Irlanti 2012
Julkaistu Lilyssä 17.2.2012
Galway
Irlannin matkamme ensimmäinen kohde oli Galway. Lensimme Turusta Tukholmaan, Tukholmasta Dubliniin, ja matkustimme bussilla Dublinista Galwayhin. Aikaa tähän kaikkeen meni useita tunteja. Olimme Galwayssa paikallista aikaa n. klo 15.30.
Yksi matkaseurueemme jäsen halusi suunnata suoraan Inis Oirr -saarelle. Hän jännitti koko bussimatkan, ehtisikö hän viimeiseen lauttaan. Kaksi muuta yrittivät rauhoitella häntä ja saada aikaan rennon ilmapiirin. Tämä onnistui vaihtelevalla menestyksellä. Ystävä ei ehtinyt lauttaan, mutta lautta ei suinkaan ollut viimeinen. Seuraava lautta lähti parin tunnin kuluttua.
Tämä tapahtumasarja kuvaa jotenkin todella hyvin sekä suomalaisia että irlantilaisia. Suomalainen nainen stressaa bussimatkan ajan jokainen lihas jännittyneenä, että mahtaako hän ehtiä lauttaan. Lautta lähtee, mutta irlantilainen asiakaspalvelija toteaa, että kyllähän täältä vielä yksi lautta menee, ei hätää. Irlannissa asiat eivät ehkä järjesty odotetulla tavalla, mutta lopulta ne kuitenkin järjestyvät jollain tavalla. On siis tarpeetonta stressata turhan takia.
Minun ja matkaseuralaiseni, kutsutaan häntä vaikka neiti A:ksi, oli tarkoitus sohvasurffailla Galwayssa. Odotettu isäntämme lähetti pari päivää ennen reissun alkua viestin, että emme voikaan majoittua hänen luokseen. Olin lievästi sanottuna närkästynyt. Olisi voinut ilmoittaa aiemmin, niin olisimme ehtineet etsiä toisen paikan.
Emme olleet varanneet hostellia etukäteen, joten kuljmme kysymässä, olisiko huoneita vapaina. Toisessa käymässämme hostellissa meitä onnisti. Hostellin nimi oli Galway City Hostel. Otimme kahden hengen huoneen, jossa oli oma kylpyhuone ja televisio. Se maksoi 25 euroa/yö/hlö. Pieni ja aika rähjäinen se oli, mutta kyllä siellä kaksi yötä ihan mukavasti vietti. Ainoa ongelma oli vesihanat, mutta ne nyt oli samanlaiset melkein kaikkialla. Suihkussa käyminenkin oli aikamoinen kokemus, kun ensin suihkusta tulee jääkylmää vettä, sen jälkeen sopivaa ja sen jälkeen tulikuumaa. Hiustenpesuista suoriuduimme joka tapauksessa.
Se ensimmäinen Guinness on aina se paras:
Ensimmäisen Guinnessimme nautimme An Pucan -baarissa. Söimme siellä myös ensimmäisen pubiateriamme. Henkilökunta oli aivan mainiota, ja illalla paikassa soi livemusiikki. Baarissa kävi kaikenikäisiä ja kaikenlaisia ihmisiä, joten suosittelen kyllä kovasti.
Seuraavana aamuna söimme aamiaista Garveys Inn -baarissa torin laidalla. Olin oikeasti huomattavasti onnellisempi kuin miltä kuvassa näyttää. Hah. Meidän piti ottaa kuva aamiaisesta, mutta jotenkin onnistuimme syömään sen ennen kuin muistimme valokuvailla. Neiti A kuvasi paikkaa tasokkaan näköiseksi, mutta rennoksi ja jopa konservatiiviseksi. Aamiaisen seurassa tarjottiin leipää, joka maistui neiti A:n mielestä ohrapuurolta.
Galwayssa vietimme aikaamme lähinnä ostoksilla ja pubeissa. Juttelimme paikallisten ihmisten kanssa ja nautimme rentoudesta. Hanavesi oli juomakelpoista mutta erittäin pahaa. Ei enää tarvitse valittaa Turun vedestä, kun on maistanut Galwayn vettä!
Quays Bar oli paikka, johon päädyimme viettämään koko lauantai-illan. Tarkoituksenamme oli mennä juomaan vain yhdet Irish Coffeet, mutta jumituimme baaritiskille. Neiti A odotti enemmän kuin innoissaan, että saisi seurata rugbya baarin jättitelevisioruuduilta, mutta valitettavasti illan peli peruttiin vain pari minuuttia ennen kuin sen olisi pitänyt alkaa. Neiti A:n pettymys oli suuri!
Ostin Galwayn markkinamyyjiltä käsintehdyn puisen kelttikorun, jonka väitettiin tarkoittavan aurinkoa. Ystäväni Rouva H kuitenkin sanoi, että koru tarkoittaa äärimmäistä naiseutta. Eipä sekään huono symboli ole kaulassa kannettavaksi. Kuva on laatua Photo Booth:
Minun olisi ehkä pitänyt hankkia jokin rakkauden symboli kaulaani, koska menetin samana iltana elämäni miehen – Edwardin:
Ehkä söpöin woodoo-nukke ikinä! Edward katosi matkalla pubista hostellille. Jos joku näkee hänet jossain yksin vaeltelemassa, palauta hänet minulle. Sydämeni on hivenen särkynyt, kun laukussani ei enää roiku maailman suloisinta Edwardia.
Ballyvaughan: pieni taivas
Sunnuntaiaamuna suuntasimme kohti Ballyvaughania. Menimme piknikille. Kuvat puhukoot puolestaan.
Sateenkaaren pää on Ballyvaughanissa. Minä olin erittäin onnellinen.
Cliffs of Moher
20 minuuttia Cliffs of Moherilla: Nopea sään muutos.
Katso kuvat!
Kaivoin kameran esiin, kun sade lakkasi ja jätti jälkeensä pelkän sumun.
Sumuinen torni.
Neiti A oli ymmärtänyt ottaa mukaan hupullisen takin.
Minä en ollut yhtä fiksu. Onneksi mukana oli sentään mamman kutoma villapaita.
Tuuli oli sen verran kova, että hame pyrki nousemaan taivaisiin.
Sää alkoi kirkastua. ”Ai tuolta ne jyrkänteet näyttävät!”
Kirkkaanpaa.
Tämähän on jo melkein aurinkoista!
Lopuksi
Irlannin reissu oli odotetusti aivan ihana. Paljon muistoja. Paljon tekstiä mielessä. Paljon kuvia kamerassa.
7 tunnin odotus Arlannan lentokentällä alkaa väsyttää. Tässä olisi ollut – tai olisi yhä – aikaa kirjoittaa reissusta jotain järkevää. En kuitenkaan pysty siihen. Pystyn ainoastaan linkittämään tähän biisin, josta jostain syystä tuli viimeisenä yhteisenä Dublinin iltanamme matkan teemabiisi. Tämä kone ei soita musiikkia, joten ei ole mitään hajua, onko tuo video oikea. Jännitysmomentti, hurraa!
”And all the roads we have to walk are winding
And all the lights that lead us there are blinding
There are many things that I
Would like to say to you but I don’t know how
Because maybe, you’re gonna be the one that saves me
And after all, you’re my wonderwall”
– Oasis: Wonderwall
Irlanti muutamaan kuvaan tiivistettynä
Julkaistu Lilyssa 6.2.2012
Dublin.
Päässäni soi koko ajan: ”I wish I could be, wish I could be like a rainbow, bringing a smile on your face…”
Jossain Pohjois-Irlannissa Road Tripin varrella. Kaunista, niin kaunista…
Oscar Wilde! ❤
Aran saaret
Kalliot ja Meri! ❤
Minä keijukainen?
Mies on paska?
Uuden vuoden retki: Praha-Varsova-Vilna-Riika
Julkaistu Lilyssä 14.1.2012



Funze de Menta – kohti unelmia ja niiden yli

Lisätietoa Funze de Mentasta:
http://www.funzedementa.com/funze-de-menta-musikaali
Mitä tehdä Wienissä? Näe Schönbrunnin linna ja eläintarha
Kas tässä on Schönbrunnin linna!
Schönbrunn on ehdoton vierailukohde Wienissä. Sinne pääsee näppärästi metrolla. Alueella on linna, todella iso puisto pensaslabyrintteineen, kukkulan päällä sijaitseva kaunis Gloriette ja eläintarha. Vierailuun kannattaa siis varata vähintään yksi päivä. Me kävimme Schönbrunnissa kahdesti, koska ensimmäisenä päivänä ehdimme kiertää vain eläintarhan ja puiston. Seuraavana päivänä palasimme linnaan.
Kiersimme linnassa Imperial Tourin, joka sisälsi 26 huonetta. Toinen vähän kalliimpi vaihtoehto olisi ollut kierros, jossa olisi päässyt 44 huoneeseen. Lyhyt kierros kesti vajaan tunnin, ja siihen kuului ilmainen audionauha, joka kertoi huoneiden historiasta. Kierroksen jälkeen jäi vähäsen harmittamaan, ettemme ottaneet pidempää kierrosta. Linna oli upea!
Suihkulähteestä tuli mieleen eräs Roomassa sijaitseva suihkulähde.
Linna.
Näkymä mäen päältä.
Gloriette.
Schönbrunnin eläintarha
Eläintarhassa suloisimman eläimen palkinnon voitti – ei niin kovin yllättäen – koala!
Minä en pidä eläintarhoista. Eläinten ei kuulu asua häkissä ja olla olemassa vain sen takia, että ihmiset saisivat töllistellä niitä. Eläintarhat saattavat tehdä hyvää eläinten hyväksi ja estävät monen lajin sukupuuttoon kuoleman, mutta on sydäntäsärkevää katsella vangittuja eläimiä.
Siltikin. Minä pidän eläimistä. Kovin paljon.











Kaikkien rakastama bambi.
Lisätietoja Schönbrunnin eläintarhasta: https://www.zoovienna.at
Lue myös:
Utö: Saaristoparru 2012
Julkaistu Lilyssä 18.17.2012.
Lähdimme yhteysaluksella kohti Utö:tä.
Mairea hymy merellä.
Meripukeutumisen A ja O: tuulessa lentävä hame.
No onko idyllistä?
No on!
Nautinto on läsnä kaikilla.
”Mä en voi ymmärtää ihmisiä, jotka tykkäävät enemmän JÄRVESTÄ.”
”How many ships do you have in Czech Republic?”
Jaettu lonkero on paras lonkero?
Purjevene kehyksessä. Tämän on pakko olla taidetta!
Vinkki auringolta suojautumiseen.
Utö saavutettu ja punkeista varoitettu.
Nämä eväsjuomat tuotiin Tsekeistä asti. Tyhjät pullotkin palautetaan Tsekkeihin asti.
Czech out my ass!
Viiniä kuksasta. Kuksat ja trangiat olivat osa huippuateriaa ja sen valmistamista.
Hipster!
Moneenko kuvatekstiin voin kirjoittaa ”Meri ❤ ❤ ❤ ❤ <3" ?
Ihana saari.
Jeaaaaaaah!
Rakastan.
Tuki ja turva.
Parru 1
Parru 2
Parru 3
Tiukasti aidatulla armeijan alueella oli tunkeilijoita.
Hei, olen kivellä ja kuvittelen olevani tosi söpö.
Saarella oli hivenen kylmä, mutta villapaitamyymälä ei sentään ollut auki.
Mitä tästäkin nyt voi kirjoittaa?
Kalliolla istuimme ja kuuntelimme tanssiaisia. Aurinko laski, emmekä jaksaneet valvoa aamuun.
Kaunis se oli yölläkin. Kiitos, Tack, Děkuji to my lovely company!
Alankomaat: Amsterdam, liikkuminen, Maastricht & Valkenburg
Kirjoitukset julkaistu Lilyssa 20.4-17.5.
Amsterdam postikorteilla kuvattuna
Ostin Amsterdamista matkapäiväkirjan. Se on aivan mainio. Voin kirjoittaa heti ylös mielessä olevat ajatukset, ideat ja hassut lausahdukset! Sen pohjalta on helppo sitten myöhemmin kirjoittaa esimerkiksi blogipäivitys. Kirjan välissä on muutamia kirjekuoria, joihin voi laittaa esimerkiksi matkalla kertyneitä lippuja muistoksi. Se on hyvä, koska aina ennen olen heittänyt kaikki liput roskiin. Nyt ne ovat tallessa.
Matkoilta on mukava lähettää kortteja ihmisille. Yleensä se vaan tuppaa unohtumaan, kun on niin paljon muuta tekemistä. Tällä kertaa ostin kuitenkin kortit ajoissa ja kirjoitinkin niistä pari heti ensimmäisenä päivänä. Sen jälkeen päivät kuluivat. Viimeisenä iltana havahduin, etten ole kirjoittanut kortteja, enkä ostanut kaikkiin postimerkkejä. Sain nämä asiat kuitenkin tehtyä ennen nukkumaanmenoa.
Tyytyväisenä itseeni menin etsimään postilaatikkoa. Menin Dam-aukiolle. Ei postilaatikkoa. Kuljin Damrakia pitkin. Ei postilaatikkoa. Menin Amsterdamin keskusrautatieasemalle. Ei postilaatikkoa missään! Mihin hollantilaiset ovat oikein piilottaneet postilaatikkonsa? Niinpä jouduin ottamaan kortit mukaani lentokoneeseen.
Kolmessa kortissa on kuva Van Goghin taideteoksesta. Taidemuseoon meneminen oli yksi minun matkani tärkeimmistä päämääristä. Ihastelin Van Goghin taideteoksia miltei suu auki. Ne olivat todella, todella upeita. Kaikkien muiden taiteilijoiden työt kalpenivat niiden rinnalla.
Yhdessä kortissa on tuulimylly. Lentokoneen laskeutuessa maisema oli täynnä tuulimyllyjä. Ne tekivät minuun suuren vaikutuksen. Myllyjen rivistö oli veikeää katsottavaa. Tuulimyllyt ovat luontoa hyödyntävä tapa tuottaa energiaa, joka ei kuitenkaan kuluta luontoa liikaa. Toivoisin niitä lisää myös Suomeen. Ei valkoiset myllyt pilaa maisemaa, ja aina voi värittää ne myös jollain toisella värillä.
Viides kortti esittää vedenpintaheijastuksen Amsterdamista. Siitä tulee väkisin mieleen kannabis-turismi. Luin ennen lähtöäni YLE:n jutun Alankomaiden kannabis-turismista (http://m.yle.fi/w/uutiset/ulkomaat/ns-yduu-3-2505361). Siitä sai sellaisen kuvan, että ihmiset matkustavat sinne vain kannabiksen takia. Olin hieman säikähtänyt. En kuitenkaan voi sanoa huomanneeni, että asia olisi tällä tavalla. Toki kaduilla leijui coffee shopeista tuleva kannabiksen tuoksu, mutta en nähnyt missään sekavia tai aggressiivisia ihmisiä. Amsterdam vaikutti kaikin puolin turvalliselta ja lämpimältä kaupungilta.
Paikasta toiseen liikkuminen

Ostoksilla
Olen kertonut aiemmin, että en erityisemmin pidä shoppailusta. Jostain syystä kuitenkin hieman sekosin ollessani Amsterdamissa. Se johtuu varmaan siitä, että minulla oli pitkästä aikaa matkatavaroissa tilaa ostaa jotain. Matkatavarani painoivat 10 kg, ja ne olisivat saaneet painaa 23 kg. Vähemmästäkin sekoaa.
Kaupat olivat Amsterdamissa auki yllättävän vähän aikaa. Ne aukenivat aamulla vasta klo 10 ja menivät kiinni jo joskus klo 18-19 aikoihin. Tästä syystä kuljin ostoskadulla moneen kertaan silloin, kun kaupat olivat jo kiinni. Siitä huolimatta ehdin käydä muutamassa kaupassa. Keskityin lähinnä paikkoihin, joita ei tietääkseni Suomessa ole. Sanon tietääkseni, koska en oikeasti tiedä. Hahah.
Minulla oli tarkoituksena löytää uudet farkut, sillä vaatekaappia siivotessani totesin housuvalikoimani olevan surkea. Löysinkin oikein kivat farkut Cool Catista. Pidän eniten leveälahkeisista farkuista, mutta harmikseni ne eivät ole muodikkaita, eli niitä ei saa juuri mistään. Ostamani farkut olivat kuitenkin varsin kivat, vaikka ovatkin suoralahkeiset. (Pillifarkut ovat ehdoton ei, ei ei!)
Toinen tavoitteeni oli löytää 50-luvun mekko. Tämä siitä syystä, että harrastan swing-tanseja. Swing-tanssibileissä ihailen aina toisten tyttöjen kauniita mekkoja. 50-luvulla osattiin tehdä ihania vaatteita! Ilokseni huomasin, että vuosikymmen on tulossa jälleen muotiin, sillä kaupoissa oli uusissa vaatteissa paljon 50-luvun vaikutteita.
No.. Lopputulos oli se, että ostin reissultani KOLME mekkoa! Hahahah! Laitan niistä kuvat alle:
Mekko nro 1 on Bershkasta. Kaupassa kuvittelin sen olevan punainen, mutta seuraavana päivänä tajusin järkytyksekseni, että se on pinkki. En ole koskaan pitänyt pinkkiä omana värinäni, mutta jos viime kesänä pystyin pitää päässäni pinkkejä raitoja, niin enköhän tänä kesänä voi pitää ylläni pinkkiä mekkoa.
Mekko nro 2 on kaupasta, jonka nimeä en muista. Ostin sen, koska pidän tuosta pallokuosista, ja helma liehuu tanssiessa. Hämmentävää mekon yläosassa on se, että se näkyy läpi. Alle täytyy siis laittaa toppi, ellei ole sujut sen kanssa, että kaikki näkevät rintsikat mekon alta.
Mekko nro 3 on ostettu Maastrichtissa olevasta fiftari/goottikaupasta. Se on täydellinen! Jos olisin löytänyt sen heti, en olisi tarvinnut noita kahta ensimmäistä! Se on todella söpö ja ihana. Helma liehuu tanssiessa upeasti. Viekää minut heti tanssiaisiin!
Ei kai minulla shoppailusta muuta sanottavaa ole. Paitsi, että Maastrichtissa oli oikeastaan samat kaupat kuin Amsterdamissakin. Siellä en tosin käynyt kuin tuossa yhdessä kaupassa ja ruokakaupoissa. Ruokakaupoista sai ihania lihatuotteita, ja kasvikset näyttivät tuoreilta. Ruokakaupoissa oli myös viinit ja vahvat kaljat – toisin kuin Suomessa. Ainut hölmöys oli se, että ruokakaupoissa piti maksaa käteisellä. Vaatekaupoissa kävi usein luottokortti.
Maastricht & Valkenburg
Lähdin Alankomaihin, koska kaksi ystävääni olivat Maastrichtissa vaihdossa. Tästä syystä vietin suurimman osan ajasta juoruillen heidän kanssaan puistoissa. Pohdimme paljon vaaleja, ja pidimme omat vaalivalvojaiset. Englannin kieltä puhuin ilokseni aika paljon, sillä eräs tsekkipoika uskaltautui seuraamme ajoittain.
Maastricht vaikutti oikein mukavalta kaupungilta. Siellä oli suunnilleen samat kaupat kuin Amsterdamissa ja paljon mukavia, pieniä pubeja, joista sai maukasta belgialaista olutta hyvään hintaan.
Suosittelen ehdottomasti Take One -pubia kaikille Maastrichtin matkaajille! Siellä oli ihastuttava vanhempi herra, joka selvitti kysymyksien kautta, millaista olutta asiakas haluaa juoda. Maistoin siellä ehkä parasta Alea, jota olen koskaan juonut. Sen nimi taisi olla Lihava Mathilda. Mihin lienee viitannut. 😉
Kirsikkapuut olivat kukassa! Kirsikkapuut ovat ihan järjettömän kauniita. Kunpa ne yleistyisivät suomalaisessakin katukuvassa. Ainakin Turkuun niitä on viime vuonna istutettu paljon.
Kuvassa oleva rakennus on aiemmin ollut kirkko. Nykyään se on kirjakauppa. Alankomaalaiset ovat nähtävästi päättäneet ottaa vanhat rakennukset hyötykäyttöön, sillä ystäväni kertoi, että tämä ei ole ollenkaan ainut kirkko, jonka käyttötarkoitus on muutettu paremmin nykyaikaan sopivaksi.
Maastrichtissa juhlitaan venetsialaisia karnevaaleja joka vuosi. Kuvassa on karnevaaleille suunnattu muistomerkki. Ystäväni kertoi, että koko kaupunki sekosi karnevaalien aikaan. Kuulostaa samalta kuin Venetsiassa.
Minä pidän kileistä – paljon! Niitä oli yhdessä Maastrichtin puistossa. Siellä oli myös paljo erilaisia lintuja.
Salakuvaus kunniaan! 🙂
Hippipyörä! Kyllä kelpaisi tuollaisella ajella pitkin Alankomaita!
Valkenburg oli yllättävän eläväinen paikka. Sitä ei tosin tästä kuvasta huomaa. Siellä oli paljon ravintoloita. Kävimme kaupassa ja kiipesimme kaupungin huipulle piknikille.
Näkymä mäen päältä. Kavereiden mielestä tämä näytti epätavalliselta maisemalta Alankomaissa.
”Nordic Walking”
Rauhallisen piknik-paikkamme suloinen maisema.