenttäbloggari tässä moi!

Kolme tuntia aikaa hengailla Arlandan lentokentällä. Aikaa on siis esimerkiksi sen testaamiseen, miten Bloggeriin otetaan kuva iPadilla. Näköjään todella epäkätevästi.
Täytyy nyt kyllä sanoa, että tämä lentokenttä on pala taivasta verrattuna Helsinki-Vantaaseen. Täällä on viihtyisiä kahvioita, paljon pistorasioita, ilmainen netti ja paljon tilaa istua myös kahvioiden ulkopuolella. Helsinki-Vantaalla jouduin istumaan lattialla, kun en halunnut mennä ravintolaan. Mutta hei, Ruotsissahan kaikki on aina paremmin!  Sitä mieltä kuuluu olla. Mielen kuuluu rentoutua ja piristyä heti, kun raja on ylitetty.
Niin se onneksi yleensä menee reissuillani. Unohdan stressin. Olen jopa liiankin huoleton. Huomasin eilen, että neiti E oli varannut vääriksi päiviksi hostellimajoituksen. Loppuviikon majoitus ei ollutkaan siis varmaa. Ajattelin, että ei hätää, kyllä me jotain löydetään. Neiti S muistutti minua siitä, miten kerran olin ehdottanut nukkumista taivasalla hautausmaan vieressä. Ihan pätevä paikka se oli. Rauhallinen ja viihtyisä. Tällä kertaa kuitenkin varmistimme päädyn hostelliin varaamalla huoneen toisaalta.
Ensimmäinen kirja (Tohtori Jekyll & Herra Hyde) on luettu jo tässä vaiheessa. Onneksi mukana on vielä kaksi kirjaa. Kiitos toisen lainaamisesta neiti S! Ja kiitos muitenki kaikesta Vantaan majoittajilleni. En olisi voinut uneksiakaan siitä, että saan aamupuuroa ja -kahvia viiden aikaan aamulla. Sillä pärjäsi hyvin Arlandaan saakka.

Kolmen tunnin päästä lennetään taas!

Kohti Skotlantia

Keltaisehko laukku on pakattu. Satunnaisesti tein päätöksen siitä, mitä tarvitsen 1,5 viikon reissulla. Kynnyskysymykseksi nousi housut. Päätin ottaa mukaani vain yhdet housut. Kaksi eri mekkoa täytyy olla, mutta yhdet housut saavat riittää!
Skotlantiin matkustaessa täytyy muistaa kolme asiaa: 1. Passin tulee olla voimassa vielä ainakin 6 kk. 2. Euro on väärä valuutta. Täytyy vaihtaa rahaa. 3. Tarvitaan adapteri, jotta pistorasioita voi käyttää.
Ei kai muuta. Alushousuja on riittävästi ensi torstaihin asti. 
Matka voi alkaa!