Turkuun on tullut kevät!

Turussa on kevät! Lauantai-aamun kevät-aamiaiseen – tai oikeastaan mihin tahansa neiti E:n kanssa nautittavaan aamiaiseen – kuuluu ehdottomasti kuohuviini. Se on ainoa, jota molempien ruokavalioon sopineesta kananmuna-raejuusto-tomaatti-aamiaisesta on kuvaushetkellä vielä jäljellä.

Kotiini on ilmestynyt kukkia, koska olen saanut niitä esitysten jälkeen yleisöltä. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun sain kukkia vielä ensi-illan jälkeenkin. Kukat ovat ihania! Sanoinkin Neiti E:lle, että tässä on nyt suuri riski siihen, että joudun ostamaan itse uusia kukkia tilalle, kun nuo lahjaksi saamani kuihtuvat.

Meidän oli tarkoitus pitää terveysbrunssi luonani, mutta väärinkäsitysten jälkeen päivän ruokavaliosta tuli kaikkea muuta kuin terveellinen. Ei se mitään. Sitäkin nautittavampaa ruoka, aurinko ja seura olivat. Neiti E poseeraa jokirannassa. Taustalla hänen lempiravintolansa Tintå, jossa ei ollut vapaita pöytiä.

Roolihahmollani oli hiukset kiharalla. Kiharat ovat yön aikana muuttuneet sekaviksi laineiksi. Ratkaisu: panta päähän. Neiti E totesi, että panta sopii täydellisesti takkiini. Totta.

Kauniin uuden kirjastosiltamme lasit ovat osittain rikki. Vandalistit leimattiin syylliksi, kunnes tajuttiin, että kyseessä on tuo ihmistä suurempi julma voima: sää. Rikkinäinen lasi oli Neiti E:n mielestä kaunis. Sirpaleethan tuottavat onnea.

 

Ja onnea kyllä on Turku, Aurajoki, aurinko ja kiireetön päivä.

Neiti E:n kyttäysilme. ”Nyt täytyy kytätä, missä on vapautuva pöytä.” Eilen oli tosiaan niin lämmin, että jäimme ulos istumaan ja nauttimaan juomistamme.

 
Valitsin haudutetun teeni nimen perusteella: Aurajoen rannalla.

Ruoka-aikaan seuraamme liittyi herra S. Tintå oli täynnä. Di Trevi oli täynnä. Hetken neuvoteltuamme valitsimme villin kortin: Fonttiin mahtui.

 
Fontti oli oikeastaan ihan kiva paikka. Olimme asennoituneet siihen, että täytyy saada pitsaa. Pitsaa oli listalla ja kaikki löysivät itselleen sopivan vaihtoehdon. Tässä kohtaa täytyy todeta, että halusimme siis hyvää pitsaa – tämä lisäsi jännitystä ruokaa odotellessamme. Inhoan sitä hetkeä, kun ruoka on tilattu ja sitä odotellaan pöytään. Neiti E ja Herra S yrittivät sanoa, että se on sitä aikaa, jolloin pitää nauttia toisten seurasta. Höpöhöpö. Se on aikaa, jolloin odotellaan rauhattomana ja hermostuneena ruokaa, eikä keskitytä mihinkään.

Siinä se on! Paheellinen pitsani. Siinä oli rasvaa ja siinä oli juustoa. Siinä oli niin paljon juustoa, että se oli jopa minun mielestäni liikaa. Kokemukseeni voi toki vaikuttaa se, että olen viimeisen kuukauden aikana vähentänyt rasvan ja juuston määrää radikaalisti. Toimisi varmasti täydellisenä krapulapitsana. Eilen se oli kuitenkin liikaa. Mahaan sattui ja teki mieli kulkea vyöryen eteenpäin. Hyväksyn sen kuitenkin hyväksi pitsaksi. Ja se ei ole ihan vähän se.

Valoja ja varjoja: puolivälissä

 
Puolet esityksistä on jo ohi. Ihan hullua!
 
Yleisön suusta:
”Tämä sai ajattelemaan!”
”Tosi hyvä, ettei asiaa käsitelty itsestäänselvillä aiheilla.”
”Ihanan inhimillinen!”
”Mä luulin sua koiraksi!”
”Todella monella tavalla koskettava esitys”
”Aivan upea!”
”Se oli hyvä ja säkin olit hyvä”
”Ai, oliko siinä näytelmässä joku oikeasti sokea?”
”Mitä, eikö se ollutkaan oikeasti sokea?”
”Koira varasti koko show:n!”
 
Haluatko missata tämän esityksen? No et halua! Vielä on kolme mahdollisuutta jäljellä.

Valoja ja varjoja: alle viikko ensi-iltaan

 
Minulle kävi tammikuun lopussa todella hassu juttu. Olin ollut lauantai-iltana jossain juhlimassa, ja makasin sunnuntaipäivänä koko päivän sängyssä tai sohvalla. Ihan niin kuin suomalaiseen kulttuuriin kuuluu. Näyttelijä-itsetuntoni oli kokenut kolahdiksia ja olin pohtinut, onko minusta mihinkään.
 
Puhelin soi. Minulta kysyttiin, haluanko lähteä mukaan Valoja ja varjoja -nimiseen näytelmään. Totesin välittömästi, että tottakai kiinnostaa, jos vain aikataulu on sopiva. Ei sitä joka tyttöä krapulasohvalta näytelmäproggikseen pyydetä!
 
Kiitos Neiti K:lle suosituksista ja luottamisesta kykyihini. Hän totesi heti: ”Tämä on sulle nyt sitten näytön paikka!” Just näin. Ei paineita siis. Löysin itseni työryhmästä, jossa on ohjaaja, viisi näyttelijää sekä ääni- ja valomies. Kaikki ovat todella mukavia, motivoituneita, rohkeita ja lahjakkaita ihmisiä. Muutaman viikon treeniputki on mennyt todella nopeasti.
 
Perjantain treeneissä tajusin, että ensi-iltaan on enää yksi viikko aikaa. Menimme koeyleisön edessä näytelmän läpi, ja jännitin esiintymistä enemmän kuin kuukausiin olen jännittänyt mitään. Olin varma, etten muista mitään, mitä lavalla tapahtui. Nauroinkin jälkikäteen, että nyt ei sitten ensi-illassa varmaan enää tarvitse jännittää, kun jännitin jo treeneissä.
 
Valoja ja Varjoja on ollut todella hyvä paikka oppia asioita näyttelijäntyöstä, yksinäisyydestä, ystävyydestä ja sokeudesta. Näkövammaisten maailma on ollut ennen tätä proggista itselleni täysin vieras. Paappalan Mamma (eli isoäitini äiti) ei nähnyt vanhana enää juuri mitään. Jotenkin lapselle kuitenkin jäi mieleen vain se, että Paappalan Mammalla on paksut ja hassut silmälasit. En varmasti koskaan edes ajatellut, että hän ei tosiaankaan nähnyt. Jotenkin vain yhdistin sen vanhuuteen.
 
Olen ollut järkyttynyt ja hämmentynyt, kun olen kuullut, millaisia ennakkoluuloja ihmisillä on – tai miten hassusti ihmiset käyttäytyvät. Osa tietenkin tietämättömyyttään ja varmasti vain pieni osa ilkeyttään. Vieraan maailman kohtaaminen on haaste kelle tahansa.
 
Tänään itse kompuroin treeneissä, kun valot sammuivat. Ei sitä näkevänä ihmisenä osaa pimeässä hahmottaa, miten pitäisi kulkea varovasti.  Kaupungin valot valaisevat öisinkin vessaan haahuilevan kulkijan, eikä oikeaa pimeyttä juuri koskaan kohtaa.
 
Myös yksinäisyys ja ystävyys ovat teemoja, joita olen proggiksen aikana miettinyt. Ihmiselle on tärkeää, että vierellä on joku, jolle voi puhua. Ihmisen täytyy saada purkaa ajatuksensa ja tunteensa.
 
Yksinäisyyttä ja ystävyyttä voi kokea monella eri tavalla.
 
Viisi päivää ensi-iltaan. Tervetuloa katsomaan!
 
Valoja ja varjoja esitetään Köysiteatterilla pe 21.3, la 22.3, ke 26.3, to 27.3, pe 28.3 ja la 29.3. Aina klo 19. Lisätietoja: https://www.facebook.com/events/1441696902728279/