Musiikillisia haaveitani kohti

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat laulaa tai soittaa jotain instrumenttia. Olen miettinyt, että olisipa upeaa itsekin osata. Mutta enhän minä nyt osaa, enkä voi oppiakaan, kun ei ole minkäänlaista musikaalista lahjakkuutta, eikä rytmitajua, eikä mitään..
Niin, että mitä? Miksi olen rakentanut itselleni sellaiset raja-aidat, joissa musikaalisuus on asia, jota juuri minun ei ole missään tapauksessa mahdollista kehittää?
Opinhan minä tanssimaankin. ”No niiiin, mutta viejä vie, joten kai sä nyt osaat seurata”, sanoo alitajunta yhä. Luulen, ettei se nyt kuitenkaan viejän ansiota pelkästään ole, että pysyn tanssilattialla pystyssä.
Sitten mieleeni palaa se ala-asteen ensimmäinen laulukoe. Seitsemän! En siis osannutkaan laulaa. Pakko hylätä kaikki haaveet laulukilpailuista.
Tai se musiikkiteatterikurssin esiintyminen, johon olin harjoitellut Levottoman Tuhkimon. Pianosäestys ei kuulostanut samalta kuin karaokevideon tausta. Opettaja tuli avukseni, ja mieleni teki vajota maan alle. Pakko siis hylätä haaveet siitä, että minusta koskaan voisi tulla näyttelijä. Siellä teatterikorkeakoulun pääsykokeissahan pitäisi laulaa!
Yliopistomaailman vieressä oli ylioppilasteatterimaailma. Osallistuin välillä teatterin toimintaan, mutta totesin aina, että minähän en sitten laula, koska en osaa.
Lopulta yhdellä improvisaatioteatterikurssilla harjoittelimme lauluimprovisaatiota. Miltei tärisin kauhusta. En minä voi, kun en osaa! Kyllä minä sitten kuitenkin voin ja lauloin.
Raja-aitojen rakentaminen on helppoa, mutta niiden purkaminen on vaikeaa. Olen nyt laulanut julkisesti useasti improvisaatioteatterin ansiosta. Ensimmäinen askel on ymmärtää, ettei lavalla ole tärkeää se, miltä kuulostaa. Tärkeää on se, että heittäytyy ja tekee. Seuraava askel onkin sitten kehittää sitä ääntä ja äänenkäyttöä. 
Ostin eilen kitaran, sillä minähän voin ja aion oppia soittamaan. Eilen pidin kitaraa sylissäni ja koitin imeä oppia sekä tuntumasta että ohjeista. Motivaationi oppimiseen on suuri. Ihmettelen vain, miksi olen odottanut näin pitkään siinä katsojan roolissa. Miksi en heti yläasteella tarttunut kitaraan, kun sen ääneen ihastuin?
Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä hyppiä mukavuusalueiden yli, kaataa raja-aitoja ja oppia uusia asioita!

2011: Top 5: Matkustusmokat

Julkaistu Lilyssa 2.4.2011.

Tänään pohdin hyvien muistojen vastapainoksi matkustusmokiani. Haluan kuitenkin korostaa, että jokainen reissu on ollut aivan mainio mokista huolimatta. Matkuestaessa sattuu ja tapahtuu – ja se on yksi matkustamisen parhaista puolista!

1. Madeira

Rakastan merta. Voisin tuijottaa aaltoja hyvin, hyvin pitkään.
Madeiran reissulla tapahtui enemmän mokia kuin normaalisti. Tästä syystä se pääsee tähän listan alkuun.

Ensinnäkin opin sen, että IKINÄ ei kannata mennä krapulassa ja vähillä yöunilla lentokoneeseen. Vaikka olin lentokentällä varmaan vielä iloisesti humalassa, krapula iski lentokoneessa. Se oli aivan hirveää. Se teki lentomatkasta vielä normaalia huomattavasti tuskaisamman. En enää koskaan tee tätä virhettä.

Toisena opin, että jos kännykkään on tallentanut muistutuksia, kannattaa lentokoneesta ulos tulemisen jälkeen muistaa tallentaa kännykkään oikea vuosi. Matkamme oli tammikuussa, joten se saattaa vähän selittää tätä mokaa. Oli mielenkiintoista huomata puolessa välissä viikkoa, että mahassa kiertää, enkä ole muistanut syödä e-pillereitä koko aikana, koska kännykkä ei ole minua muistuttanut. Ei auttanut kuin rynnätä kauppaan!

Kolmas moka on ehkä se, mikä eniten hävettää. Annoimme torikauppiaan huijata meitä. Se pyysi meiltä tuoreista hedelmistä aivan törkeän hinnan, ja me suomalaisina turisteina tietenkin suostuimme siihen. Ei enää ikinä tuollaista huijausta! Onneksi hedelmät sentään olivat hyviä. Niiden kuoriminen kynsiviilalla tai muilla vastaavilla työkaluilla oli myös kokemus sinänsä.

2. Genova

Tämä patsas on aika…mielenkiintoinen.

Tapasin Genovassa suomalaisen tytön, jonka kanssa järkytimme paikallista baarimikkoa juomalla Cuba Librejä. Sinä päivänä, kun olin lähdössä Genovasta takaisin kotiini Mestreen, olin päättänyt ottaa viimeisen junan. Istuimme baarissa viimeiseen hetkeen asti.

Päästyäni rautatieasemalle huomasin järkytyksekseni, että juna lähtisikin kaupungin toiselta rautatieasemalta. Yritin päästä junaan, joka menisi toiselle rautatieasemalle, mutta juna oli myöhässä. Tästä syystä myöhästyin myös jatkoyhteydestä, ja pääsin junalla ainoastaan Milanoon asti.

Minulla olisi ollut tiedossa yö Milanon rautatieasemalla, ellei minulla olisi ollut niin hyvä onni, että kaupungissa asuva kaverini sattui olemaan kotona ja pystyi majoittamaan minut!

Seuraavana aamuna junamokailu jatkui. Ajattelin, että voin käyttää lippuni samanlaisessa junassa vielä seuraavana päivänä. Menin siis tyytyväisesti junaan. Junassa minulle selvisi, että jostain syystä käyttämäni junan (joka oli kallein mahdollinen!) liput ovat voimassa vain 3 tuntia. Tämä maksoi minulle uuden lipun ja 50 euron sakot. Olin siinä vaiheessa niin väsynyt ja järkyttynyt, että purskahdin miltei itkuun.

Seuraavalla kerralla otan selvää, mistä junani lähtevät, ja kelpaavatko liput vastaaviin juniin vielä seuraavana päivänä.

3. Trieste

Lisää näitä ihania merikuvia. ❤

Olimme Triestessä yötä ja päätimme säästää hostellikuluissa yöpymällä taivasalla. Ongelmana oli se, että ystäväni ei ilahtunut ideastani nukkua jonkun epämääräisen hautausmaan vieressä. Siirryimme siis nukkumaan rautatieasemalle.

Rautatieasemalla nukkuminen on melko vaikeaa jatkuvien kuulutusten takia. Joskus varhain aamulla poliisi tuli ajamaan kaikki nukkujat ulos. Siirryimme nukkumaan kiviselle aallonmurtajalle (il molo) ja otimme aamun ensimmäisen veneen paikkaan, jonka nimeä en vieläkään tiedä.

Merimatkan maisemat olivat todella upeat, mutta niitä tuijotti kolme zombia. 😀 Päästyämme paikkaan, nukahdimme onnellisina puiden katveeseen.

Tämä on mokalistalla lähinnä siksi, että jos aikoo nukkua taivasalla, kannattaa miettiä paikka etukäteen. Esimerkiksi ollessamme jossain Italian maaseudulla, yövyimme oikein mukavasta puskien suojassa. Silloin tuli mieleeni, että olisi ihanaa joku kesä kiertää Italiaa päämäärättä ja yöpyä siinä, missä hyvältä tuntuu. 🙂

4. Koper

Yövyimme Koperissa hostellissa. Hostelli oli oikeasti asuntola, jossa oli kolmen hengen huoneita. Pienistä huoneista oli kodikkuus kaukana. Olimme katsoneet etukäteen netistä hostellin hinnan, mutta meiltä perittiin todellisuudessa kaksi kertaa niin paljon. Netissä ollut hinta oli joku tarjous tietylle ajalle. Siitä opimme, että hostellin hinta kannattaa tarkastaa etukäteen, jos on mahdollista, että asiasta tulee epäselvyyttä. Tuntui ikävältä maksaa niin paljon niin huonosta hostellista.

4. Milano & Lontoo

Nämä on kaksi ihan eri reissua, mutta moka on samantapainen.

Olin katsonut muka tarkasti, että millä junalla ehdimme hyvin Venetsiasta Milanoon, jos tarkoituksenamme on ehtiä lentokentälle. Vasta Milanon asemalla tajusin, että check in sulkeutuu 40 min ennen lentoa, joten aikamme on aika tiukalla. Istuimme ystäväni kanssa hyvin stressaantuneina lentokenttäbussissa ja tuijotimme kelloa. Lopulta meillä oli aikaa 20 minuuttia ennen check in:in sulkeutumista, mutta suomalaiseen tapaan olimme stressanneet itsemme kipeiksi.

Lontoossa meille puolestaan kävi niin,  että emme ottaneet riittävän tarkasti selvää, miten pääsemme lentokentälle. Lento oli iltapäivällä ja aikaa oli riittämiin, mutta paikasta toiseen siirtyminen aiheutti kuitenkin ihan kiitettävästi stressiä. Itselläni kun on vielä tapana, että muuten voin olla koko matkan todella rentona, mutta paluumatkalla lentokentälle stressaan koko matkan edestä.

Tästä opin, että aina kannattaa tarkastaa mahdollisimman tarkasti, miten lentokentälle pääsee, ja miten paljon siihen menee aikaa.

Näitä mokia, kun välttää reissussa, niin pääsee jo pitkälle! 😉

Top 5: Parhaat matkamuistot

Julkaistu Lilyssa 1.4.2011

1. Junamatka Venetsiasta Budapestiin

 

Olin Venetsiassa vaihto-oppilaana ja opiskelin San Servolon saarella Venetsian kansainvälisessä yliopistossa (VIU) syksyn ajan. Opiskelu oli todella raskasta ja stressaavaa, sillä tehtäviä oli todella paljon.

Yhtenä aamuna kaverini kysyi: ”Lähdetäänkö yöjunalla Budapestiin?” ”Ai koska?” ”Tänään!” Ja niin me lähdimme. Meillä ei ollut mitään varmaa majoituspaikkaa, ja perillä tuli yllätyksenä, että Unkarissa on oma rahayksikkö. Nostin ensin varovasti muistaakseni 10 000 paikallista rahaa. Myöhemmin sain kuulla, että sen arvo oli n. 4 euroa.

Junamatka itsessään oli todellakin kokemus. Se kesti koko yön, ja matkalla kysyttiin useaan kertaan lippua ja passia. Ei voi siis sanoa, että olisin levännyt. Onneksi olimme varustautuneet matkaan viinillä ja suklaalla. 🙂

Budapestin reissu oli kaikin puolin tosi onnistunut ja piristävä keskellä suurinta stressikautta. Olin hyvin ylpeä itsestäni, että lähdin tuollaiselle ex tempore -matkalle. Tämä matka säilyy taatusti yhtenä parhaista muistoista mielessäni aina.

 

 

2. Rooma

Meillä oli ystäväni kanssa tapana juoda kalja kaikissa mahdollisimman kauniissa paikoissa, kuten kuvasta näkyy. Kuva on Rooman korkeimmalta paikalta. Samalla paikalla on esimerkiksi Suomen Suurlähetystö.

Rooma on ollut monta vuotta yksi paikka, johon olen aina halunnut päästä. Vaihto-oppilasvuoteni aikana kävin viimein sielläkin. Kävelimme muutaman päivän ympäri Roomaa hiki virraten 40 asteen helteessä. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Rooma on uskomattoman kaunis paikka. Sinne on päästävä uudelleen!

3. Aran Saaret

”Hei, olen maailman söpöin kili!”

Koko Irlanti on aivan uskomattoman kaunis ja ihana paikka. Jokainen hetki Irlannissa voisi olla tässä listassa.

Yksi hienoimpia kokemuksia oli pyöräilyretki Aran Saarilla. Ensin satoi kaatamalla, sitten paistoi aurinko, ja lopulta oli niin lämmin, että olisi voinut pulahtaa uimaan.

Pyöräilyretken jälkeen menimme paikalliseen pubiin syömään. Siellä saimme kuulla iirinkielistä laulua, ja tuntui kuin olisi jo tunnistanut paikallisia ihmisiä, vaikka oli ollut saarella ainoastaan päivän. Yöpymispaikkamme oli hostellissa, jota piti herttainen pariskunta omassa talossaan.

4. Edinburgh

En koskaan unohda sitä, miltä tuntui nähdä Edinburgh ensimmäistä kertaa. Huokasin sisäisesti:  ”Vau, mikä vampyyrikaupunki!”

Sain Edinburgiin tutustuessani mielin määrin kauhuun ja tarinoihin liittyvää romantiikkaa sekä opin, että hyviä siidereitä on olemassa. Tutustuin siis hostellin baarissa Strongbowhun.

Ainut ongelma oli se musiikiksi kutsuttu epämääräinen ulina. Vaikka miehet kilteissä ovat kuuminta ikinä, niin säkkipillinsoittoa en ymmärrä. 😉

Olin Edinburghissa niin vähän aikaa, että uudelleen on joskus päästävä. Onneksi Ryanair ainakin tällä hetkellä lentää sinne suoraan. 🙂

5. Villa Franca di Verona

Kuvassa näette mallinäytteen, miten valoletkua EI pidä käyttää.

Verona on yksi lempipaikoistani Italiassa. Se on todella sympaattinen ja kaunis kaupunki – kunhan välttelee niitä Romeo & Julia -turistipaikkoja. Villa Franca di Verona on jossain Veronan maaseudulla.

Menin sinne ystäväni kanssa katsomaan Placeboa. Placebo esiintyi tuossa ylläolevassa linnassa. Melkoiset keikkapuitteet, vai mitä? Keikka oli tietenkin aivan ihana, mutta ainoa ongelma oli, että keikan jälkeen ei enää kulkenut junia.

Päätimme säästää hotellikustannuksissa ja viettää yön kierrellen ympäri kaupunkia. No, pienessä kaupungissa eivät edes baarit olleet kovin myöhälle auki, joten täytyi käyttää aika paljon mielikuvitusta, että sai pidettyä itsensä lämpimänä aamuun asti. Huumorin taso oli myös jotain aivan uskomatonta yön pimeinä tunteita.

Joka tapauksessa se oli yksi elämäni parhaista öistä ja ansaitsee paikkansa tässä TOP 5 listassa. 🙂

Hetkessä elämistä ja luonnosta nauttimista

Olen aina tolkuttanut itselleni ja muille, että minä elän hetkessä. On vain tämä hetki, eikä mitään muuta. Ajatuksen tasolla olenkin aina ollut sitä mieltä. 

Käytännössä en tiedä, miten hyvin olen ajatusta toteuttanut. Opiskelun, työn ja usean harrastuksen yhdistäminen yhteen elämään tuntuu välillä kilpajuoksulta paikasta ja tilanteesta toiseen. Siinä saattaa välillä unohtaa hetkessä elämisen ja ajatella vaan seuraavaa kohdetta, minne pitäisi ehtiä.

En muista koska viimeksi olisin tuntenut olevani niin vapaa ja onnellinen vapaudestani kuin heinäkuun lopulla. Ymmärsin, ettei minulla ole minkäänlaisia sitoutumuksia ja velvollisuuksia työni lisäksi. Voin tehdä vapaa-ajallani mitä vaan! Olen aina tosin kuvitellut voivani tehdä, mutta aina se hivenen vapaudesta nauttimista haittaa, kun tietää, että jossain odottavat suorittamattomat velvollisuudet.

Ihmiset kommentoivat, että näytin kauniilta ja onnelliselta. Sitä olinkin – ja olen edelleen. Ei minun tarvitse enää ajatella huomista. Voin elää tässä ja nyt.

Muistin taas, miten hyvältä tuntuu vaan maata tuoksuvalla nurmikolla ja antaa auringon lämmittää,

Äiti totesi, että onpa mukavaa, kun osaan taas nauttia luonnosta. Kuvittelin aina osanneeni. Jossain vaiheessa vaan taisi olla liian kiire suorittamaan seuraava tehtävä.

Yöretkellä Taivassalossa

Päätimme juhlistaa kesän viimeisiä päiviä lähtemällä saaristoon. Saavuimme Mussalon leirintäalueelle vähän ennen auringonlaskua. Laitoimme kiireellä teltan pystyyn, jotta ehtisimme nauttia auringonlaskun kauneudesta.

Maisemat ja kattaus olivat kauniit ja nautinnolliset. On ihan hyvä idea lähteä ystävän kanssa juttelemaan tällaisten maisemien ääreen. Tuntui heti luonnostaankin syvällisemmältä.
Luonto on kaunis. Meri on rakkaus.
Illan pimennyttyä ja tähtien sytyttyä päätimme hakea makuupussit ja jäädä tähtitaivaan alle nukkumaan. Taivasalla nukkumisessa on jotain taikaa. Siinä tuntee olevansa pienen pieni osa universumia.

Aamun valkeneminen herätti meidät kuuden aikaan. Ihan kuin yön aaveet olisivat vielä tanssineet merenpinnalla.

Blogin muutto?

Huomaan, että bloggaamiseni Lilyssa on jäänyt syystä tai toisesta – tai luultavasti useammasta syystä. Otin siis testiksi Bloggerista parikin uutta tunnusta. Jos iPadilla bloggaaminen on täällä toimivampaa, voi se johtaa siihen, että siirryn käyttämään pelkästään tätä.
Ajatuksenani oli, että jakaisin ajatuksiani tässä blogissa. Matkapaloja-blogissani sen sijaan kertoisin reissuistani, ja palapeli-blogi olisi edelleen erilaisten kirjoitusteni julkaisupaikka.
Saa nähdä, miten käy.
”Tunteet syttyvät vasta, kun ne riistäytyvät käsistä”, totesi Tommy Tabermann. Bloggaus saattaa syttyä vasta, kun blogien määrä riistäytyy käsistä.
Eihän tämä iPadilla kirjoittaminen miellyttävää ole. Paljon riippuu nyt siitä, miten helppoa kuvien julkaiseminen tässä blogissa on.