Lissabon, Portugali: Matkavinkki – Mene akvaarioon!

Saavuimme äitini kanssa Oceanário de Lisboaan eli Lissabonin akvaarioon. Äitini totesi: ”Tämän paikan nimi on Bem-vindo!” Hahah. Kyllä se bem-vindo taitaa kuitenkin tarkoittaa tervetuloa.

Kyseessä oli jättisuuri akvaario, jossa kaikki kalat elivät yhdessä. Akvaariota pääsi kiertämään monessa eri kerroksessa, ja se oli todella vaikuttava. En ole eläintarhojen ystävä, mutta tällaisen akvaarion olemassaolon ymmärrän. Siinä kaloilla on oikeasti tilaa elää ihan kuin eläisivät oikeassa elinympäristössään.

Akvaariossa meneillään oli jokin kilpikonnateema. Kilpikonnille oli oma näyttelynsä, mutta se ei jäänyt laisinkaan mieleeni. Luultavasti odotin enemmän kuin sain.

Akvaario itsessään oli kyllä aivan mieletön kokemus. Suosittelen kaikille. Siellä olisi voinut tuijotella tuntikausia kalojen liikkeitä.

Yksi jännimmistä asioista oli tietenkin haiden bongaaminen. Tuolla se hai tulee, iik saanko tällä kertaa kuvan? Siellä hait uiskentelivat muiden kalojen mukana.

Pingviinit – nuo aina yhtä suloiset veijarit.

Maailmassa on kyllä niin paljon erikoisia ja erityisen fiksuja kaloja. Tämänkin maastoutumistaito on ällistyttävä.

Akvaarion jälkeen päätimme tähyillä merta yläilmoista ja lähdimme kierrokselle maisemahisseillä.

Poseerauksia vuosijuhlamekossa

 
Kävi sillä tavalla hassusti, että ilmoittauduin Turun yliopiston pohjalaisen osakunnan vuosijuhliin, pyysin avecin ja töistä vapaata. Vasta sen jälkeen kokeilin iltapukujani. Toinen oli rikki ja toinen liian iso. Onneksi ASOSin nettikauppa pelasti. Löysin mekon todellakin kohtuuhint…naurettavan halvalla ja sain sen nopeasti kuriirikuljetuksena työpaikalleni. Suosittelen, eikä ole edes maksettu mainos. Nyyh.
 
Jos etiketin mukaan pitää pukeutua iltapukuun, pitää hiukset myös olla kiinni. Silloin, kun satun Linnanjuhlia katsomaan, niin kauhistun ihmisten hapsottavista hiuksista. Mikä siinä on, että pukuun voi kyllä panostaa, mutta hiukset saattavat sojottaa miten sattuu? Hiukset kiinni ihmiset! Laitoin itse hiukseni Glitterin tuotteiden avustuksella. Se oli varsin näppärää. Tämäkään ei ole maksettu mainos. Nyyh.
 
 

Ruotsinlaivalla: Antti Tuisku -risteily

Antti Tuisku – tuo suurin syy lähteä Itämerelle. Se herra meinaan vetää parhaat bileet sielläkin.
 
 
Kymmeneen vuoteen mahtuu aika monta Antti Tuisku -risteilyä. Monessa seurassa on oltu, ja joskus jopa huijattu joku matkustaja mukaan hänen tietämättä, mihin on oikeastaan menossa. Yleensä aina paikalla on kuitenkin ollut neiti R. Hän totesi hyttiin päästyämme, että viime näkemästä on 1,5 vuotta. En ollut uskoa korviani! 1,5 vuotta! Mihin tämä aika oikein menee? Onneksi oli 23 tuntia aikaa vaihtaa kuulumisia.
 
Koska roolihahmoni Auroran punaista huulipunaa kehuttiin paljon, päätin jälleen kerran alkaa käyttää huulipunaa ihan Terhinäkin. Sain heti karaoke-baarissa kommenttia siitä, että huuleni ovat liian punaiset. Ihan pieni vinkki miehille, että naista ei kannata yrittää iskeä vittuilemalla. Ei se toimi. Onneksi punainen huulipunani sointui sentään Hugo Bossiin, jonka mainoksessa poseeraa elämäni mies. Neiti R:n mielestä minun ja Jaredin yhteiskuvan ottaminen oli tosi noloa. Ei minun mielestäni vaan.
 
 
Mitä ihmettä sitä tekee ruotsinlaivalla seuraavana päivänä, kun bileet on ohi? No tietenkin hakee Tax Freestä kuohuviiniä ja juoruaa hytissä sen ääressä satamaan asti. Baltic Princessille suuri plussa siitä, että heillä oli kohtuuhintaista kuohuviiniä kylmässä. Ei tarvinnut virittää hytin roskiksesta ja märästä pyyhkeestä jääkaappia – no taidettiin silti vähän virittää.
 
Jouduin risteilyllä jonkinlaisen herkkuhimon valtaan ja vedin pussillisen sipsejä ja älyttömän määrän salmiakkeja. Herkuista kieltäytymisellä on selkeästi varjopuolensa. Painoin kuitenkin mieleeni myös sen tunteen, kun heräsin yöllä ja muistin syöneeni illalliseksi vain noita kahta äsken mainitsemaani tuotetta. Örgh.
 
 
Kuoharit, sipsit, salmiakit, huulipunat, hiusharjat ja juorut jaettuina saavuin satamaan rokkistaran näköisenä. Uujeah. Kiitos jälleen kerran Antti Tuisku ja neiti R!